ei taas

se on kiperä tilanne ku pitää itteensä tosi vahvana, mut sit tajuuki olevansa yhtä heikko ku ontto puun oksa. viel kiperämpää on ku esittää asioiden olevan hyvin mut ku tuki katoo ni maa pettää jalkojen alla ja siit kivusta poskelle tippii kaks tai kolme kimaltavaa pisaraa. mul oli käsitys et täs maailmas on jokaiselle joku joka välittää, mut ehkä mun kohalla on tehty poikkeus koska mä oon tämmönen ku oon ja saan aikaseks vaan kaikkee epäonnee ja paskaa omaan niskaani. mun pirteen olone fiilinki muuttu iltapäivästä kitkeräks pahaks oloks ja huonovointisuudeks. lisäks mun olo on niin koomanen et muo hävettää myöntää et muhun sattu taas. en vaa pystyny näyttää sille et muo sattu, mä näyttelin vahvaa mut heti ku ovi sulkeutu sen peräs tuli romahtamine. ja muo tulee sattuu viel nii vitun monta kertaa.

mut annetaan olla mut on selätetty viimesen kerran.

voi vitsi ku koulun käyntiki voi olla jees. sain ehkä pient piristyst ku repäsin kiitettävän mun aineest äikäs. väittäsin sillee suoralt seisomalt et fiilis parani myös ku luokka kuva meni mun osalt iha sopivan kivasti. ja aamullaki olo oli jotenki fiksu ku ymmärsin matikkaa jokseenki. mun piti myös vähä panostaa fysiikas koska mikään muuhan multa ei onnistu ku fysiikka käytännös. näyttää siltä ettei hyvältä näytä. mut tunnin ku kelasin fysiikan ihmeellist teoriaa olin nii saatanan kujal et päätin ruveta dataa ja sittehän se meniki tähä.

mä funtsailin hiljallee et kui joillekki ihmisille on nii vaikeet valokuvaamine? ne kelaa et jostai katon rajast otettu naama kuva on hieno tai sit niille kelpaa jokseenki tärähtänyvärähtäny kuva jos ei nää ku mustan hahmon ja that's it. joo sit ne kertoo kui niist tulee isona valokuvaajii ja ne aikoo opiskella vähä valokuvaamist lisää, mut anteeks et oon nii realistine ilonpilaaja horo et nauran muitten haaveille salaa ja murskaan unelmat. nii se menee joka tapaukses.

kieroon kasvanuhan mä oo ollu jo pitkän aikaa ihan tietosestikki. jokseenki se on iha hyvä, mut se tekee must liian itsepäisen toteuttaa mun unelmii, se tekee must liian veemäisen ja ennen kaikkee se tekee musta hankalan ihmisen. mut pikku lohdutukseks voin sanoo et onnks mun kans on ihan helppo oppii elää ku vaa pistää vähä puut pesää ja mut kuitenki tiukasti ohjist kii.

mul ei enää löydy viisait filosofisii ajatuksii ja aiheit mun kirjotuksille ku puran niit jo keskustelemalla, ehkä mä koht taas tarraan kirjottamisen iloo?

hituse ärtymyst.

tunsin taas saman vanhan ikävän pistoksen mun rintakehäs ku surffailin netissä taas omaks iloks. mut sitä mä en osaa luokitella onks se ikävä vai hyväkskäytetty paska fiilis ja mille vuosisadalle se mun aikajanassa sijottuu. ehkä jotain sekavaa siit väliltä. enkä mä siit haluu ottaa selvää, emmä tahallee jaksa miettii syvällisii ja masentaa itteeni. voi jumalauta ku voi ottaa päähän. ja ai vittu ku tuntu ikävältä. joku kolahti muhun ja kovaa.

eile oli kyl jees ku maattiin hemen kaa selällää jalat seinää vasten ja keskusteltii. mulle jopa valottu aika ankarasti miehen putkiaivo logiikka. mä oon taas astetta viisaampi ja tiiän miten säilytän mun käytöstavat julkisis tilois.


mä haluisin näyttää mun vanhoi kuvii: kato ku olin kaunis. kato ku mul oli siisti kroppa. kato ku olin nii pieni ja viaton. ja kato ku olin rakastunu ja vitun sokee idiootti. jotenki se menneisyyden kummitus ottaa muhun aina sillon tällön kontaktii ja pistää mut kituu. vissiinki jonku asteista sähkö hoitoo mun aivoille ku ne saa pistävii muistikuvii siitä kuinka mä kierin tuskissani ja itkin. paastosin vaik mun maha huus kahen päivän vesi linjan jälkeen ruokaa mut ruokin sitä omenalla. mieli on silti se pahin vanki. se mulle temput teki ja sen takii must tuli tällane.

mullekki vähä puheenvuoroo!

musta on aika harmillista et 2000-lukuu elävät poitsut jotka on tsäkäl vähä yli 15 vee ei osaa enää hoitaa asioita miehekkäästi vaan neki on muuttanu tapansa seläntakana puhumiseks. jotenki neitimäistä? tehäänkö matemaattinen yhtälö?

mitä syntyy ku yhditää ruutitynnyrin ja tulta?

ruutitynnyri: a tuli: b

fuckin' simple.

a + b = ab vastaus: vitunmoinen räjähdys.

pointtihan tälle asialle on sivusta seuranneelta: miks vitussa täytyy tehä galleriaan joku yhteisö jossa iso porukka haukkuu jotai ja kuvaukses lukee: kaikki tietää mistä henkilöstä on kyse! (tällasissa tapauksissahan sitä taas osotetaan kuinka henkisesti jälkeenjääny tää paikka on) ku vois vaan yksinkertasesti sanoo päin naamaa? hei onks mitään käsitystä, miten säälittävältä se näyttää ku sun fanclubit rupee hiljalleen täyttyy muiden dissaus yhteisöistä. mun silmissä se on kymmenen miinuspistettä jokaiselle lapselle joka sellasiin yhteisöihin liittyy. toisaalta ylläpitäjähän tunnetaan neitinä joka toki osaa uhota ja puhuu humalassa, mut elvinpäin faktojen puhumine on yhtä vaikeeta ku -96 lissujen riitojen selvittely. säälittävän lapsellista. ku sitte mennää naaman edes kysyy: ''mitä sä sanoit?'' se pieni rotta menee kasaa ja vetäytyy nahkarotsinsa sisää; ''en mitää'' enkä voi ymmärtää miten ihminen voi olla nii paska. mistä sellasia ihmisiä tulee? totuus se vaan on klaukkala on paskanpuhujien ihmemaa ja vittupäiden asuinmesta. ikävä todeta se lähestulkoon ääneen. tän blogi merkinnän jälkeen ootan innolla yhteisöö musta jos on kaikki klaukkalan kovikset kertomassa vitusti liikaa fakta tietoi meitsist.

toinen on sitte se että ku henkilö x poistuu paikalta ni joku letkauttaa: mä vihaan sitä ihmistä ja sen jälkeen toivoo et kukaan ei kerro sille vaik puolet porukasta on sen ystäviä. asiahan on toki niin et mä pidän suuni visusti kiinni, miks loukata toista ihmistä omaks ilokseen?

hei pliis ennen ku saan pahempaa vahinkoo aikaan mun julmilla sanoilla ja aggressiivisel käytöksel, ni pistäkää mun naamaan jesarii ja teipatkaa seinään kiinni ylös alasin, ehkä mä hiljalleen rupeen rauhotumaan?

sori lähen panostaa ja siirrän kaiken paskan tohon mustaan laatikkoon, sen jälkee asia on käsitelty eikä siihen enää palata. mut mä nii toivon et kasvatte ees pikkusen, tiiän oon nii paska muija, mut nii mäki aijon tehä.

just physics

tänää must tuntu et mul kärtsää pinna niinku aamun paahtoleivät. toisaalt kelasin et jos se nyt palaa pohjaa se on vika naula mun arkus ja monon kuvaa persees oon nimittäi keränny ahkerasti nauloi mun arkkuu jokaisel huti lyönnil. oon tyhmä ku saapas, tai muut on liian viisaita. tän päivän tunnil yritin loistaa ja maikka sano mulle et oon tehny koko paskan väärin hups vaan ku käytiin tehtävä läpi koko luokan kanssa olin tehny sen justiinsa niinku se muija piirs sen siihen paperille.

myöhemmin tunnilla ku en ymmärtäny sen ferrarin kiihtyvyyttä kuvaavii kaavoja se manas koko luokalle: ''hmmm.. käydäämpäs nyt sitte ne kotiläksyt läpi kun te ootte niin hyviä. mä opetan tota viiviä myöhemmin KUN se ei ole vieläkään asiaa ymmärtäny.'' minkä minä sille mahdan et mun on vaikee keskittyä ja viel hankalamoi ymmärtää sen selitystä, se selittää aivan puuta heinää ja kirjottaa puutaheinää. meijän ryhmän mensan jäsenien kopio oppilaat korjailee sen virheitä sillon tällön. vähän kyllä huolestuttaa?

eilen mul oli tosi kiva päivä. sellasiiki siis olemassa o_O tunti meni vitun nappii. sain ratsastettuu kaman nii siististi, peräänanto sormii napsauttamatta suurin piirtein, kuin ni mahollist? ON SE. mut mehiläis kuningatar on menny vaa pahempaa suuntaa se on napaansa myöten kusessa jos ihan rehellistä suomenkieltä puhun. en pistä tikkuu ristii, mun elämä ei oo pulassa.

mitä siihen fysiikkaan tulee; mä panostan ja näytän sille et mä oon yhtä lailla fyysikko tai lääkäri ainesta niinku muutki perseensä fysiikan tunnilla kuluttaneet oppilaat. panostan matikas, joten ette vie multa matikan tunteja viisaat!