uuseja vuoseja

''itekki oon 1/4 suomenruotsalainen'' joo hei mitä vittua? mäki oon jeesus ja 1/8 norjantanskalainen vaikka isäni tuleekin kiinasta ja äiti islannista. mutta silti siskoni ovat puoliksi etelä ja pohjois amerikkalaisia.

onneks mäkää en istu koneella nii usein et huomaisin tollasii pikkuseikkoi joist revin törkeet huumorii. kuivalla huumorintajulla pilattu lapsi.

mul oli yks ilta kovinki hauskaa ku joku muija kirjottaa sexperiment nimistä blogii. siinä se toitotti koko kansalle omii kokemuksiinsa ja halus muiden mielipiteitä millon mistäki puuhastelusta ja mielialan mukasta toimintaa. voi jumalauta mä hirnuin. sen lisäks sen teksi oli nii törkeen huonoo ja naurettavan tylsää luettavaa, aiheet muo nauratti ja sen ihmisen olemus ku se vinku kuvake netis ittellee aiheita. please naine mielkuvitusta ku tollasen blogin oot luonu.

aikuisillaki tuntuu olevan sellanen kuva nuorista, et ne ei nykyään osaa pitää hauskaa ilman päihteitä. hei väärin ja monta huuto merkkii. mun mielestä sånnilla karaoken laulamien suju loistavasti ilman päihdyttäviä aineita.

total jäätyminen

''jos toisen sydämmen, se ei parane koskaa.'' väärin.

tyttöystävä hakemus<3<3<333<3

tyttöystävää... mielellään muodokasta...ja mukavaa? :)
täs ois tällane ei muodokas vaan lihava ja sä olet ruma. huomasit varmaan täs samal etten myöskään oo mukava. mieli mun kyl teki vastata mut please joulumieltä multki löytyy ihan hitunen.

toiset hakemukset on näitä: olethan kiva? osaathan laittaa hyvää ruokaa? olethan hyvä sängyssä? onhan runkosi timmissä kunnossa? olethan nätti? onhan sinulla isot tissit? osaathan siivota ilman että minun tarvitsee käskeä? osaathan pitää pääsi kiinni kun televisiosta tulee urheilua?

voin vastata suoraan: ei en ole kiva kun kerran viikossa kuun aikana, sekin johtuu vaihdevuosista. ruokakulttuurina toimii se nuudeli, mutta sekin palaa usein pohjaan joten tyydyn usein pikaruokaan. olen myöskin hyvin lahna ja toimeton sukupuolta kuin sukupuolta edustavan henkilön seurassa oltiin me sitten kahvilla tai makuuhuoneen yöpöydän päällä. rungostanikin voin sen verran väläyttää että pikaruokalat ovat tehneet tehtävänsä: i'm lovin' it. tähänhän me voidaan yhdistää se että naamataulu miellyttää harvoja sillä elän naturelliä elämää ja tukkaa pesen noin kerran kuussa. tissejä en omista lainkaa, olen asian kanssa täysin sinut. siivoamisesta nautin kerran vuodessa, talossani vallitsee kaaos mutta se on todella kodikas ja sopii boheemiin elämän tyyliini. ja viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä; ei en pidä päätäni kiinni vaan vedän töpselin seinästä ja sammutan virrat pääkatkaisijasta ja kaupan päälisiksi saat vielä päänsärkyä aiheuttavaa jatkuvaa nalkutusta liiallisesta television tuijottamisesta.

rakkaudella ja tositarkoituksella Viivi

viiimeisinä ja vähäisimpinä tulee: oot tosi nätti, haluisitko seurustella mun kanssa?

joo ehdottomasti, oon haaveillu siit viimeset viis vuotta. tosi kiva ku vihdoinki tutustuttiin ja pääsin näkemään kuvasi ensimmäistä kertaa. mukava myös tietää että tulet rovaniemeltä kun itse asun toisella puolella suomea. ja kaksin kertainen ikäsi minuun verrattuna saa minut syttymään. kulta rakastan sinua palavasti nyt ja aina. olethan aina minun? en voisi koskaan luopua sinusta.

mikä olikaan nimes ja ikäs ja mistä sä kelasit mun ettivän mies seuraa. te ootte loistavii, kiitti tästäki blogi aiheesta. pussnuss <3

oliks viel jotain?

sori dude, tein ehkä paskasti mut jokseenki se ei jaksa liikuttaa muo. btw näillä asioilla MM. et tee vaikutusta tyttöön:
- kaverin kämpä neliömäärällä
- kaverin faijan ammatilla
- kaverin omaisuuden summalla
- faijas elämän tarinalla
- teijän maasturin hinnalla
- sun asuinalueen porvari stooreil
- RASISMILLA
- ''hä,hä,hä mitä, haluut sä vähä... ;)''
- pikkuveljen julkisella mollaamisella
sellasist asioist kertomine mist ei oo mitään kokemusta tai on muuten vaa täysnolla ja amatööri, kannattaa olla hiljaa. sillä sehän on vaa piste iin päälle, korkokengän kuva perseesee ja silmän isku. tähän ei palata. mä oon jälleen ottanu edistys askeleen vanhan hajonneen rakkausidyllin jälkee. mä oon ylpee siit kui monta ovee oon sulkenu mun selän takana ja kävelly törkeen pitkälle.

mä tarviin kuitenki pitkälle kehittynyttä elämän kokemusta jotta saan puhuttuu itteni karkuu tilanteista. kaikkeen se ei silti riitä.

sitä paitsi oon tehny mun läpimurron koulussa ja pistäny kaikki numerot ihan sileiks. jokseenki muo vituttaa, jokseenki oon ylpee, jokseenki fiilis on mitään sanomaton ja masentunu. tai sit must ei vaa oo tähä.

jos mun täl lukuvuodel tehdyt tyhmyydet laskettais yhtee ni niist sais suuremman summan ku mun koko elämän aikana sattuneist sähellyksist ja rajojen ylittämisist. mul taitaa olla joku itteni kontrollointi vipu hukkunu. pikkuvikoi. emmä muuta voi tai ees uskalla sano. oon jokseenki hukassa ja harhailen nyt täysin sekasin, etin pyöreest huoneest kulmaa ja suutun ku sitä ei löydy.

hiljais eloo

energy vol. II @porvoo. mä en tiedä onks se jotenki vaikee ymmärtää ilman sanallista ilmasuu että takapuoleeni ei tarvitse koskea. meno oli jokseenki kuivaa pistettii siis kahestaa lauran ja muutaman muun täys randomin kans muuvit liikkeelle ku muu porvoo seiso seinän vieres ja katto säälivästi. ne ihmiset ei tiedä musta muuta ku et oon olemassa.

jjooo ja totisesti moro paskoille ulkon on tappokylmä ja se on vast pientä ens viikonloppuu verrattun, kuulemma. ja mä oon taas miettiny et miten kaikki johtolangat ja ihmiset löytää aina tien miten ne yhdistää henkilöön x. nyt on kyllä parsakaalit ja kukkakaalit menny sekasin ihan niinku mun matikan opiskelu. mut sit toisaalt muo houkuttas vetää matto jalkojen alta ja talloo sormille. mut siihe mä tarviin taitoo ja tuurii liikaa. jos tulella leikkiminen ei oo houkuttelevaa ni sit ei oo mikään.

ja jotta me saatais tääki blogi uuteen nousukauteen mun täytyis saada aikaseks jonku näkönen sosiaalinen liikahdus sillä nythän mä oon sattunu juurtumaan paikalleni ja makaamaan isossa sängyssä keskellä itsesäälin valtamerta pohtimassa kuinka mä todistan kolmion yhdenmuotosuuden tai kuinka mä sanon ruotsiks että mulla on hyvä fiilis olla suomen kansalainen.

se tekee sen nii pienel eleel, se saa mut aina tietämättään itkee. ihan hyvä vaa et se ei oo koskaan paikan pääl ku sitä eniten tarvii. ihan hyvä vaa et välimatka on esteenä, ihan hyvä vaa et se antaa mun olla. se on nyt aikuinen eikä se muuks muutu. se on hyvä et joku meistä on kasvanu ja sivistyny. enkä mä osaa sille muotoilla miltä musta oikeesti tuntuu, mä en vaa osaa asettaaa sanoja oikeeseen muotoon sillä hetkellä ku mun pitäis asia ilmasta. voi paska.

mä heräsin viime yön siihe kauheesee kylmyytee ja mä tärisin kippurassa mun sängyn nurkassa, olin mä jokseenki koko yön nukkunu vähän huonosti. oli pakko vetää tuhti vaatekerroin niskaa ja nukkuu kuumaa patterii vasten, silti muo palels. sen jälkee mun päässä rupes pyörii ykon koe alue mm politiikka valtioneuvosto ja se tuima ykon maikka joka aina piikitteli kysymyksillä jos vastas väärin. se oli ehkä mun lyhyen elämän kamalin yö. tänää olinki sitte kuumeessa ja nasu päätti vihdoinki kellistää mut sänky potilaaks.

mul on täl hetkel vähä kaikki asiat hakuses, must tuntuu et opiskelu tekniikka varsinki, hermojen kurissa pitämine ja ennen kaikkee mun itteni hyväksymine. musta tuntuu et oon jatkuvasti tekemäs jotain tyhmää ja kokeilemas omii rajoi, opin vasta sit ku saan sormilleni, se toimii. mul on vaikee pitää hermot kurissa, yks pieni nimi mainittakoon jossaki mä kilahdan, tai mökötän tai masennun. KUKAAN ei puhu mulle siitä, kukaan ei sano mitään mulle siitä, kukaan ei tunne sitä niinku minä. antaa asian siis olla, mä haluun unohtaa.

lisäks mun pinna katkee siinä vaiheessa ku jengi rupee kierii itsesäälis, se on jokseenki tinen asia jta en voi sietää. tekis mieli iskee nyrkki keskella ja sanoo et haista vittu ja kohtaa ongelmas niiku muutki tekee ja lähtee vaa pois paikan päältä. tai muuten vaa sanoo et jätä mut nyt rauhaan en jaksa kuunnella sun vinkumistas.

ennen jälkeen he miten ois?

loistavaa, mulla on koe viikko alkamassa ja rännitän perjantain tyttöjen kanssa taidokkaasti. ei siinä mitään kivaa oli ja sain ees sinä päivänä ajatukset tasaantuu ja puhdistaa hetkeks pöydän. mutta ongelmahan on siinä että mun tarkotuksena oli viikonloppuna lukee kokeisiin ni lauantai aamu alkaa sillä että herään tuhdissa humalassa päästämään koirat ulos, sen jälkeen kiipeen nököttää ruokapöydän ääreen ja venaa kui kankkune nousee hiljaa ja muo rupee vituttaa, sain sitte muutki naiset seurakseni ku rupesin siivoo ja voi taivas kui kivaa taas olikaa.

ennenku sånni tuli illalla takasin, mä kerkesin harjottaa mun huoneessa urheiluu. toisaalta mä en kyllä niinkää laimeeta suoritusta laskis urheiluks. asia on loppuun käsitelty sillä mun hermot antaa taas varottavii sähköshokkeja siit et kohta ne taas halkee.

illalla me sånnin kanssa PYRITTIIN opiskelemaan, toisin must tuntu kuitenki käyneen ku syötiin ja syötiin, juotiin ja juotiin ja juoruttiin sitäki enemmän. nythän mä siis oon virallisesti paljastanu team morsoille mun likasimmatki salaisuudet. enkä kadu sitä sekunttiikaa, toisaalta nii huvittavaa et mä olin se kiltti tyttö, jonka suhteet ei oo vaan sattunu kestää. nyt se käsitys on rapistunu totaallisesti; oon se paha tyttö, jonka suhteete ei edelleenkään kestä.

kyllä mä eilen järkytyin ehkä millin verran ku sain uuden tuttavuuden siin ikä luokkaa -94. olihan se kiva ja sulonen mut törkeen härö:

''haluuks et tuun samantien antaa kokovartalo hieronnan? ;)''

''anna palaa beibi, oon venannu suo puolet mun elämästä''

mä en nyt taas jaksas millään jauhaa vanhoja asioita vaik toisaalt mul vaa on pakottava tarve jauhaa niitä. mut ei anteeks emmä haluu kuulla jos joku näkee mun menneisyyden haamuja jossai. joo tiiän ettei kukaa tarkota sitä pahal jos siit mulle infoo, mutta ku mä rupeen lagaa ja jumittaa ajatuksii siihen ja sen jälkee mulle tulee paha mieli ja haluun vaa peiton alle ja nukkumaa. eilen mulle kävi nii ja muo masentaa taas.

NATSI PERHEESTÄ EI TULE KUIN PAHOJA LAPSIA. KIITOS MUTSI.

HANKKIKAA ELÄMÄ JA TAPPAKAA ITTENNE MÄ MUUTAN NEVADAAN ENKÄ PIDÄ KENEENKÄÄN ENÄÄ KOSKAAN YHTEYTTÄ.

kiitos tästäkin kovasti.

jnejnejne ja plaa

pidän matematiikasta. mitä jos mennään huoneeseeni, lisätään sänky, vähennetään vaatteemme, erotetaan jalkasi ja lisäännytään? not exactly. mä vihaan matematiikkaa ja sillä sipuli ja kirkon siunaus.

sit mun 2x napakoru on aiheuttanu mulle tosi ikävän ja kivuliaan tulehduksen napaan joten seki lysti jäi lyhyeen ja jouduin heittämään hyvästit alemmalle murulle. venla on kipeenä joten manaan jos se ei tervehdy perjantaihin mennes vaan jää tänne pilaa mun loistavan viikonlopun, vaikka eihän se sitä täysin pilalle kuitenkaan sais MUTTA se veis multa suurimman osan. ja sehän ois toki paskempi juttu, koska sit multa menis muutki elämän huvit pilalle.

ja sitte voi perkele ku se koeviikko tulee taas koval vauhdil päälle, musta tuntuu etten oo oppinu taas yhtään mitää ja uusinnois nähää kultsit.

ei mulla nyt oikeen muutaa jaariteltavaa, suunnaton vitutus päällä.

ja ps. se paranormal activity oli iha jees. kelasin jtn jännempää

mä oon vääntäny ja kääntäny meijän ompelukoneen kans. vedin mun cocktail mekost saumatki auki koska tarkotuksen oli kaventaa sitä. sit se tyhmä romu sano yhteistyönsä irti ja kyllä itketti. äiti tuli kysyy et mitä mä yksikseni kiroilen, johon totesin ''vie toi paska kaatopaikalle ja häivy'' se teki sen.. se tais hiffata et nyt ei tarvi asiasta ruveta kääntää vääntää. no nii mä sit tein ja hullu lapsi kavensin sen saatanan coctail mekon käsin ja voi munakas kui se ilo oli käsin kosketeltava ku se natsas just sopivasti ja siit tuli nätti.

ens viikonloppuna mä päästän helvetin irti ja mietin vasta koeviikolla, oliks se sittenkää nii viisasta? mullahan miä kivoimpii aineit 5 reaalii + matikka lauantaina<3 taidan taas aihteen vuoks olla rakastunu kouluun. mul on myös sellane palava tunne et oon matikan uusinnas ja ehkä enkunki, voi taivas ku pitäs alkaa panostaa jos meinaa saavuttaa.

mä oon tappavan väsy ja mul on ens viikolle kaks sanista ja kaks esseetä, sit tulee se nollaus viikonloppu jossa mä kelasin pistää kaiken sileeks ja sit alkaa koe viikko. jumalauta mä tarviin thinspiksen.

mul on nyt tällä hetkellä nii moni puurokauha sopassa et jos mä hengissä selviin ni lupaan ruveta syömään puuroo ja pitää huoneen siistinä joka päivä. i think that it isn't true. voisin väittää olevani patalaiska luupää.

I'll be watching u

se on nii jännä kui oon taas siirtyny siihen pikku tytön tasolle ja saan mitä kummallisimmist asioist virikettä. mut siit ei pääse mihinkää et se herra, jonka kanssa on tiuhaan vaiheltu muutaman viimesen viikon ajan katseita on ehkä maailman kaikkeuden söpöin. sillee sulosesti. itsetunto rupee nousee kohisten jostain sielt syvält kehon uumenista. loppujen lopuks mul erittäin makee fiilis.
''se katto suo''
''oikeesti?!''
vitun säälittävää teini vinkumista etten sanois.

tiksun kans mennää uhmaa mielikuvitust leffaa. se on ainoo jonka kans mul on mitä tyhmimpii kokemuksii ja mielipiteit maailman idiooteimmista tapahtumista. sitä paitsi onko toista ihmistä jonka kans voi jutella niiiin vapautuneesti kaikista vitun järkyttävista asioista. nauraa kaikelle tyhmälle. tyhmäks voidaan luokitella esim tää: '' vittu sul on tyhmän kuulonen nauru'' joo että miten oli?

se ois taas koeviikko joka rupee ajaa muo entistä lujempaa takaa, jotta ottaisin itteeni niskasta kii ja rupeisin tsemppaa. mut jostain kummansyystä mulle ilmaantuu aina jotain muuta tekemistä ku pitäs rupee panostaa. sitä paitsi mulle tyrkytetään hevosii kokoaja enemmä ja enemmä ratsastettavaks. mul ei vaa kertakaikkisesti kapasiteetti riitä tähän kaikkeen vaikka mä kuinka haluisin.

mun selkäkipu on saapunu takas ja se meinaa nujertaa mut lopullisesti, oon ku vammane joka ei oo koskaan oppinu kävelee kunnol ja sen selkää vaivaa jonku sortin rutto ja se ruikuttaa ku ankan poikanen. lapsi kasva jo..

Adam Lambert - Time for miracles

ai vittu mikä hedari. oon tänää heränny nii aikasin, ollu tohkeissani, dataillu ja jutellu vakavii, muhevii ja mehevii. muo niin kummastuttaa ku haluisin purkaa mun ihmissuhdeongelman ytimen, mut se tuntuu hankalalta ku toinen osapuoli on... yhteistyö haluton?

vissiinki oon elämän ilone lumppu ku mun ''massu kesä kuntoon'' -projekti ei ota käynnistyäkseen. pitäiskö tässä masentua ja viiltää ranteisiin poikkiviiltoja vai pitäskö täs todeta fuck ja hymyillä?

mullä särkee epäilyttävästi niveliä. nilkat on arat ja polvet tekis mieli vääntää sijoiltaa lisäks mun jokaisen sormen nivel on nii kipee et tekis välil mieli itkee pätee ja ruikuttaa kuinka kurjaa mun elämä on ja kellään muulla ei koskaan mee huonommin ja oon ainut mun ongelmien kanssa ja mitään vakavampaa ei oo olemassa. ja paskat.

sit mul on viel sellanen pieni operaatio; ''selvitä henkilöllisyys'' se ei myöskään jotenki ota edetäkseen. mä tosiaan oon nyt taas kasvanu nii isoks tytöks et mul ei oo aikaa muulle ku koululle, joudun jättää kaikki hauskat ala-asteelle kuuluneet; ''arvaa mitä, mä taidan olla ihastunu'' -jutut vittuun.

ja mulle iän ikuinen mysteeri on how did i break your heart? ku isket mulle vastauksen pöytää ni oon enemmän ku kiitollinen. olenhan sentään paska ämmä.

ps. oon laskenu koko viikon lopun yhtee yks plus yhtä ja viis miinus kahta loppu tuloksena synty semmonen jekku jolla saan palaset loksahtelee ja naksahtelee paikoillee.

pient kannan ottoo

hei surffasin taas kuvakkees omaks iloks. mun eteen pomppas sellanen todella paljon ''muodokkaampi'' tapaus nätisti ilmastuna jonka kuvii eksyin selailee. sen jälkee mun silmii loikkas melkee joka kuvassa SAMA -94 muija joka heitti kypsää kommenttii;
''hyi vittu oksennan''
''vitun läski''
''kui kehtaat pitää kuviis tääl läski''
jne. no toki ymmärrän et tollasel pikkuliisalla on vielä matkaa aikuistuu. mutku neiti on ite sellane fakin riisitikku reisi jonka ripset oli yhtä tasapaksuu laattaa ja sen silmä kulmii oli joku ihmeen lokki käyny paskoo. todennäkösesti pienen yhteen vedon jälkeen mä arvelin et sil pumpuli tissil tuskin on mitään muuta elämää ku kiihkee perjantai siiderin ja -94 snoukka iimou poikien paris. ja hei sen elämä ois pilal jos se joutuis liikkuu jossain ilman meikkii ja pumpulit poissa tissiliiveistä. AUTS!

voi jumalauta tää maailma on karu ja täynnä tollasii pikku horoi. tosin onhan se kuvottavaa ku jengi on puol alasti jossai kuvake netis perse pystys ja tissit esillä, mut ihan sama painaaks se tsäkäl sen 30kg vai onks se se 100kg:nen leidi molemmat saa mus karvat pystyy ja kuvotuksen kulkee vatsas. hei please jtn tasoo ja ittensä kunnioitusta. emmä itekkää mikää ruusu oo tai paina 45kg vaa vitusti liikaa enemmän silti saan positiivist huomioo täys pukeis.

mä oon kohta laitos hoidossa. kärsin paniikki kohtauksista ku nään yhen ihmisen. mun liian vahva reakointi saa mut pelästyy ja sen jälkeen oon vielä enemmän paniikissa. viime viikolla mulle tapahtu total jäätymine ku se istahti muo vastapäätä. jäin tuijottaa sitä silmät täynnä kauhuu ja mun juttu katkes ku seinää, vaikka mä kuinka yritin kohdistaa katseen lauraa ja jutella sille mukavii ja jatkaa siihen mihi jäin, mä jumitin. mun puhe oli katkonaista ja mä änkytin säälittävästi enkä saanu sanaa suusta. samalla mä tunsin kui mun posket kuumotti ja muo palelti.musta tuntu siltä ku sekoisin minä sekunttina hyvänsä ja mun päässä heitti. menin täysin sekasin ja laura vei mut pois. ongelma on kuitenki siinä et se ei oo oikeesti se kyseinen henkilö jolta mun ois tarkotus repii silmät päästä, vaa se muistuttaa sitä liian erehdyttävästi. mä en tajuu mikä muhun meni.

seuraava jäätyminen tapahtu kotona ku huomasin kauhukseni että mulla ja sillä oikeella henkilöllä on yhteinen ystävä facebookin kautta. voi taivas tuijotin silmät selällää tietokoneen ruutuu ja kiroilin äänee. mietin taas enemmän ku pitkää aikaa kuinka saan mun hermot kasattuu. se onnistu tallille lähtemäl ja koneen kiinni pistämisel. silti mun mieles kummitteli sen blondin inhottavat kasvot.

sähköiskuja ilmassa

mä oon taas piiskannu itteeni tekee hommii ihan törkeen ankarasti ja kieltäny itteltäni sosiaalisen elämän. tosin eilen sain sosiaalistaa itteeni enemmän ku tarpeeks. kiertelin bussilla taas kaikki osat nurmijärveltä ja vantaallaki pyörin vähä paikast toisee, sit jengii tuppas joka kolkast tuntee/tietää mut jotenki ees galleriasta. kuinka tää on mahollista?

mun tempaukset vaikuttaa vissiinki aika mehukkailta. varsinki ku liikun porukassa jos on vähemmän tuttui ihmisii, ni joku on aina vinkkaamassa kui se muistaa mun kuukaus sitte takasen perjantain tai ne synttärit joissa mulla karkas homma käsistä. sen jälkeen on helppo antaa ihmisille kuva kuinka kiva ihminen oon.

oli myös kiva kuunnella; ''nii mä vaan sitä...et.. ois ihan kiva vaik.. nähä joku päivä? '' VAIKKA edellisel kerral täst mukavuuden halust ei ollu mitään tietoo. yritys kyl kova, mut herra ei saanu muo masennettuu. saatanan sähäkkä ämmä kun olen.

mä oon tehny loistavaa työtä, ihan niiku joonaksen kans pikku tyttönä. täl hetkel vaa venaan sitä kolmas kerta todensanoo. vai sanooko sittenkää? maybeeee, maybe not.

ennen ku tää menee turhaks jaaritteluks, ni lähen tallile. ku tuun tallilta, otan isin vuokraa mulle kamalan leffan ja meen yksin alas tuijottaa sitä lasittunein silmin enkä väräytä eväänikää ku jotain kamalaa tapahtuu. sillä mulla on taas, ei jaksa eikä kiinnosta -fiilis.

moro paskoille!

musta ei koskaan tuu matemaatikkoo tai mitään muutakaan kivaa vastaavaa. ei ees lääkäriä. ei myöskään minkään vitun näköstä arkitehtii tai muutakaan kivaa paljon rahaa ansaitsevaa ihmistä. musta tulee ehkä sälistä, se kiree tarhatäti joka ei koskaan jutellut ystävällisesti kenellekkään. sit mä viel lupaan et musta ei tuu koskaan ees yhen L:n ylioppilasta. mä en vaa kerta kaikkisesti kykene. toisaalt mul voi olla loistava hevosura saksassa, jota mä parhaillaan harkitsen vakavasti.

4-6. siin on tän matematiikan kurssin arvosana. jos nyt siitä lähetään liikenteeseen, mä kelasin et se pieni ikävä mun sydämmen pysäyttäny sivuseikka hässäkkä ois ottanu musta minkäänlaista kontaktii. se taiski iskee ali tajuntaan kovemmal voimal ku koskaan kerkesin ymmärtääkkään. mun huonoihin tapoihinhan kuuluu et jään pyörittelee vanhoja asioita mun mielessä ja mietin ja mietin ja mietin niitä niin kauan kunnes oon uuvuttanu itteni totaalisesti. sen jälkee iskee se julmettoman suuri burn out ku mikää ei huvita paitsi jäädä sängyn pohjalle kierii itse säälis ja päässä lentelee ajatus et musta ei oo mihinkään ja oon ihmisenä täys nolla. wrong.

jos mä vähän panostaisin, ees pikkusen tsemppaisin. ni homma pelais ja musta ois vaikka presindentiks. täl hetkel muo nyt ei vaan satu vahingossakaan kiinnostaa koulu kirjan avaamine. sit istun pitkää yö myöhään koneel ja lupailen ittelleni et teen kohta läksyt, en kuitenkaan tee. sit herää törkeen zombiena ja manaan kui mun elämä on vaikeeta ja plaapla vaikka vika on täysin mussa. hei kasva jo lapsi, ei sul oo mitään menetettävää.

thanks for the memories

mä oon henkisesti nii ärsyytyny et ootan kauhulla sitä hetkee ku joku saa kaiken räjähtää.

Sunnuntai 26.4.2009

''ihanaihanaihanaihana. oon ihan taivais, rakastan sitä. rakastan sitä ihan liikaa, rakastan sitä yli kaiken ja se rakastaa muo''

Perjantai 1.5.2009

''vai onks ne vaa nii vitun idioottei et ne ei tajuu et mä todellaki rakastan sitä?''

Keskiviikk0 13.5.2009

''älä koskaan jätä muo yksin, älä koskaan mee pois mun luota. en pysty elää sekuntiakaan ilman suo, vaikka mä oonki hankala ja täys tossu. kulta, oot kaikki mitä mul on. RAKASTAN SUO''

Maanantai 8.6.2009

''se on ainoo joka ymmärtäis, samaan aikaan se vaan olis nii saatanan vahingon ilonen; mut on vihdoin vedetty jalustalt ja unelmat murskattu. seison yksin kuopassa ja porukat kusee mun niskaan ilman sääliä.''

Lauantai 27.6.2009

''mä oon iha paskana ja täysin rikki.''

pelkkii kuristavan kipeit muistoi. menikö ees tarpeeks pitkälle ennenku mun siniset lasi silmät särky ja rupesin taas vihdoinki ymmärtää julman maailman päälle. kyl mä tiiän et vanhoi aisoit ei saa kaivella, mut nimenomaa siinä se ongelma on. kuinka päästä niis eroo ilma et lukee niit katkeran vittuuntuneena heittäen kirjan seinää ku on saanu tarpeeksee. sit jossain vaiheessa mä kuitenki kaivan sen tai keskustelu historian esii ja saan itteni taas tahallaan ala maailmaan.

kyl mul jo paremmin menee siihen nähen et oon melkee saanu päivä järjestyksen kulkee entiseen malliin, joskus vaa ajatus karkaa ja vaeltaa jonnekki visusti kiellettyy paikkaa, ja sit iskee se morkkis ja helvetin masennus ku mikää ei oo hyvin ja oon turha ihminen ja kaikki on turhaa ja mul ei oo syytä elää jnejnejne.

tää on täyttä bullshittii mä tiedän sen.

GIVE ME A REASON

jees box. viikko kasas eikä olo oo sen kummosempi ku maanantai aamuna. mä ehkä koin järkytyksen ku istuin taas pihal ja tuijotin sitä ikivanhaa kaveri porukkaa, joka on muuttunu nii ettei omaks tunnista. tän vuoden teemana on vissiinki ''POLTA TUPAKKAA OLE COOLIMPI''

se on kyl jännä kui peruskoulun jälkee ollaa nii isoja ja nii pahoja ja nii kaikkee mitä muut ei oo. anteeksi suora sanaisuuteni; mul ei vaan kerta kaikkisesti riitä aika kaikkeen. joudun sitä karsii aika ankarasti. mut toisaalta ne ihmiset, jotka saa ees vähän aikaa ja pysyy silti mun hyvinä ystävinä on mun mielestä niitä aitoja ystäviä. löytyyhän näitä rutkasti, jotka lopetti soittelun heti ku vastasin ekan kerran: ''sori mun on tehtävä läksyt'' huokaus ja hengen veto.

mä oon hiljaa hiipiny eteenpäi kuukausien ajan, mut joka kerta mut on kiskottu lähtö ruutuu just ku oon suuren vaivan näön jälkee nähny maaliviivan. täl kertaa mä kokeilin jotai ihan muuta. hyppäsin kolmiloikkaaa oikopäätä karkuu ja paikalleni jäin. täl hetkel mä seison viel paikallani ja keräilen itteeni. mun on pakko hengähtää ja miettii asioita ennen ku voin jatkaa taas askeleen eteen päin? ehkä mä näin pääsen irti mun menneisyydestä vai kiskotaanko mut kohta taas hirveen huudon itkun ja parkumisen sekasena yhdistelmänä lähtöviivalle ja sanotaan; '' alota alusta.''

koulussa mulle ladattii raaka mut varmasti toimiva temppu. sit mä mietin et se on ehkä helpommin sanottu ku tehty, koska mun aivot lyö tyhjää ja koneist tulee ujeltava piip ääni ja se punane viiva siin screenil kulkee suoraan. mul on tosiaanki sellanen fiilis et istun kylmillä kivisillä rappusilla aution talon portailla. se mesta on kaamee, joka paikka repsottaa ja siel on usvaa jota vois veitsel leikkaa. sit mä vaan tuijotan jonnekki kauas ja mietin ratkasuu yhtä epätoivosesti ku muurahainen jenkeis miettii kui se pääsis rovaniemelle. ailahteleva ja psykopaattinen ihminen. tää on sairasta.

mun fiilis on ku kertakäyttö lautasella. perusteltu ja varma teoria siitä kui sä oot jollekki vaa joku satunnainen koko universumilla. ku mä napsautan aamul sormii ja sanon TSÄDÄM ni se katoo. I promise U.

byz - the party is in you

alku illast oli pienii teknisii ongelmii, mut niistäki selvittii ja kirittii sannin kans kaikki törkeel vauhdil ja sit porukka oliki jo vähä pelti auki. mä väittäisin myös kiven kovaa et mun ystävä piirissä on herrasmiehii ja muutama herrasnaine. irstaita ne vaa o. ku ämmät o kännis ni äijät on pää kii -meno oli aika kova. jostain kumman syystä mun kaulasta löytyy reetan epäonnistunu puu merkki joka muistuttaa erehdyttävästi jotai teiniruton tapasta. onneks se ei oo koko kansalle nähtävil. täst seuras meijän NÄYTÄ MULLE RAKKAUTTA -tempaus. se ei toiminu vaik kuinka käytii miehii ja naisii läpi. yritys hyvä kymppi. jatkettii myöhemmi hetkeks alarokelle ja jätettii nuori pari nukkumaan. kröhöm nii mikä oli?!?!? pokka petti siin vaihees ku faija heitti autos; ''jaa että on tytöt tainnu taas vähän maistella lonkeroo'' jaaa eipä se kyllä ihan vähää tainnu jäädä, mä väittäsin.

jostai kumman syystä muo ei yöl väsyttäny. mä tuijotin kattoo ja mietin kui helvetin hauskaa mul oli taas viime perjantain lisäks. tää tais kyl viedä voiton. neljän aikaa mä viel vaeltelin pitkin meijän taloo ja mietin missä mä nukkuisin? se pään sisäne humala heittele mun koordinaatio viivaa vähän siksakin tapaa. viidelt mä sit nukahin ja nukuin ku tukki kymmenee asti. kymmenelt mä heräsin siihe tappavan jyskyttävää pään särkyy ja röökin hajuu mun peitossa. mun koko huone hais siltä nikotiini pommilta ja ohimo laulo koko ajan kovempaa suvivirttä. silti mä koen sen nii etten hävinny mitään pienen D:n kourista huolimatta. mulla oli tosi kivaa.

huhhuh ku musta tuntuu et oon paha lapsi ja must on kovaa menoo tulos pahempi. toisaalt mitä pahaa mussa onkaa, jos porukat tietää mitä mä touhuun. tai no ei ihan kaikkee ;)

kiitti ja kuitti mussut LOVE YA !<3

ps.

mun hälärit rupes ujeltaa taas pahemman kerran ku kiitin kuvakkeessa sellasta parikymppistä jurottajaa KAUUNIIIISS kommentista jollon äijä pisti pökköö pesää ja latas: ''ei noin kauniin tarvii kiitellä'' hetkinen. mut missä menee kauniin ja vähemmän kauniin raja, kysympä vaan? onks se nii et kauniimmat voi jättää kiitoksen kokonaa pois ja kasvattaa ylimielisyyttää sil välin ku vähemmän kauniit kiljuu polvillaa limasen miehen jalkojen juures kiitosta ja hoosiannaa? kauneus tietenki on katsojan silmissä, mut mun mielipide on se etten oo yhtää sen kauniimpi ku kukaa muu, tavallinen teini/nuori mikskä nyt haluutte haukkuu? samassa sarjassa painin oman ikästen kans näis asioissa. mut tää äijähän tietenki kelas miehen logiikallaan et sen mielest kaunis muija ei tietenkää voi millään asteella lähennellä sen viisautta, sillä piiloblondiltaha mä näytän. mut sen harmiks siinä samalla siltä meni ohi se kuinka typerä sen väläytys oli eikä se tietenkää millään voinu ymmärtää et kiva ja kaunis tyttö takertuis noinki pienee idiootti väläytyksee. mut niihän se menee et jokaisel mieel on se putkiaivo miehenlogiikka ja se pettää aina jossai vaihees niinku naisenlogiikkaki ja viivinlogiikka. toisil useemmin toisil harvemmin. mut mä oon selvittäny sen salaisuuden ja ilmasen sen nyt nii et astetta viisaammat mihet on oppinu käyttää niitä sivuputkistoja jollon niist tulee helposti viisaampii, ajattelevaisempii ja kierompii. that's the secret. enkä mä nyt haluu yleistää et kaikki miehet on tyhmii, idioottei ja vajaa älysii kuola poskii. asia ei oo nii, mä tunnen ihan viisaita poikia ja miehiä.

pakko pätee

jumantsuikka, mun blogi on avannu uuden teinimuoti ilmiön; TEHÄÄ NETTI BLOGI JA KÄYDÄÄ HEITTÄÄ SINNE KAIKKI PASKA JA OLLAA NIIKU VIIVI, MUTTA ei kommentoida viivin blogia. nakertava ajatus kyl.

tottakai mä oon otettu et porukka pyytää muo ratsastaa niien hevosii. mutsi on ylpee. ja oikeestaa ainoastaa kiitos mun tän hetkisistä osaamisista kuuluu mun valmentajalle maijulle. se on yks niit ihmisii joit mä ihailen mutsin lisäks suuresti. se ansiosta oon päässy tosi pitkälle reilussa vuodessa, kukapa ois uskonu ku ekaa kertaa perseeni latasin 5 vuotiaana hevosen satulaa. mut tähänki mulla on pointti. mutsi on aina jaksanu tsemppaa muo ratsastuksessa ja jaksanu neuvoo jos en oo ymmärtäny mistä nappulasta mä saan väistettyy takaosaa ni et polkemine pysyy samana kuitenki etupää kulkee suoraa eteepäi. se on aina ollu auttamassa, jopa mun verkassa se neuvo muo verkka alueen ulkopuolelta. tässä se nähtii toisilla tosiaa on rakastava mutsi. mä muistan ku alotin mun kouluvalmennuksen yhen täti ratsastajan kanssa ja etenin hurjaa vauhtii eteenpäi. tän tädin hevone kuitenki varso ja se lopetti puolen vuoden jälkeen valmennukset. huolestuttavinta on se et sillä sattuu nyt luulot olemaan nii korkeella ittestään et se tarvii lentolupa kirjaa laskeutumisee ja muo itkettää sen puolesta ku se putoo kovalt ja korkeelt. se pyys muo ratsastaa viikon mittaa niien ponia ja sano siihen sitte; ''kun toi mun tyttärenihän ei osaa vielä yhtään mitää ni mä oon ratsastanu sitä sillon tällön puol tuntia todella tehokkasti'' muo vavisutti kuinka se voi sanoo nii. pikku nappula joka totisesti on tehny toisen maailman itsepäisimmän poninsa kans duunii niska limas et pysyis ees koko tunnin selässä ni mutsi lataa tollasta. eihän se täti ees osaa istuu oikein, missä perään anto? missä takajalkojen poljenta? missä tahti? mä tiedän et se lapsi osaa, ja tekee parhaansa. onhan sillä sama valmentaja ku mulla. se nainen vaa leijuu nii korkeella kuvitelmissaan et, omasta mielestään se on edelleenki mun kans saman tasonen vaik oon kohta käyny valmennuksis melkee vuoden ilman sitä. enhän mä ees tajuu väistää jos elukka yrittää muo purra satula vyötä kirisettäessä, ilman että se on siitä infoomassa. se on vaa menny vanhoja juttuja eikä edenny. jos ajatellaan kouluratsastusta tai ratsastusta yleensä, ni mähän osaaan vasta murto-osan mut mul on koko elämä aikaa oppii ja oppii lisää. koska ratsastushan on laji josta ei koskaan voi tietää liikaa tai osata liikaa ;) <3

shit happen

I miss your breakfast in the mornin' Miss you in the evenin', tell me why you're leavin'Please give me a reason, nothin' could ever change meI'm missin' my baby, think I'm goin' crazy.


eilen mä istuin siististi pukeutuneena autotallissa mun minimaalisen piha visiitin jälkeen sankan savun keskellä pää sekasin ja musiikki täysillä. ainoo mitä mun päässä mahdollisesi liikku oli; mitä vittua? saatoinha mä välillä yksikseen laulaa ja tanssahdella, mut ku tasapaino petti lysähsin taas siihen vanhaa nitisevää toimisto tuolii ja mietin et mitä vittua? ja samal mä kelasin et ihan sama. mä vien tän bussi asian mutsin kans oikeutee jos se ei selvii, mä haluun korvauksii.

vanhat tutut tuijotti. mä oon muuttunu. emmä tiiä miten, parempaa tai huonompaa suuntaa. mä oon aikuistunu taas asteen. onks sil loppujen lopuks mitään väliä? mul on vaa muutama ihminen jolle kerron mun kaikki asiat. mun pienes mieleskää ei kävis kertoo ees kymmeses osaa täl hetkel sankan savun keskel lentelevii ajatuksii muille. naurettavaa ja vitun säälittävää. ja tiedoks oon nii vitun rakastunu kouluun ettei kannata ottaa yhteyttä <3<3<3<3 oon kyyninen ja katkera paska.

heihei vartalon pehmeys.

wake me up

uskomatonta kui taas lähestulkoo ilman syytä mun fiilis on tosi tekopirtee ja ankee. tuijotan jonnekki päin maailman loppuu ja maanaan et vittu ku voi taas nakertaa. mun aamu siis meni täysin koomassa tajuumatta pätkän vertaa mitä ympäristössä tapahtuu oman liikkumisen lisäks. lisäks että muo oksetti materialismi onnellisuus ja päässä huippas tosi kovaa.

matikan koe oli ja meni reilu 2h mä sitä väsäsin ja sain ku sainki muutaman tehtävän sinne oikei. ehk mun ylpeyden huippu on täydet siit tän vuoden lyhyen matikan ylioppilas kirjotusten tehtävästä. mut siihen seki sit jää. haluun vaa nukkuu ja funtsii ja funtsii ja nukkuu. emmä kyllä osaa muodostaa mun ajatuksia oikeen mustana valkoselle, mul on tosi sekava olo. johtuu vaihdevuosista.

ja kyllä se nyt nii on ettei yhteenkää uuteen netti tuttavaan kannata yleensä luottaa. on mulla poikkeuksii, mut ne on mulle paljon enemmän ku netti tuttuja. mut tähä luottamuksee. huvittavinta mun mielest on se ku erehdyksissää juttelee jonku kans meses ja se tokasee; ''ei mul täl hetkel oo mieles kukaa muu ku sinä'' pliis sallikaa mun nauraa, ku jätkä tekstaa samal toiselle nettimuijalle, kolmannelle juttelee kuvakkees, neljännelle gallerias ja ehk viidennelle herutus netissä mistä sitä tietää vaikka kuudes istuis sylissä. täs on mun mielest loistava syy miks ei pidä tutustuu keneenkää paremmin ku käydä vaan pieni muotonen keskustelu:

''nättiii<3''
''kiitos! (:''
''mitäs muuta neidin iltaa<3''
'' samaa vanhaa, ihan hyvää ;p''

musta on kuvottavaa ku faijan ikäset miehet tulee pyytää treffailu tsäänssei ja ku kieltäytyy ne kehtaa väittää että mä oon ujo tai en uskalla. voisko se mahdollisesti johtuu siitä et muo ei ihan oikeesti kiinnosta?

ps. en pääse eroon ihan sama -fiiliksestä. mikää ei kiinnosta ja kaikki on iha sama. mut vissiinki oon loistavasti taas vetäny näytelmän ympärilleni pystyy.

game over

voisin kyl olla monesta syystä vihanen ja loukkaantunu monelle ihmiselle. omaks ilokseni mulla on vielä ihan sama -fiilis joten en jaksa. en tosiaankaan jaksa kuluttaa mun energiaa muuhun ku vittuuntuneeseen opiskeluun ja kyynisiin ja katkeriin ajatuksiin. suorastaan maksimaalinen vitutuksen multihuipennus ku sain äidinkielen referaatista 8- !! fuckfuckfuck sen piti mennä hyvin ja loistavasti koska olin miettiny sen tarkkaan, selvästi ryssin taas, mutta muuhan multa ei tällä hetkellä enää onnistukkaan? mä oon nii fucking dead ja lopen uupunu tän hetkisee elämää. terve morso koska mun elämäs alkaa uus jakso?

ootan perjantaita, en tietenkää liikaa koska sit homma kusee. ootan vaa hauskaa iltaa ja se siitä, mul ei oo mitään tavotteita illan suhteen haluun vaan pitää hauskaa ja päästää nyt vähä arjen köysii löysemmiks. mun ois vissinki aika hengittää?

sit lisäks mul on sellanen aikakaus meneillää et muo ei kiinnosta milliikään puhuu mun asioista, ei yhtään ei pätkän vertaa. älkää kyselkö kaikki on ihan hyvin. älkääkä ees sanoko et voin puhuu sit ku huvittaa, ei kiinnosta enkä puhu. en haluu en jaksa ei kiinnosta. ihan sama antaa olla. riittää et oon ite selvillä mun pään sisällä liikkuvista asioista niit ei tarvi jakaa jokaisen bestiksen kera ja vatvoo: ''voivoi ku sulla nyt on paska fiilis, älä huoli se menee ohi.'' nii'i nii se menee. mitä vittua sit? nii nopee ku se katooki ni siit kakskyt kertane aika ja bling se on tehny kambäkin.

ja hei koska mä tunnen korttini ku omat taskuni, mä rupeen hiljalleen vakuuttuu siitä et mun peli alkaa olee pelattu. mut toisaalt ihan sama. antaa olla. ei kiinnosta. älä puutu mun asioihin.

mun on hei aika kasvaa jo mä tiedän.

love me or leave me

Voi olla, että mä oon sokee ja tyhmä ja idiootti ja kaikkee mitä ei viitti ääneen ees lausua. mut tosiasiahan on vaan se, että kaikki mun asiat on mun asioita ja tiedostan varsin hyvin olevani itseppäinen juntti. mä vannn lopettavani kaiken maailman kitisemisen ja valittamisen ja kaiken muunki kuhan mä vaan saan ajatella itte. ei mulle tarvii takoo päähä et sit huudat sille ja hakkat sen ja sit unohat koko mulkun. mun mielipidehän ratkasee mun asiois, vai miten se menikää?

kyllä mä arvostan sitä et mulle kerrotaan ja musta välitetään jnejnejne. mut jos mulle ruvetaa oma kätisesti lataa ohjeita naamaa, ni tottakai se pistää mun pään vähemmästäki sekasin ja oonku kakssuuntastamieliala häiriöö sairastava urpo? yritän nyt muotoilla fiksusti mite ois? ; oon jo iso tyttö, käyn lukiota, mulla menee ihan hyvin, ehkä mä pärjään?

kyllä mä nään jos sä valehtelet, ainaki luulen nii.

mä nyt kelasin keskittää mun ajatuset tosissani kouluu, ehkä must voi sit vahingossa tulla jotain?

heti ku laura lähtee ruotsii vaihtoo ja stella palaa takas saksaa musta tuntuu et oon alta aika yksikön narun jatkeena jossaki sadan kilometrin eräjormailun päätöksenä. mut onhan mulla aikaa ottaa kontaktii vantaan lissukuntaan ja hedelmämehu aivoihi.

hei ps. must on tullu törkee taide friikki ! rakastuin peformanssi taiteesee ja lainasin kirjan siitä, sit rakastuin viel palavammin kubismiin ja mun on päästävä kattomaan ateneumiin pablo picasson näyttely ja kiasmaa va kävelee ja ihailee hullujen ihmisten käsialaa. ehkä se kalmari sai mut taas innostuu kuviksesta ja rakastuin totaalisesti kaikkiin töihin mitä tehtiin sen tunnil, hei beibit taisin olla liekeissä.

ei taas

se on kiperä tilanne ku pitää itteensä tosi vahvana, mut sit tajuuki olevansa yhtä heikko ku ontto puun oksa. viel kiperämpää on ku esittää asioiden olevan hyvin mut ku tuki katoo ni maa pettää jalkojen alla ja siit kivusta poskelle tippii kaks tai kolme kimaltavaa pisaraa. mul oli käsitys et täs maailmas on jokaiselle joku joka välittää, mut ehkä mun kohalla on tehty poikkeus koska mä oon tämmönen ku oon ja saan aikaseks vaan kaikkee epäonnee ja paskaa omaan niskaani. mun pirteen olone fiilinki muuttu iltapäivästä kitkeräks pahaks oloks ja huonovointisuudeks. lisäks mun olo on niin koomanen et muo hävettää myöntää et muhun sattu taas. en vaa pystyny näyttää sille et muo sattu, mä näyttelin vahvaa mut heti ku ovi sulkeutu sen peräs tuli romahtamine. ja muo tulee sattuu viel nii vitun monta kertaa.

mut annetaan olla mut on selätetty viimesen kerran.

voi vitsi ku koulun käyntiki voi olla jees. sain ehkä pient piristyst ku repäsin kiitettävän mun aineest äikäs. väittäsin sillee suoralt seisomalt et fiilis parani myös ku luokka kuva meni mun osalt iha sopivan kivasti. ja aamullaki olo oli jotenki fiksu ku ymmärsin matikkaa jokseenki. mun piti myös vähä panostaa fysiikas koska mikään muuhan multa ei onnistu ku fysiikka käytännös. näyttää siltä ettei hyvältä näytä. mut tunnin ku kelasin fysiikan ihmeellist teoriaa olin nii saatanan kujal et päätin ruveta dataa ja sittehän se meniki tähä.

mä funtsailin hiljallee et kui joillekki ihmisille on nii vaikeet valokuvaamine? ne kelaa et jostai katon rajast otettu naama kuva on hieno tai sit niille kelpaa jokseenki tärähtänyvärähtäny kuva jos ei nää ku mustan hahmon ja that's it. joo sit ne kertoo kui niist tulee isona valokuvaajii ja ne aikoo opiskella vähä valokuvaamist lisää, mut anteeks et oon nii realistine ilonpilaaja horo et nauran muitten haaveille salaa ja murskaan unelmat. nii se menee joka tapaukses.

kieroon kasvanuhan mä oo ollu jo pitkän aikaa ihan tietosestikki. jokseenki se on iha hyvä, mut se tekee must liian itsepäisen toteuttaa mun unelmii, se tekee must liian veemäisen ja ennen kaikkee se tekee musta hankalan ihmisen. mut pikku lohdutukseks voin sanoo et onnks mun kans on ihan helppo oppii elää ku vaa pistää vähä puut pesää ja mut kuitenki tiukasti ohjist kii.

mul ei enää löydy viisait filosofisii ajatuksii ja aiheit mun kirjotuksille ku puran niit jo keskustelemalla, ehkä mä koht taas tarraan kirjottamisen iloo?

hituse ärtymyst.

tunsin taas saman vanhan ikävän pistoksen mun rintakehäs ku surffailin netissä taas omaks iloks. mut sitä mä en osaa luokitella onks se ikävä vai hyväkskäytetty paska fiilis ja mille vuosisadalle se mun aikajanassa sijottuu. ehkä jotain sekavaa siit väliltä. enkä mä siit haluu ottaa selvää, emmä tahallee jaksa miettii syvällisii ja masentaa itteeni. voi jumalauta ku voi ottaa päähän. ja ai vittu ku tuntu ikävältä. joku kolahti muhun ja kovaa.

eile oli kyl jees ku maattiin hemen kaa selällää jalat seinää vasten ja keskusteltii. mulle jopa valottu aika ankarasti miehen putkiaivo logiikka. mä oon taas astetta viisaampi ja tiiän miten säilytän mun käytöstavat julkisis tilois.


mä haluisin näyttää mun vanhoi kuvii: kato ku olin kaunis. kato ku mul oli siisti kroppa. kato ku olin nii pieni ja viaton. ja kato ku olin rakastunu ja vitun sokee idiootti. jotenki se menneisyyden kummitus ottaa muhun aina sillon tällön kontaktii ja pistää mut kituu. vissiinki jonku asteista sähkö hoitoo mun aivoille ku ne saa pistävii muistikuvii siitä kuinka mä kierin tuskissani ja itkin. paastosin vaik mun maha huus kahen päivän vesi linjan jälkeen ruokaa mut ruokin sitä omenalla. mieli on silti se pahin vanki. se mulle temput teki ja sen takii must tuli tällane.

mullekki vähä puheenvuoroo!

musta on aika harmillista et 2000-lukuu elävät poitsut jotka on tsäkäl vähä yli 15 vee ei osaa enää hoitaa asioita miehekkäästi vaan neki on muuttanu tapansa seläntakana puhumiseks. jotenki neitimäistä? tehäänkö matemaattinen yhtälö?

mitä syntyy ku yhditää ruutitynnyrin ja tulta?

ruutitynnyri: a tuli: b

fuckin' simple.

a + b = ab vastaus: vitunmoinen räjähdys.

pointtihan tälle asialle on sivusta seuranneelta: miks vitussa täytyy tehä galleriaan joku yhteisö jossa iso porukka haukkuu jotai ja kuvaukses lukee: kaikki tietää mistä henkilöstä on kyse! (tällasissa tapauksissahan sitä taas osotetaan kuinka henkisesti jälkeenjääny tää paikka on) ku vois vaan yksinkertasesti sanoo päin naamaa? hei onks mitään käsitystä, miten säälittävältä se näyttää ku sun fanclubit rupee hiljalleen täyttyy muiden dissaus yhteisöistä. mun silmissä se on kymmenen miinuspistettä jokaiselle lapselle joka sellasiin yhteisöihin liittyy. toisaalta ylläpitäjähän tunnetaan neitinä joka toki osaa uhota ja puhuu humalassa, mut elvinpäin faktojen puhumine on yhtä vaikeeta ku -96 lissujen riitojen selvittely. säälittävän lapsellista. ku sitte mennää naaman edes kysyy: ''mitä sä sanoit?'' se pieni rotta menee kasaa ja vetäytyy nahkarotsinsa sisää; ''en mitää'' enkä voi ymmärtää miten ihminen voi olla nii paska. mistä sellasia ihmisiä tulee? totuus se vaan on klaukkala on paskanpuhujien ihmemaa ja vittupäiden asuinmesta. ikävä todeta se lähestulkoon ääneen. tän blogi merkinnän jälkeen ootan innolla yhteisöö musta jos on kaikki klaukkalan kovikset kertomassa vitusti liikaa fakta tietoi meitsist.

toinen on sitte se että ku henkilö x poistuu paikalta ni joku letkauttaa: mä vihaan sitä ihmistä ja sen jälkeen toivoo et kukaan ei kerro sille vaik puolet porukasta on sen ystäviä. asiahan on toki niin et mä pidän suuni visusti kiinni, miks loukata toista ihmistä omaks ilokseen?

hei pliis ennen ku saan pahempaa vahinkoo aikaan mun julmilla sanoilla ja aggressiivisel käytöksel, ni pistäkää mun naamaan jesarii ja teipatkaa seinään kiinni ylös alasin, ehkä mä hiljalleen rupeen rauhotumaan?

sori lähen panostaa ja siirrän kaiken paskan tohon mustaan laatikkoon, sen jälkee asia on käsitelty eikä siihen enää palata. mut mä nii toivon et kasvatte ees pikkusen, tiiän oon nii paska muija, mut nii mäki aijon tehä.

just physics

tänää must tuntu et mul kärtsää pinna niinku aamun paahtoleivät. toisaalt kelasin et jos se nyt palaa pohjaa se on vika naula mun arkus ja monon kuvaa persees oon nimittäi keränny ahkerasti nauloi mun arkkuu jokaisel huti lyönnil. oon tyhmä ku saapas, tai muut on liian viisaita. tän päivän tunnil yritin loistaa ja maikka sano mulle et oon tehny koko paskan väärin hups vaan ku käytiin tehtävä läpi koko luokan kanssa olin tehny sen justiinsa niinku se muija piirs sen siihen paperille.

myöhemmin tunnilla ku en ymmärtäny sen ferrarin kiihtyvyyttä kuvaavii kaavoja se manas koko luokalle: ''hmmm.. käydäämpäs nyt sitte ne kotiläksyt läpi kun te ootte niin hyviä. mä opetan tota viiviä myöhemmin KUN se ei ole vieläkään asiaa ymmärtäny.'' minkä minä sille mahdan et mun on vaikee keskittyä ja viel hankalamoi ymmärtää sen selitystä, se selittää aivan puuta heinää ja kirjottaa puutaheinää. meijän ryhmän mensan jäsenien kopio oppilaat korjailee sen virheitä sillon tällön. vähän kyllä huolestuttaa?

eilen mul oli tosi kiva päivä. sellasiiki siis olemassa o_O tunti meni vitun nappii. sain ratsastettuu kaman nii siististi, peräänanto sormii napsauttamatta suurin piirtein, kuin ni mahollist? ON SE. mut mehiläis kuningatar on menny vaa pahempaa suuntaa se on napaansa myöten kusessa jos ihan rehellistä suomenkieltä puhun. en pistä tikkuu ristii, mun elämä ei oo pulassa.

mitä siihen fysiikkaan tulee; mä panostan ja näytän sille et mä oon yhtä lailla fyysikko tai lääkäri ainesta niinku muutki perseensä fysiikan tunnilla kuluttaneet oppilaat. panostan matikas, joten ette vie multa matikan tunteja viisaat!

elämä on bitch

muo taas kehotettiin olemaan ottamatta riskii ja polttamast näppei, mut toisaalt se muo siinä eniten ehkä vetääki puoleensa. mutta kukapa onkaan väittäny että mitään loppujen lopuks ees tapahtuis?

hassuu et muo myllätää kaiken maailman juttujen keskellä; ''joo viivi on nähty muutamaa otteeseen sen seurassa'' tai ''tiesiks et niil oli jotain säpinää vähän aika sit?'' okei joo myönnetään ku oon nii paha ihmine, en oo pyöritelly nyt hetkee ketää. riittääkö? no okei tunnustan mä pistin mr mysteerin itsetunnon maantasalle jo toiseen otteeseen, sillä sehän on täys paska ja sen liian suuri wnb ego puistattaa muo, suorastaan naurattaa. mul tuli sillon mielee kielletyn hedelmän lato kohtaus, voi saatana ku oisin voinu hirnuu äänee, mut tyydyin vaa hymyilee helvetin ilkeesti ja tekee mun puumerkin sen ihoo. sen ego romahti. mul on toki viel muutama ässä hihas mut en kiusaa sitä enempää ku ehkä tulevaisuudes tai jos kuulen kylältä lisää ;)

vähän muo kyl samal jurputtaa tää julma maailma. täl hetkel oon aika hyvin pelannu mun kortit vaikka mutsin suusta ne todelliset sanat tuli: ''no eikai sillä meijän viivillä niitä poikaystäviäkään ole ku se on niin nirso'' HETKINEN missä kohtaa tuli virhe?! sehän menee niin et viivi ei mene kellekkään pojalle yöks ennen ku se on esitelty poikaystäväks sen lisäks kotiin tullaan puol kakstoist ja asiasta ei keskustella, sillä neiti nirppanokka ei ole täysi ikäinen. alkoholin kanssa meillä ei ole ongelmia, siitä puhutaan avoimesti, mut jostain kumman syystä se pitää muo pienenä ja kokemattomana lapsena joka ei ymmärrä kylmän ja julman maailman päälle yhtään.

tosiaanki yritin paikkailla asiaa ja sanoo et enhä mä voinu lähtee sinne tapahtumaa kyytii ja edutus muijaks koska tein ilta tallin ja tapahtuma ois kestäny yöhön asti. heti ääni muuttu kellossa: NO ET KYLLÄ MENE. sitä ennen olin se nirso lapsi mille ei kelpaa kukaan. ehkä mä juttelen ens kerral mun mies asioist faijalle niinku mies miehelle. lyönhän mä sentää ku mies.

hei toivos on hyvä elää big mama<3

emmä mun asioita haluu levitellä, koska ne heitetää jossai vaihees kuitenki takas mun niskaa. must on aina tuntunu ettei kukaa saa tietää must liikaa. mä oon näkymätön.

on vain elämä joka vituttaa

koin järkytyksen ku mun terkkari tunnusti tuntevansa mutsin ja löi liutan lappuja mun käteen jos kyseltii mun seksielämästä ja alkoholin käytöstä, toki vastasin rehellisesti. seuraavaks kyseltii mun elämän laadusta, ai itku ku rupes vituttaa oisin voinu nii ympyröidä vaihtoehdon: ''elämäni ei ole onnellista, olen pettynyt itseeni'' sen sijaan pistin: '' elämäni on onnellista ja minulla menee hyvin'' inhottaa valehdella mut toisaalta en haluu puhuu tästä asiasta terveyden hoitajan kanssa, en varsinkaa ihmisen joka tuntee mutsin, vaik eihän se sitä sille kerro mut en silti. ahdistavaa kaivella vanhoja asioita, koski muhun törkeesti.

illemmal olin maastos kaman kans ilman satulaa, mul oli taas kaikki asiat siinä levällän mun nenän edessä, kokosin niit mielessä niinku tuhat palasta palapelii. ku pistin silmät kii koin pieni muotosen ahaa elämyksen. samal myös kelasin et mun elämän laatu ei juurikaa oo parantunu, ainoo minkä mä tiiän on se että mun tulevaisuus pistetään vaikka väkisin loistaa.

toisekseen muo naurattaa että vanha tuttavaiseni joka aikoinaan sano mulle: ''älä välitä siit et ihmiset puhuu anna asian mennä toisest korvast sisää ja toisest ulos, unohda se.'' tällä hetkellä se pikkuprinsessa on samassa tilanteessa ku mä olin ja itkee asiaa. voisin mielellään mennä sanoo: '' eks oo helppoo antaa asioiden mennä toisest korvast sisää ja toisest ulos?'' voi vittuku ajatukset lentää ja muija on täys dille. mun entiset naapurin rouvat rakastaa mun elämästä puhumista koska niien lapset on nii pulmusii, ehkä mä voisin synnyttää niille vähä lisää tarinoita et viel ens vuonna riittäs pätemistä, miten se viivi nyt sillä lailla? HÄ?! antakaa mun nyt vaa vittu olla. sillä asiahan ei sinäänsä koske nyt teitä vaan mun teini iän kriisejä jotka on aivan mitätöntä paskaa niinku ihmisillä on tapana ajatella. voidaa me tehä pieni jekku? pistetää teijä elämä mun puntariii ja tsekataa kuka kestää pisimpää, voisin pistää samal vedon et vetäisin huolel pisimmän korren ja pesisin teijät kaikki. ei siks et oon nii vitun hyvä vaa siks et oon klakecityn semisti tyhmin muija !

ainoo ihminen joka näkee mun läpi on heme. perkele ku viisas ihminen, kenenkään muun on turha vahingossakaa väittää et sattuis tietää mitä mä ajattelen tai mitä ihmissuhteita tai muita suhteita pelaan milläki sormella. jännä juttu. toisaalt se on mulle helpotus; mun on vaikee puhuu vaikeista asioista, mut jos pieni ele riittää kertoo suuren asian ni se on huomattavasti helpompi käsitellä niin ku et repii kaikki vanhat haavat auki puhumalla ja jankkaamalla niitä. niinku oon täs viimeset kymmenen vuotta tyttöpuolisten kavereiden kans tehny ja joka kerta leikkiny vahvempaa ku oikeesti oon ja ollu se lohduttava olkapää. heme on maailaman paras ystävä. mut pelkästään maailman paras ystävä, ei muuta. parempaa ette löydä mistään. oon ylpee se tietää musta kaiken. ihan kaiken. mul ei vaa enää kerta kaikkisesti riitä kenellekkää säälii, mä oon niin poikki ja katki ja kaikel taval voimaton et melkeen voisin säälii mun heikkoutta, mut enhän mä kellekkään sitä tunnusta et mun voimat on lopus ja energian lähde kadonnu. minähän se siinä vaan turpaan saisin.

mut siis pointti oli se et kaikilla on yleiskäsitys: viivi on elämän ilone ihmine. se tulee siitä et seison tukevasti maan pinnalla enkä myönnä kellekkään et oon ottanu kipeesti osumaa. sehän ois yks piste niien maalitaulus ja sit vatvottais asioita ees taas mut en mä voi kenenkään eessä sortuu, siks en puhu mun asioista. ei ketään ees kiinnosta ei niit tarviii kiinnostaa. mä en haluu tunnustaa et mussaki on heikko kohta joka otaa must täl hetkel aika ikävästi valtaa.

YHYYY MENETIN SEN OIKEEN JA VIILLÄN RANTEET AUKI JA VOI VITTU KU MUN KOKO ELÄMÄ ON PASKAA JA KAIKKI KUSEEE HALUUN KUOLLA!!!! -näin voisin ilmasta sen mitä paskaa mä siedän omien ongelmien päälle. kiitos mutta ole hiljaa, mullaki on tunteet vaik oonki vitun jäätävä ja kylmä, kukaa ei yllä mun tasoo.

so long suckers..

eilen oli tosi kivaa. seuraavana aamuna nukuin loistokkaasti pommiin sen ansiosta et pääsin neljän aikaan omaan sänkyyn. ikävä tunne ku kitalaki ja ikenet täynnä rakkuloita mikä lie rutto mut tosi kipee. eiline juomapeli oli MUST mut booli oli ihan järkyttävää.

perjantaiki oli tosi jees, vaikka taiteiden yössä en ollukkaa ja vaikka poliisitki liitty siihen päivään. tosin mä olin kiltisti. jotenki mun päässä vaa pieni sisäne ääni huus et mullaki on oikeus vapautee ja irrotteluun, otin siis lähi kontaktii vanhan tutun kans jota en oo pitkii aikoihi nähny. oikeestaa mul oli vitun siisti fiilis.

musta on jännä ku kukaan ei tunnu tajuuvan kuin ahdistunu ja kiireinen oon koko ajan ja ihan jatkuvasti. saatiin taas kunnon perhe riita aikaan ku olin tekemäs aamutallii ja mutsi pakottaa mut poimii jotain vitun marjoja lisäks mun on pakk tehä läksyt. kyl mun ois tehny mieli huutaa ja raivoo mut päädyin lähtee vihasena tallille. emmä haluu mun tulevaisuutta pilata jos mun porukat on niin tyhmii ettei itteensä saanu ylioppilaiks kirjotettuu, mulla se on tavotteena ja kukaan ei pilaa sitä, mul menee hyvin, kiva koulu kivoi kavereit ihan turha mun varpaille talloo.

muo vitutti niin paljon et rupesin itkee ja manaa. muo suututti enkä keksiny mitään viisasta mun ois nii tehny mieli tulla kotiin ja puhuu suu tyhjäks kuinka idiootti perhe mulla on ja et on hyv ku ne tietää kui paljon mulla on stressii niien takii et pärjään lukiossa, samal mun pitää illat ratsastaa ja viikonloput tehä tallii ja sit viel huudetaa ja komennetaa muiden kuullen et mä oon laiska lapsi joka vetkuttelee vaan eikä tee mitään. mä elän nii paineissa, koska mä haluun tulla hyväks, haluun tehä jotain mitä mä rakastan ja olla viisas, mut sitähän mä en saa ellen mä keskity opiskeluun ja mun perheessä se ei oo mahdollista koska mun selkärampa äiti olettaa et mä teen kaiken ja mun aika riittää ihan kaikkeen kuhan vaa pistän murkku iän piikkii ja leikin uhmaikästä kakaraa enkä viitti sen kiusaks tehä mitään.

nähään sossun luukulla ku oon ruinaamassa rahaa et pääsen omaa kämppää opiskelee rauhas pistää puhelimen kiinni ja sulkee kaikki pois mun ympäriltä. ehkä mä sit voin saavuttaa mun unelmat? mä haluun eroon osasta klaukkalaa, tän hetkiset harjula illat on ollu kivoi ja oon oikeesti voinu nauttii klaukkala menosta, heti ku eksyn istuu tietyn ihmisen seuraan film townille mul tulee superhypermega vitutus pelkästä sen läsnä olosta ja pelkästää siit kaikesta kuinka se kohtelee muo ku mä olisin joku koira sille. satuin ohi mennen mainitsee kui kivan synttäri lahjan sain: leikekirjan, mikä oli upee. tää kuningatar kattoo muo vitun tappavasti ja sanoo: ''NO ENKAI MÄ SULLE MITÄÄN HANKKINU KU ET MITÄÄN HALUNNU'' hetkinen ja seis ystäväiseni. enhän mä mitään leikekirjaa pyytäny se oli vaa hieno ele mun ystäviltä. miks mä sanoisin kellekkää: '' mä haluun urheilu auton, pullon skumppaa ja muutaman mies stripparin.'' ei se oo mitään ystävyyttä. mulle riittää mun syntymä päivänä nähä mun täkeitä ystäviä eikä mulle lahjat merkkaa mitään paitsi ne jotka tulee oikeesti sydämmestä. maailman pahin moka on se et mennään urakalla kauppaan ja etitään sieltä urakalla jotain: ''tää maksaa kaks kymppii mut otan tän ku viivi tykkää kuitenki'' eieieieiei älkää ikinä tehkö mulle nii. ei se osota ystävyyttä. mulle ystävyyttä osottaa tekstiviesti: hyvää syntymäpäivää.

voi kiinankivisota

joku ihme on tapahtunu. näin klaukkalassa hyvän näkösen vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön. ehkä maailman kirjat menee aina sillon sekasin ku mä näytän kaikkein pahimmalta? ekan kerran ku näin jotain kiinnostavaa mulla oli tukka nutturalla ja jätti suuri paita ja shortsit päällä. tänään mun melkee mustat hiukset oli ku harakan pelättimellä ja otsatukka roikku silmillä, naama oli huonosta aamusta johtuen valkone ja silmät mustat. mun ulkonäkö oli ku taikasana ja muo vastaan käveli joku polvet hyytelöks pistävä ihminen. converset ei onneks pettäny muo vaan ne vei muo itsepäisesti eteepäi ja naama pysy tiukasti perus lukemilla ilman et kulmakarvakaan nous. sen jälkeen mul tuli hirvee kuuma aalto kehon läpi ja mun teki mieli räpeltää jotain siihen sopi loistavasti mun navassa killuva koru. pistetäänkö veto pystyyn koska se tulehtuu?

mulla on perseessä ikävä kipu. istuminenki tuntuu aika loistavalta. aanne lupas nauhottaa mun radan ja heijastaa tallin seinälle sen jos selviin ehjin nahoin kisapaikalle asti. vitsi ei sinäänsä lämmittäny muo. ehkä mä jänistän ja jätän kisat väliin.

sitäpaitsi oon lihava aikaan saamaton taliaivo. haluisin vaa nukkuu ja viel vähän nukkuu ja viel pikkusen nukkuu. mun ei tarvis ajatella mitää voisin elää pilvilinnois tajuumatta todellisuudesta mitään. mä en enää jaksa leikkii mukavaa ja ymmärtäväistä jokaista mehiläiskuningattaren angsti päivää vierestä seuraten. mulle on loppujen lopuks ihan sama mitä se ajattelee. ei se muo oo koskaan ihmisenä tai ystävänä arvostanu. sen mä oon tienny pitkää. sen tyhjät sanat iskee aina vaa kovemmin mun alitajuntaan ja tajuun hiljallee mitä paskaa se mulle koko ajan syöttää.

tarkemmin ku mä pääni sisäl aattelen, mun pienenpieni elämä ei oo kehumisen arvone. toki siihen on muutama onnellinen hetki kuulunu, sitäki enemmän itkua ja kaikkein eniten hämmästystä. ku pienen kuunteli prinsessa satuja, oppi et elämäs on aina onnelline loppu. mut ei se nii mee. mäki luulin et mun koko elämä on niinku lumikilla tai prinsessa ruususel mut jostain kumman syystä asia ei mee nii? onko se aikuisen elämä nyt tällästä jatkuvaa ylä ja alamäkee? jos on ni siihen nähen mä oon kestäny hyvin ja oon loistava selviytyjä.

muo ei oo luotu elämään muiden ehdoilla tai tossun alla, joten siihen kenenkää ei pitäis pystyy. toisaalt muo harmittaa jatkuva paineen alla elämine ja jokaisen mun siirron jälkee venaan sitä ydin räjähdystä. mul on viel muutama päivä aikaa taktikoida ja leikkii kilttii ja ymmärtäväistä ystävää joka ei tajuu mistään vittuakaa ja on ihmisenä täys paska. kiitos sen kuvan olet minulla antanut. anteeksi pyyntöjä ei oteta vastaan.

mä oon ehkä lievästi sanottuna kyllästyny taas vaihteeks. enkä mä oikeen jaksa ymmärtääkkään miten jotku ihmiset jaksaa mun tylsää marmatusta lueskella. toki se on imartelevaa.

mä törmäsin tänää mun menneisyyden kummituksee. sil oli taas se sama jäätävä katse. vissiinki se on unohtanu kokonaa et se pisti eka mun elämän silppurii, sen jälkee mä vasta sen, eikä toisin päin. mä sain kylmii väreit viel kymmenenki metrin päähän ku tunsin sen jäätävän katseen mun selässä. joo voi olla et oon se paska ämmä tai siis OLEN sen paska ämmä, mut ei unoheta sitä sivuseikkaa, et se oli ensimmäinen ihminen joka sai mut rakastaa ja se oli ensimmäine ihmine joka sai mut tuntee pelkkää kylmää kaikkee kohtaa mikä liikku. sen verran mä voin vielä sanoo et mikää muu ei vedä mun naamalle samanlaist uhmaavaa ja varautunuttä ilmettä ku se. oon valmistautunu jo siihen et joku kerta se hyökkää iha äkki arvaamaatta ja tappaa mut uudestaa sanoillaa.

mulla on oikein kiva uusi ystävä. värikäs ihminen joka jaksaa tehä mun jokaisest illast hauskan ja erilaisen. muo naurattaa jokainen sen hassu ele. mut puppeli tai kulta mussukka mä en ole. en myöskään pupu.

mul on huomen synttärit. hattu päähä pilli suuhu ja sweet sixteen<3 eikä. meen vaa lahjoo itteeni ilman et kukaa höslää ja häslää voin istuu jonnekki ja kattoo maailmaa eikä hölöttää jollekki viun tekopirteenä kuinka onnellinen ihminen oon ja mun tulevaisuus hohtaa nyt jo mun silmissä ja kaikki on niin loistavasti et te itkette maantiehuorina ku mä ajan bemaril. mitä sitä suotta valehtelemaan.

ps. se o sit vaskivuori 96 kullaaaatt<3

hirvee hedari ja vitutus

tottahan se vaan on et mun ihmisarvo on pelkkä nolla. silti mä tavallaa nautin siitä.

ja mikäs sen nautinnollisempaa ku mustasukkanen ex syyttelee parasta ystäväänsä expoikaystävän vokottelusta ja parhaan ystävän ex poikaystävä siinä mukana. huhhuh mikä soppa. sanompa vielä vaan sen et oon niin ymmärtäväinen ihminen (NOT) et pidättelin naurun tyrskähdyksiä ja katosin omiin oloihin etten ruvennu huutaa kui vitun idioottei tää maailma on täynnä.

ja jälleen mä oon asteen viisampi. mun klaukkalan ainoo silmänilo unelmamies josta en oo koskaan halunnu mitään muuta ku vähän ruokaa silmille on täys ääliö. sen mä totesin eilen ku vahingos juttelin sen kans. seki päätty siihen et raivosin sille silmät leiskuen ettei mussut mulle shittii. kiitos ja näkemiin olin vain sosiaalinen ja kaivoin sen luurangot kaapista. klaukkalassa ei siis ole ketään. ei koko vitun nurmijärven alueella. se johtuu siitä et mä en kaipaa kenenkään säälii, enkä haluu ketäää pilaa mun elämää. mullla on ehkä ihan onnellinen olo. tai koskapa sitä kokonaan voiskaan olla onnellinen.. en mä ainakaa.

mun ja maikkelin suunnitelmat kusi ja jän heti ekas puhelus kiinni mamille valehtelusta ja ryyppäämisestä. eipä siinä mitään ei sitä ku naurattanu pyys vaan etten enää valehtelis. mut hei mitä vittua, jos oisin sanonu asiani suoraan ni isi ois hakenu mut yheksält vaskon edestä todennäkösesti jutellu kyttien kans mukavii ja venannu muo alkometri kädessä. näin lapsestasi kasvaa kunnon kansalainen.

haluisin kuumaan kylpyyn ja tän sisäl mylläävän olon johonki päin helvettiä.

why so serious?

ku asiat rupee hiljalleen valkenee, ni siinä tuntee ittensä hyvin äkkii täysidiootiks ku ne monimutkastakimonimutkasemmat asiat on siinä käsissä levällään täysin simppeleinä. muo harmittaa törkeesti et mun kaamee kapula pamahti. siel oli mun tärkeet tekstiviestit! ne pienet paholaiset jotka piristi tai tappo mut henkisesti aina sillon tällön.

tänään multaa vietiin taas sammaleet jalkojen alta. mut tällä kertaa se kieroliero maksaa sitte taas hiukan astetta enemmän kusipäisyydestään. ei se onneks multa oo pois ja juttu ei sinäänsä ollu tärkee se oli vaan periaate kysymys ja mä tiesin et nyt tulee taas turpaan nii et kiinan armeijaki häviäis tai sit tulee sellane katumus mitä ei oo taas vuosiin nähty.

kyl mul silti mahollisesti kiva ilta tulos. mä toivon han sydämmeni pohjasta, koska tottahan se vaan on että mun sosiaalinen elämä kuoli tossa kolmevuotta sitte ku auton alle jääny rupikonna.

ja sit viel tämmöne pikkune mitätön by the way oon kyllästyny olee sen mehiläiskuningattaren uhri joka ei ajattele ku itteensä ja mielistele muo vaa et mul ois hyvä olla. mut vituilleenhan senki yritykset on menny. oon tosin hiffannu et mul on yks tosi hyvä ystävä ja kuuntelija jota mehiläiskuningatar ja sen alaiset vihaa sydämensä pohjast<3

mä voin taas vähän paremmin.

voi munakoiso. oli mulla ihan hauska ilta, mut jotain kyllä meinas sellasta tapahtua mitä ei pitäis ikimaailmassa käydä. hyvä etten verivalaa oo itteni kanssa valanu. lisäks mul on toine kusine homma hartioilla siitä eroon pääseminen ei oo temppu eikä mikään eri asia vaa on haluunko a) vetää maton jalkojen alta b) lähtee siihen kaikkeen paskaan mukaa c) viettää hauskan kahvituokion hemen kanssa. valinnan vaikeushan ei sinäänsä pitäis olla mikään suuri sillä mun pääs sisällä joku kimittää helium äänellä C. mut toisaalt mul on kutkuttava tunne tehä jotain jännää. mut ihan faktahan se vaa on että mun tekoset ei yleensä oo sen jännempiä ku muidenkaa. täl on viel paljon opittavaa ja minähän en sille opettajaks ryhdy. kaipaan jotain joka ottaa ohjat kätee ja räjäyttää mun tajunnan valkokankaalle. uh <3

kelasin et vaikka mä oon mun elämän tärkeimmän henkilön kadottanu se ei tarkota sitä et mun koko vitun paska elämä ois tässä. ehkä se vielä joskus saadaan elvytettyä. kaipaan jotai lämmintä mun viereen. oisko se sitte lämmitetty riisityyny?

mä kohtasin mahollisesti tänää mun kauhun hetket ku näin homo J:n fillaroimas tien toisel puolel. tunsin vaa kui veri karkas mun päästä kokonaa ja pää tuntu jotenki nii heikolta ja mä avuttomalta. siinä mä istuin ja tuijotin sitä kauhusta jäykkänä ennenku mun lamaantunu aivotoiminta sai aikaseks painaa kaasuu ja karata paikalta järkyttyneenä.

silti mussa kulkee joka ikinen sekuntti pienii sähkösii pelon väreit. en tiiä pitäiskö mun itkee vai nauraa.

mä oon taas tosi kummissani et mun entiset naapurin rouvat jaksaa kokoontuu ja marmattaa siitä kuinka mun mama antaa mulle ohjat omii käsii ja antaa mun tehä päätökset ite, niinku se että mulla oli täys vapaus valita mun jatko-opiskelu paikka ihan ite oli se sitte venäjällä tai klaukkalassa. kuka voikaa olla nii itsekäs paskiaine et haluu: lapsi ei saa mopokorttii, lapsen on mentävä sääksin leirikeskukseen rippkouluun, lapsen on päästävä klaukkalan kirkossa ripille, lapsen on pakko mennä arkadian lyseoon ja kirjotettava ylioppilaaks. muita teitä ei oo ei ammatti koulust ei tietookaa. no ei hätää kerron vaa mun entisten naapurien muksujen elämästä. ehkä mä tosin oon jääräpäinen puupää mut muhun luotetaan ja mulle on annettu valta päättää mun elämästä, mä en oo sidoksissa mihinkää, mutsi on rento. kiitos siitä.

eilen oli mun vika työpäivä, mä vaistosin taas sen hyvän tuoksun ku se seiso mun takana tutkimassa työlistaansa ku mä punnitsin tomaatteja, oikeestaa ne molemmat oli siinä. lisäks et mä juttelin niien kahen pikku lapsen kans mukavia. mä teen lähtemättömii vaikutuksii ja oon hyvän tuulinen. tosin pullea ja turvonneen näkönen.

mä en pysty kohta sitä enää silmäst silmää. ''näytät taas turvonneelta'' läppä se vaa oli, mut viils syvälle koska se kerto vaan siitä et mä olin epäonnistunu. teki pahaa ottaa se vastaa nii suoraa.

mul on jännä kutkutus huomisest. ehkä se menee päin vittua ja vedän jotai muutaki auki ku ranteet tai sitte oon miss sunshine koko helvetin päivän ja häpeen seuraavana. tosi fakta vaa on et mä en kerro kellekkää mun huomisista suunnitelmista tai voin lyyä sataviiskytä vetoo et saan kuulla kummastuneit huokauksii ja pahoi mulkauksii plus ''omapaha on elämäs,mut miks oot noin tyhmä'' -ilmauksii. lisäks mun fiilis nous ku kuulin yhen muijn arvostavan muo kovasti. se oli kertonu et oon ikästäni vanhempi ja rennompi eikä kukaa ymmärrä miks liikun sellasen paska sakin kanssa. se nyt vaan sattuu olee mun oma asia. mut kiitti rispektist mäki suo.

hei mursut

surffasin taas aikani kuluks kuvakkees ja vastasin kivaan galluppiin: saako naista lyödä takaisin jos se lyö eka? jos mä rupeen lätkimään ni helpotukseks: 1. turpaan vaa 2. mä en lyö ketään ilman hyvää syytä. musta on naurettavaa et muijat paasaa otsa hies tasa arvost, mut samal niien pikku feministi luonne paljastuu ku ne kimittää ettei naista saa missään nimessä lyödä missään tilantees. mikäs helvetin oikeus mulla on vetää kaiffaa turpaan ku sen lärvi ärsyttää? ei mikään. toisaalta mä en taas hyväksy lyömistä missään tilanteessa en varsinkaan siinä mistä mulla on kokemusta. mä tiedän olevani ärsyttävä ku muo joku ottaa päähän ja tiedän räpättäväni sillon tällön liikaa ja varsinki ku oon asiasta varma, mut siinä vaiheessa ku mun kanssa ei jaksa ruveta vääntää rautalankaa miks ei voi asian antaa vaan olla? ehkä mäki oon kasvanu siitä, mut viimeks ku niin tapahtu mun poskeen läjähti mun puolen pään kokonen kämmen ja voin sanoo et se veti hiljaseks. joo'o veti hiljaseks ja pikku linnut pään päälle. mut yllättävän moni kundi kuitenki sano ettei muijaa sais lyödä missään vaihees. osotan kunnioitusta niitä kohtaan.

vielä mun astetta suurempi vitutus ei oo puhjennu täyteen kukkaan, mut siin vaihees se alko ku emmi huus meit laittaa videoo ja eno sano: ''viivi, voisit sä mennä?'' siin vaihees mun teki mieli tirvasta sitä nokkaan. vaikka ikävä tosiasia on se et mä en ois ees ylettäny. katoin sitä vaa säälivästi ja mumisin jotain samal ku katosin sen silmist.

kolme päivää ja meitsi pääsee lomalle ja saan rahaa ja pääsen tekee vaikka mitä. tai siis ei nyt ymmärretä väärin.. pääsen kuluttaa mun rahat ja tilin miinus lukemille. mä painan nää kolme vikaa päivää niska limas nii pitkää ku jaksan ja lähen lomalle.

mul on aika jeeees fiilis.

AIVAN SAMA.

''sun pitää vaa luottaaa kundeihi, ei kaikki oo samanlaisii'' aivan sama. miten joku random kelaa voivansa puhuu mulle niinku tuntis mut läpeensä kotosin. ei kukaan tunne tai ''ois kyl siistii tulla sun päälle metsäs ja tehä jotain tuhmaa'' joo siinähän yrität. mulle on aivan sama. kaikki on mulle aivan sama ei muo kiinnosta.

mä kirjotin just pitkän stoorin ylös mun päiväkirjaa josta päin netin ihmeellist maailmaa. kaikkein makein kohta jäi kuitenki mun mielee: '' kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo: ''voimme edelleen olla ystäviä.'' se on sama asia kuin koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi: ''voit edelleen pitää sen.'' kuka lieneekää keksiny tollasen viisauden, oikeestaa se kolahtu muhun just kivasti. tai toinen mitä rakastan:

sinä sanot: ''erotaan ystävinä'' minä sanon: ''ystävät ei eroa'' tottahan se vaa on.

vähän ku mulle sanotaan: ''viivi unohda se. se ei ollu sun arvoses.'' ja sit ruvetaan paapoo miten vitun idiootti jätkä se on. tässäkö mulle sitä unohtamista. aivan sama mä sanon. mä en silti haluu et kukaan haukkuu mulle sitä. kukaan ei tunne sitä niinku minä. kukaan ei siis sano sanaakaan siitä, ellen mä ite haluu. se on mun asia johon muilla ei oo nokan koputtamista. jos se ei ollu mun arvonen, ni kukaan ei oo mun arvonen. kaikki on enemmän arvoikkaita siis. mä en ole kenenkään arvonen. suurin osa ihmisistä ettii parempaa ku mä.

mä tiedän olevani ilkee suustani. se tulee siitä etten haluu päästää enää yhtäkää mies puolista henkilöö nii lähelle ku oon aikoinaa päästäny. tää johtuu siitä et ku mä oon onneni kukkuloil ja seison punasen maton pääl joku vetää sen mun alta. sattuu nii perkeleesti. tiivistettynä: älä odota et oisin lempee ku pohjosen tuuli, voi olla et saat niskaas ämpärillisen kylmää vettä.

kiitos huolen pidosta. mut ei kritiikkii enää mun elämää liittyvistä ihmisistä. osaan hoitaa ne asiat ihan itekki.

olen rikki henkisesti sekä fyysisesti, ei enää veitsen kääntämist haavas, kiitos.

töitätöitätöitä. liikaa töitä.

mä haluun kotiin. töissä on kamalaa, joudun tekee kaikki tylsimmät ja likasimmat hommat ja kaikki mitä teen on väärin. ku janne on paikalla mun töissä ei oo mitään vikaa, mut ku se selkänsä kääntää ne tädit käy ilkeiks. ne on virosta, kuinka ne kuvittelee voivansa tulla suomeen ja komennella muo miten sattuu? ne ei oo millään tavalla ihmisenä muo parempii. ne on ylimielisii ja ilkeitä ja mä oon taas se täys idiootti, tyhmä suomalainen, joka ei ymmärrä mistään mitään. en mä jannelle kehtaa mennä valittamaan että mä en haluu tulla huomenna töihin koska ilkeet virolaiset kiusaa. mä tiesin että tästä kesästä ei oo ku harmia mun omalle tunnolle. mun mielestä ihminen joka määrätään auttaa muo, vois oikeesti auttaa eikä pyöritellä silmii ja kattoo alaspäin apuu pyydettäessä. ku mä torstaina alotin ensimmäinen asia minkä janne mulle sano oli: ''uskalla pyytää apua jos tarviit.'' ja kaikki tädit hymyili kauniisti rivissä, niiiiiiiin ystävällisinä. kurjimmalta mahdollisesti tuntuu ne jäätävät vilkasut sillon tällön ku teen hommia. mikä nyt on menny vikaan? MITÄ MÄ NYT OON TAAS VITTU TEHNY? ensimmäisenä ku pääsen takas mökille meen makaa sängylle ja tuijotan kattoo. tätäkö tää todellinen työnteko nyt sit on? mun hommat loppuu 31. päivä nii kauan oon super nopeiden ja tarkkojen valvovien silmien alla. joka aamu mä herään ja kelaan: ''ei taas, mä en haluu.voinko jäädä nukkumaan?'' mun on pakko kestää mä en voi nyt romahtaa mulla on paljon muutaki ajateltavaa.

painajainen kesälomalla.

kesäkolli?

''huomenta viivi'' naps ja olin taas elävien kirjoissa.

'' huomenta...'' se kuullosti nii säälittävältä et oisin voinu pestä suuni sillä kuravedellä jolla huuhtelin parhaillani muutamaa vatia.

se ravas koko aamu päivän mun edessä kantaen jättisuuria koreja, jotka paino törkeesti. mun katse vaelteli ihan jossain muualla ku mun omissa hommissa. se on niin upee. taivaallisen komee. kookas ja valtava, jotenki se sai mus pienen värähdysen aikaa, mä tuijotin sitä. heräsin vasta ku janne tuli ilmottaa et pääsen tänää aikasemmin ku on nii hiljasta. musta tuntuu, et se vaa tajus et mul on jotku aivan muut asiat mielessä, ku ne likaset mansikka korit. tavallaa se vitutti vaikka pääsinki mun ihanne aikaan pois. jouduin jättämään hyvästit työpaikalle ja herralle joka on jumalan lahja naisille.

menin lampisen lähi kauppaan ja ostin cosmon ja porkkanoita. ku saavuin takas tänne ihanan yksinäiseen ja hiljaseen mökkiin mun oli taas aika pistää ajatuksii kasaa. vaikka herra jumalan lahja naisille onkin syötävän komee, se ei tarkota että mä rupeen kalastaa jotain kesäromanssia. ja vaikka ajatus onki ihan kiva, mä tiedän etten oo tyttöystävä ainesta. enkä haluu loppu kesästä olla se kylmä sydänten murskaaja. ja vaikka se kuinka saa mun poskissa kuumotusta aikaan ja kulmakarvat kohoo ihastuksesta ku se astuu huoneesta, mun on purtava lujaa huulta ja pidettävä itsehillintä mun omis ohjaksis. mä tiedän et se tietää ja tuntee mun katseen, koska mä tunnen sen katseen mun selässä ja se saa mus kulkee väreitä ja ihokarvat nousee pystyyn. ei huonolla tapaa. siinä ihmisessä on jotain jännää joka vetää muo puoleensa ku joku perkeleen magneetti. mut niin kauan ku se kulkee mun ohi sen pöydän edestä mulla ei oo mitään hätää.

hyvä fiilis.

odottaminen on surullista. surullisempaa on jos ei odota ketään. <3

john ME - love is my drug

voi luoja pikkusiskoni on nero. se lukee muo ku avointa kirjaa. eikä auta et se on 10 vuotias. se ymmärtää jotain. elän silti siinä toivossa et se oli siltä vaan pienoinen heitto. mä putosin kyl aika huolel kovaa ja korkeelt rysähdin ikävästi maan pinnalle todellisuuteen. ''kyl mä tiedän sen. te vaan panette.'' mahdollisesti saman aikasesti mun posket tavotteli paloauton väriä, ku päästin kireen naurahduksen. kyllä se muutenki on jo kasvanu nii isoks lapseks. se ei saa ees hillittyy sen kiukkuunsa. viimeks eilen se kajautti tääl järven ranta tontil nii et koko vääksy värisi: ''PERKELE VIIVI, KESKITY!''

mul on vapaa päivä. mut ylläri oon maannu sängyn pohjal maannu muistojen keskellä ja kironnu ääneen. vaikka mä en sitä myöntäiskään mä rakastan silti. emmä sitä välttämättä keneenkää kohdista, koska mä en saa sille aikaseks järkevää syytä. mutku mä aikani kelaan vanhoi asioita muo rupee hiljalleen vituttaa ja sit lopetan (kyllä kaikki varmaa mäkee mun läpi et se on vaa turhan päivästä toive ajatteluu) koska oon nii paska muija. mut täl hetkel oon viel siin tilas et ootan sitä vikaa iskuu joka saa mut lopullisesti maahan, sitä iskuu jonka jälkee ei oo paluuta.

mä oon myös miettiny et haluun menestyy mun elämässä. aijon pistää kaikkeni pelii ja näyttää kaikille et must oikeesti tulee viel jotain ja et mä oikeesti osaan ku mä haluun osata. ja et kaikki on vaa aliarvioinu mut ja pitäny muo vitun idioottina ja must ei ikinä tuu nii hyvää ku teist tulee ja niinpoispän. mut väärin. te ette tiiä mihin mä pystyn, ettekä ees haluu tietää. mut on poljettu maahan eikä kukaan oo nostanu muo sieltä ylös, miks siis kukaan uskois että mullaki on ne pienet tunteen hivenet jäljellä, vaikka makaanki lammikossa teijän mattona ettei teijän jalat kastu.

nyt ku meitsi jäin tänne mökille yksin chillaamaan ni mulle tuli hyvä fiilis. ei mitään härdelliä missään iha rauhallista ja mun ajatukset lentää vapaina. loistavaa, tästä mä mahdollisesti voisin nauttiakki.

kreikast hei.

mulla oli ihan kivaa. vaikka mun painajainen toteutu. sain kipittää hiljaa ja erittäin vittuuntuneena kun ystäväni tekstasi tai lässytti poikaystävänsä kanssa. ei muo enää huvittanu enää iltasin pahemmin keskustella kirjotin vaa päiväkirjaa, hoidin iltahommat ja kävin sanaakaa sanomatta nukkumaan. kaikkein pahiten kirpas ku kuulin sille kundille tarkotetun lauseen: ''kumpa sä olisit täällä'' siin vaihees tunsin itteni nii mitättömäks ja mun ois tehny kumoo kurkust alas muutama shotti. mä huomasin loukkaantuvani. toinen pieni vitsiks osotettu puhelu: '' ku rupee vähän viivin seura tympimään.'' mun mielestä se ei ollu huvittavaa. voi olla et oon herkkä nahkane. mut se pisti muhun aika ikävästi. mulla oli myös syöttöporsas fiilis ja must tuntu et ruokaa työnnettii joka kolost sisään. ja musta tuntu samalla et mulle vihjattii sillon tällön siitä että oon lihava, se sai mut aina iltasin nii surulliselle tuulelle. pyydettiinkö mut mukaan vaa jotta must vois syöttää kunnon porsaan ja sit vois piikitellä? kyllä se tiedetään et syömisen suhteen mulla ei oo ohjat omissa käsissä yhtään. ja selvästi sitä käytetään muo vastaan pahemman kerran.

mun sosiaalinen elämä on edelleenki ihan rappiolla. ei mulla oikeestaan enää oo mitään halujakaan tehä asialle mitään, tuskin siitä mitään enää tulis. ehkä se saa mut vähän harmistuu. muo myös mietityttää mun kesätyöpaikka. siel on nii paljon muo vanhempaa porukkaa, lisäks neki on venäläisii ja virolaisii, musta tuntuu et ne saa mut poljettuu helposti jalkoihinsa jos vaa haluu. en ymmärräks miks mut piti tunkee töihin kesäks oisin voinu mielummin elää niukemmil rahoil tai tehä himas perkeleesti duunii niska limas, mut se et oon mökil kaks viikkoo saa mul tavalla tai toisella keittää.

haluun taas paneutuu ihanien harlequen klisee paska romaanien pariin, ois makeet ku oma elämäki ois nii helppoo. rakastuu nyt palavasti vihamieheensä ja lopulta päätyy sen kans onnellisesti naimisiin. ei sellast tapahu ees mun unissa. mun unissa vaeltaa vaa mun menneisyys ja kaikki hyvät ja huonot muistot. ehkä täl hetkel eniten ne hyvät muistot. vaikka ne saaki mun kurkkuun ikävän kuristuksen ja mahas lehahtaa perhosii ku kelaan kui kaikki vois olla hyvin jos mä oisin toisenlainen. parempi ihmine enkä näi vitun idiootti ja synkkä aikaan saamaton typerys. kuinka kaikki voi olettaa et mun asiat on iha hanskas ja että mun viime kuukausien takanen pieni rakkuden poikanen katos yhtä nopee ku oli tullukki. todistaahan se mulle sen et oon tosi hyvä vetää vaikeet roolii. haluisin vaa et saisin viel yhen iskun kasvoihin ja mut ois lyöty lopullisesti. sieltä mä en enää nousis ja siihen mä tosiaan jäisin.

jos mä voisin kelaa mun elämää, pistäisin sitä kaks vuotta eteepäi et oisin täys ikäne. oiskoha asiat sit paremmas jamas, ehkä mä oon siihe mennes aikuistunu nii paljo et mul on paljon ihania korvaamattomia ystäviä, ehkä joku aidosti musta kiinnostunu ihminen ja koulu sujuis hyvin. täl hetkel tunnen itteeni kohtaa vaa säälii. must tuntuu et nii moni muuki tuntee. mun ruma ja lihava olemus jaa muut katoo mun ympäriltä, eikä se teko pirtee mielikää saa mitään hyvää aikaseks. ainoo mikä saa mut aina miettii asioit syvemmin on mun uus kirjeystävä. se on vielä nii pieni, mut se on joutunu kokee nii paljon. uskomatonta miten aikuismaisen kypsä se on ikäseksee. mut saa hyvälle tuulelle ku se kerto et mun vastaus autto oikeesti. olin yhtä hymyy seuraavat pari tuntia.

itkettää, mut en tee nii. isot tytöt ei itke. se ois noloa. suorastaan hävettävää, eikä säälii kaivata enää yhtää enempää.

anteeksi, mutta miksi aina minä?

on mun elämä vaikeeta. tälläki hetkellä pohdiskelen nii kuumeisesti huomista ja yli huomista ja eilistä et makeen himo nous taas mittarii. syön siis jtn vähä kalorisii karkkeja joist ei tuu ku reilu 30 kcal per 30g pussi. ihan hyä vaihtoehto, vaika maha näist vaa tulee kipeeks. lisäks totesin aamulla et kylmävaha liuskojen käyttäminen tekee kipeetä. auts.

eilen iltapäivästä oli mahdollisesti yks mun elämän masentavimmista päivistä. ajattelin et saisin viettää laatu aikaa alen ja maikin kans kahestaan, mut paikal oli myös vaikku ja santtu. kenellekkään ei varmaan jää epäselväks, et mul on huono ja jotenki ylimääränen fiilis. varsinki ku sain ite viel muutama viikko takaperin olla onnellinen, nyt onnellisuus huutaa mun nenän edessä. ei se mun fiilist paranna et hetkeks jätetää kundi istuu sinne kauemmas ja tullaa kysyy: ''miten menee'' voisin vastata helvetin huonosti. mut tyydyn: ''ihan hyvin..'' ja kaikki nielee sen.

lisäks mun omatunto saatiin eilen taas pakenee sinne pieneen koloonsa hassun hauskalla läpällä: ''nii sähän näytät aika turvonneelta'' se oli taas vaihtees mulle ku nyrkki keskelle naamaa. ku mä oon nii kovasti yrittäny. mä oon tehny kaikkeni et mun paino putois, mut näköjään kukaan ei huomaa. tai sit mun päässä viiraa eikä se oikeesti oo pudonnu grammaakaa.mut hei toivos on hyvä elää..

mä pelkään pahiten tulevaa kreikan matkaa. mä niin haluisin et kaikki menee hyvin, mut mä pelkään et joudun istuu tien lainas pyörittelemäs peukkuja ku ystäväiseni puhuu poikaystävälleen puhelimeen ja pyörittelee lirkuttelun joukossa puhelimen johtoo sormensa ympärille. lisäks mä pelkään sitä et lihoon, pelkään ihan kamalasti. saa ihmiset ainaki syyn kertoo taas kuinka turvonneelta tai vappupallolta mä näytän. oikeesti mä vaan haluun hauskan loman, vaikka mä pelkään. pelkään tosi paljon.

huominen vois mennä ihan hyvin. tai sen on pakko mennä. oon jo valmistautunu siihen et mul juuttuu sanat kurkkuu ja itku kuristaa muo. mun vaa pitää näyttää et mä oon vahva ja muo ei saada nii helposti nurin, vaikka se onki valetta. mut enhän mä mun heikkoutta voi sille näyttää. se ois piste sen pistetaulokos ja mulle miinus.

joskus mä kelaan kui ittensä voi tappaa kuitenkaa kuolematta.

anteeks mun hauskanpito kermakakku mekossa ja kuvien muokkaus ohjelmalla. mulla on haarojen välissä ihransyöjä hamstereita.

mul oli kaks päivää sit eessä ehk mun elämän suurin pähkäilyn aihe vastata joo vai ei, mahdollisesti mun tulevaisuuteen vaikuttava kymysys.tokihan mä olin asian kertaalleen käyny mun päässä läpi mut sit ku se tilanne tuli mun vastaus tuli ku apteekin hyllyltä ja nyt oon miettiny et miks. vastaus on simppeli. se johtuu siit et puristan vieläki nyrkeil kovaa kii ja puren hampaat yhtee enkä suostu päästää irti. se on kamalaa. tuntuu vaa et mul on ontto pääkoppa ja mun sydän vie muo tuhatta ja sataa ja viskoo muo ojasta allikkoon ja pistää tekee vaikka mitä.

mää pyöräilin taas tänää ihan tuhottomasti ja shoppailin ja söin kaikkee epäterveellistä. ostin kaikkee värikästä. saa tumma hyppää nyt kaivoon. haluun piristystä mun harmaisii päivii. ees vaatteilla. mul on taas nii paska fiilis. must tuntuu ku oisin taas ollu se hätävara. asiat on muuttunu, mut nii on ihmisetki, välil must tuntuu et mun pitäs olla koko kesäloma himas lähtemät mihinkää. ehkä asiat ei siltikää muuttuis mihinkää suntaan. ehkä ne jumittais täs ja seisois niiku tikku paskassa. mut mul on viel pieni valo pilkku: vaskivuori. ja ennen sinne menoo mun vaatekaapin sisältö uusitaan totaalisesti. naamallekki sais tehä jotain.

mä oon kohta ku uus ihmine. heti ku saan kasattuu viel itteni.

miten yks pieni ihminen voi saada näin paljon sotkuu aikaa pienell hyvällä teolla? kumma juttu ku kerranki kelaan olla kiltti ni homma kusee :) ei mun mielestä mansikka smoothien teko ennenkää oo ollu vaikeeta, nyt se oli ylitse pääsemätön este, varsinki mansikoiden siirtäminen pussista tohon kivaan kuppii. mut loppu tulos oli ihan jees. kamala kaloripommi, ei auta ku mennä lenkille.

eilen ku esittäydyin mun työn antajalle ja olin puol tuntii sit heränny enkä kerenny siistiytyy mun pääs lenteli monii ajatuksii. muo hävetti olla siin. ja samal tunsit itteni jotenki saamattomaks idiootiks. onnes herra on perhe tuttu, en ollu nii nöyryytetty ku mahdollisesti oisin ollu tuntemattoman eessä. kotimatkan sit kuuntelin novan top 2oo juhannus listaa ja lauloin koko matkan. vissiinki perhettä vitutti. siinä sadannen biisin kohalla huomattiin et rupesin väsähtää enkä enää jaksanu pitää samanlaista showta ja hoilottaa yhtä kovaa äänee ku matkan alkaessa. nova ainoastaa ja vaa siks koska nrj:n taajuudet ei riittäny sinne perseesee.

illal pyöräilin ainaki sen 5km. enkä menny suoraan himaa. ajoin jonnekki nurmikolle ja heitin fillarin sinne ja istuin siihen nurmikolle mun takin päälle vaaleenpunaset converset kaikkien nähtävil. ajattelin vähä vaa rauhottuu. kuuntelin musiikkii ja mietin. mietin koko ajan miks alkusii kysymyksii. tulin himaa ja menin koneelle, tapasin uuden ihanan ystävyyden. juttelin sen kans yö myöhää ja oli tosi nastaa ku se hiffas mitä ajoin takaa ja ymmärs. samal siit viel huomas kui se oikeesti arvostaa meit muijii. vaik mus ei paljoo ookkaa mitää arvostamista. oonhan sentää täys idiootti ja huora ja nää on vaa mm. juttuja sen lisäks et muo on lyöty, muhun on käyty käsiks ja karattu väkisin päälle. ku mä mietin viime kesää, ni se saa mul niskavillat nousee pystyy ja kurkkuu kiristää. mä haluun pyyhkii sen kaiken pois. teorias oonki sen jo tehny mut ei kaikkee voi koskaa unohtaa sen mä tiiän.