sähköiskuja ilmassa

mä oon taas piiskannu itteeni tekee hommii ihan törkeen ankarasti ja kieltäny itteltäni sosiaalisen elämän. tosin eilen sain sosiaalistaa itteeni enemmän ku tarpeeks. kiertelin bussilla taas kaikki osat nurmijärveltä ja vantaallaki pyörin vähä paikast toisee, sit jengii tuppas joka kolkast tuntee/tietää mut jotenki ees galleriasta. kuinka tää on mahollista?

mun tempaukset vaikuttaa vissiinki aika mehukkailta. varsinki ku liikun porukassa jos on vähemmän tuttui ihmisii, ni joku on aina vinkkaamassa kui se muistaa mun kuukaus sitte takasen perjantain tai ne synttärit joissa mulla karkas homma käsistä. sen jälkeen on helppo antaa ihmisille kuva kuinka kiva ihminen oon.

oli myös kiva kuunnella; ''nii mä vaan sitä...et.. ois ihan kiva vaik.. nähä joku päivä? '' VAIKKA edellisel kerral täst mukavuuden halust ei ollu mitään tietoo. yritys kyl kova, mut herra ei saanu muo masennettuu. saatanan sähäkkä ämmä kun olen.

mä oon tehny loistavaa työtä, ihan niiku joonaksen kans pikku tyttönä. täl hetkel vaa venaan sitä kolmas kerta todensanoo. vai sanooko sittenkää? maybeeee, maybe not.

ennen ku tää menee turhaks jaaritteluks, ni lähen tallile. ku tuun tallilta, otan isin vuokraa mulle kamalan leffan ja meen yksin alas tuijottaa sitä lasittunein silmin enkä väräytä eväänikää ku jotain kamalaa tapahtuu. sillä mulla on taas, ei jaksa eikä kiinnosta -fiilis.

moro paskoille!

musta ei koskaan tuu matemaatikkoo tai mitään muutakaan kivaa vastaavaa. ei ees lääkäriä. ei myöskään minkään vitun näköstä arkitehtii tai muutakaan kivaa paljon rahaa ansaitsevaa ihmistä. musta tulee ehkä sälistä, se kiree tarhatäti joka ei koskaan jutellut ystävällisesti kenellekkään. sit mä viel lupaan et musta ei tuu koskaan ees yhen L:n ylioppilasta. mä en vaa kerta kaikkisesti kykene. toisaalt mul voi olla loistava hevosura saksassa, jota mä parhaillaan harkitsen vakavasti.

4-6. siin on tän matematiikan kurssin arvosana. jos nyt siitä lähetään liikenteeseen, mä kelasin et se pieni ikävä mun sydämmen pysäyttäny sivuseikka hässäkkä ois ottanu musta minkäänlaista kontaktii. se taiski iskee ali tajuntaan kovemmal voimal ku koskaan kerkesin ymmärtääkkään. mun huonoihin tapoihinhan kuuluu et jään pyörittelee vanhoja asioita mun mielessä ja mietin ja mietin ja mietin niitä niin kauan kunnes oon uuvuttanu itteni totaalisesti. sen jälkee iskee se julmettoman suuri burn out ku mikää ei huvita paitsi jäädä sängyn pohjalle kierii itse säälis ja päässä lentelee ajatus et musta ei oo mihinkään ja oon ihmisenä täys nolla. wrong.

jos mä vähän panostaisin, ees pikkusen tsemppaisin. ni homma pelais ja musta ois vaikka presindentiks. täl hetkel muo nyt ei vaan satu vahingossakaan kiinnostaa koulu kirjan avaamine. sit istun pitkää yö myöhään koneel ja lupailen ittelleni et teen kohta läksyt, en kuitenkaan tee. sit herää törkeen zombiena ja manaan kui mun elämä on vaikeeta ja plaapla vaikka vika on täysin mussa. hei kasva jo lapsi, ei sul oo mitään menetettävää.

thanks for the memories

mä oon henkisesti nii ärsyytyny et ootan kauhulla sitä hetkee ku joku saa kaiken räjähtää.

Sunnuntai 26.4.2009

''ihanaihanaihanaihana. oon ihan taivais, rakastan sitä. rakastan sitä ihan liikaa, rakastan sitä yli kaiken ja se rakastaa muo''

Perjantai 1.5.2009

''vai onks ne vaa nii vitun idioottei et ne ei tajuu et mä todellaki rakastan sitä?''

Keskiviikk0 13.5.2009

''älä koskaan jätä muo yksin, älä koskaan mee pois mun luota. en pysty elää sekuntiakaan ilman suo, vaikka mä oonki hankala ja täys tossu. kulta, oot kaikki mitä mul on. RAKASTAN SUO''

Maanantai 8.6.2009

''se on ainoo joka ymmärtäis, samaan aikaan se vaan olis nii saatanan vahingon ilonen; mut on vihdoin vedetty jalustalt ja unelmat murskattu. seison yksin kuopassa ja porukat kusee mun niskaan ilman sääliä.''

Lauantai 27.6.2009

''mä oon iha paskana ja täysin rikki.''

pelkkii kuristavan kipeit muistoi. menikö ees tarpeeks pitkälle ennenku mun siniset lasi silmät särky ja rupesin taas vihdoinki ymmärtää julman maailman päälle. kyl mä tiiän et vanhoi aisoit ei saa kaivella, mut nimenomaa siinä se ongelma on. kuinka päästä niis eroo ilma et lukee niit katkeran vittuuntuneena heittäen kirjan seinää ku on saanu tarpeeksee. sit jossain vaiheessa mä kuitenki kaivan sen tai keskustelu historian esii ja saan itteni taas tahallaan ala maailmaan.

kyl mul jo paremmin menee siihen nähen et oon melkee saanu päivä järjestyksen kulkee entiseen malliin, joskus vaa ajatus karkaa ja vaeltaa jonnekki visusti kiellettyy paikkaa, ja sit iskee se morkkis ja helvetin masennus ku mikää ei oo hyvin ja oon turha ihminen ja kaikki on turhaa ja mul ei oo syytä elää jnejnejne.

tää on täyttä bullshittii mä tiedän sen.

GIVE ME A REASON

jees box. viikko kasas eikä olo oo sen kummosempi ku maanantai aamuna. mä ehkä koin järkytyksen ku istuin taas pihal ja tuijotin sitä ikivanhaa kaveri porukkaa, joka on muuttunu nii ettei omaks tunnista. tän vuoden teemana on vissiinki ''POLTA TUPAKKAA OLE COOLIMPI''

se on kyl jännä kui peruskoulun jälkee ollaa nii isoja ja nii pahoja ja nii kaikkee mitä muut ei oo. anteeksi suora sanaisuuteni; mul ei vaan kerta kaikkisesti riitä aika kaikkeen. joudun sitä karsii aika ankarasti. mut toisaalta ne ihmiset, jotka saa ees vähän aikaa ja pysyy silti mun hyvinä ystävinä on mun mielestä niitä aitoja ystäviä. löytyyhän näitä rutkasti, jotka lopetti soittelun heti ku vastasin ekan kerran: ''sori mun on tehtävä läksyt'' huokaus ja hengen veto.

mä oon hiljaa hiipiny eteenpäi kuukausien ajan, mut joka kerta mut on kiskottu lähtö ruutuu just ku oon suuren vaivan näön jälkee nähny maaliviivan. täl kertaa mä kokeilin jotai ihan muuta. hyppäsin kolmiloikkaaa oikopäätä karkuu ja paikalleni jäin. täl hetkel mä seison viel paikallani ja keräilen itteeni. mun on pakko hengähtää ja miettii asioita ennen ku voin jatkaa taas askeleen eteen päin? ehkä mä näin pääsen irti mun menneisyydestä vai kiskotaanko mut kohta taas hirveen huudon itkun ja parkumisen sekasena yhdistelmänä lähtöviivalle ja sanotaan; '' alota alusta.''

koulussa mulle ladattii raaka mut varmasti toimiva temppu. sit mä mietin et se on ehkä helpommin sanottu ku tehty, koska mun aivot lyö tyhjää ja koneist tulee ujeltava piip ääni ja se punane viiva siin screenil kulkee suoraan. mul on tosiaanki sellanen fiilis et istun kylmillä kivisillä rappusilla aution talon portailla. se mesta on kaamee, joka paikka repsottaa ja siel on usvaa jota vois veitsel leikkaa. sit mä vaan tuijotan jonnekki kauas ja mietin ratkasuu yhtä epätoivosesti ku muurahainen jenkeis miettii kui se pääsis rovaniemelle. ailahteleva ja psykopaattinen ihminen. tää on sairasta.

mun fiilis on ku kertakäyttö lautasella. perusteltu ja varma teoria siitä kui sä oot jollekki vaa joku satunnainen koko universumilla. ku mä napsautan aamul sormii ja sanon TSÄDÄM ni se katoo. I promise U.

byz - the party is in you

alku illast oli pienii teknisii ongelmii, mut niistäki selvittii ja kirittii sannin kans kaikki törkeel vauhdil ja sit porukka oliki jo vähä pelti auki. mä väittäisin myös kiven kovaa et mun ystävä piirissä on herrasmiehii ja muutama herrasnaine. irstaita ne vaa o. ku ämmät o kännis ni äijät on pää kii -meno oli aika kova. jostain kumman syystä mun kaulasta löytyy reetan epäonnistunu puu merkki joka muistuttaa erehdyttävästi jotai teiniruton tapasta. onneks se ei oo koko kansalle nähtävil. täst seuras meijän NÄYTÄ MULLE RAKKAUTTA -tempaus. se ei toiminu vaik kuinka käytii miehii ja naisii läpi. yritys hyvä kymppi. jatkettii myöhemmi hetkeks alarokelle ja jätettii nuori pari nukkumaan. kröhöm nii mikä oli?!?!? pokka petti siin vaihees ku faija heitti autos; ''jaa että on tytöt tainnu taas vähän maistella lonkeroo'' jaaa eipä se kyllä ihan vähää tainnu jäädä, mä väittäsin.

jostai kumman syystä muo ei yöl väsyttäny. mä tuijotin kattoo ja mietin kui helvetin hauskaa mul oli taas viime perjantain lisäks. tää tais kyl viedä voiton. neljän aikaa mä viel vaeltelin pitkin meijän taloo ja mietin missä mä nukkuisin? se pään sisäne humala heittele mun koordinaatio viivaa vähän siksakin tapaa. viidelt mä sit nukahin ja nukuin ku tukki kymmenee asti. kymmenelt mä heräsin siihe tappavan jyskyttävää pään särkyy ja röökin hajuu mun peitossa. mun koko huone hais siltä nikotiini pommilta ja ohimo laulo koko ajan kovempaa suvivirttä. silti mä koen sen nii etten hävinny mitään pienen D:n kourista huolimatta. mulla oli tosi kivaa.

huhhuh ku musta tuntuu et oon paha lapsi ja must on kovaa menoo tulos pahempi. toisaalt mitä pahaa mussa onkaa, jos porukat tietää mitä mä touhuun. tai no ei ihan kaikkee ;)

kiitti ja kuitti mussut LOVE YA !<3

ps.

mun hälärit rupes ujeltaa taas pahemman kerran ku kiitin kuvakkeessa sellasta parikymppistä jurottajaa KAUUNIIIISS kommentista jollon äijä pisti pökköö pesää ja latas: ''ei noin kauniin tarvii kiitellä'' hetkinen. mut missä menee kauniin ja vähemmän kauniin raja, kysympä vaan? onks se nii et kauniimmat voi jättää kiitoksen kokonaa pois ja kasvattaa ylimielisyyttää sil välin ku vähemmän kauniit kiljuu polvillaa limasen miehen jalkojen juures kiitosta ja hoosiannaa? kauneus tietenki on katsojan silmissä, mut mun mielipide on se etten oo yhtää sen kauniimpi ku kukaa muu, tavallinen teini/nuori mikskä nyt haluutte haukkuu? samassa sarjassa painin oman ikästen kans näis asioissa. mut tää äijähän tietenki kelas miehen logiikallaan et sen mielest kaunis muija ei tietenkää voi millään asteella lähennellä sen viisautta, sillä piiloblondiltaha mä näytän. mut sen harmiks siinä samalla siltä meni ohi se kuinka typerä sen väläytys oli eikä se tietenkää millään voinu ymmärtää et kiva ja kaunis tyttö takertuis noinki pienee idiootti väläytyksee. mut niihän se menee et jokaisel mieel on se putkiaivo miehenlogiikka ja se pettää aina jossai vaihees niinku naisenlogiikkaki ja viivinlogiikka. toisil useemmin toisil harvemmin. mut mä oon selvittäny sen salaisuuden ja ilmasen sen nyt nii et astetta viisaammat mihet on oppinu käyttää niitä sivuputkistoja jollon niist tulee helposti viisaampii, ajattelevaisempii ja kierompii. that's the secret. enkä mä nyt haluu yleistää et kaikki miehet on tyhmii, idioottei ja vajaa älysii kuola poskii. asia ei oo nii, mä tunnen ihan viisaita poikia ja miehiä.

pakko pätee

jumantsuikka, mun blogi on avannu uuden teinimuoti ilmiön; TEHÄÄ NETTI BLOGI JA KÄYDÄÄ HEITTÄÄ SINNE KAIKKI PASKA JA OLLAA NIIKU VIIVI, MUTTA ei kommentoida viivin blogia. nakertava ajatus kyl.

tottakai mä oon otettu et porukka pyytää muo ratsastaa niien hevosii. mutsi on ylpee. ja oikeestaa ainoastaa kiitos mun tän hetkisistä osaamisista kuuluu mun valmentajalle maijulle. se on yks niit ihmisii joit mä ihailen mutsin lisäks suuresti. se ansiosta oon päässy tosi pitkälle reilussa vuodessa, kukapa ois uskonu ku ekaa kertaa perseeni latasin 5 vuotiaana hevosen satulaa. mut tähänki mulla on pointti. mutsi on aina jaksanu tsemppaa muo ratsastuksessa ja jaksanu neuvoo jos en oo ymmärtäny mistä nappulasta mä saan väistettyy takaosaa ni et polkemine pysyy samana kuitenki etupää kulkee suoraa eteepäi. se on aina ollu auttamassa, jopa mun verkassa se neuvo muo verkka alueen ulkopuolelta. tässä se nähtii toisilla tosiaa on rakastava mutsi. mä muistan ku alotin mun kouluvalmennuksen yhen täti ratsastajan kanssa ja etenin hurjaa vauhtii eteenpäi. tän tädin hevone kuitenki varso ja se lopetti puolen vuoden jälkeen valmennukset. huolestuttavinta on se et sillä sattuu nyt luulot olemaan nii korkeella ittestään et se tarvii lentolupa kirjaa laskeutumisee ja muo itkettää sen puolesta ku se putoo kovalt ja korkeelt. se pyys muo ratsastaa viikon mittaa niien ponia ja sano siihen sitte; ''kun toi mun tyttärenihän ei osaa vielä yhtään mitää ni mä oon ratsastanu sitä sillon tällön puol tuntia todella tehokkasti'' muo vavisutti kuinka se voi sanoo nii. pikku nappula joka totisesti on tehny toisen maailman itsepäisimmän poninsa kans duunii niska limas et pysyis ees koko tunnin selässä ni mutsi lataa tollasta. eihän se täti ees osaa istuu oikein, missä perään anto? missä takajalkojen poljenta? missä tahti? mä tiedän et se lapsi osaa, ja tekee parhaansa. onhan sillä sama valmentaja ku mulla. se nainen vaa leijuu nii korkeella kuvitelmissaan et, omasta mielestään se on edelleenki mun kans saman tasonen vaik oon kohta käyny valmennuksis melkee vuoden ilman sitä. enhän mä ees tajuu väistää jos elukka yrittää muo purra satula vyötä kirisettäessä, ilman että se on siitä infoomassa. se on vaa menny vanhoja juttuja eikä edenny. jos ajatellaan kouluratsastusta tai ratsastusta yleensä, ni mähän osaaan vasta murto-osan mut mul on koko elämä aikaa oppii ja oppii lisää. koska ratsastushan on laji josta ei koskaan voi tietää liikaa tai osata liikaa ;) <3

shit happen

I miss your breakfast in the mornin' Miss you in the evenin', tell me why you're leavin'Please give me a reason, nothin' could ever change meI'm missin' my baby, think I'm goin' crazy.


eilen mä istuin siististi pukeutuneena autotallissa mun minimaalisen piha visiitin jälkeen sankan savun keskellä pää sekasin ja musiikki täysillä. ainoo mitä mun päässä mahdollisesi liikku oli; mitä vittua? saatoinha mä välillä yksikseen laulaa ja tanssahdella, mut ku tasapaino petti lysähsin taas siihen vanhaa nitisevää toimisto tuolii ja mietin et mitä vittua? ja samal mä kelasin et ihan sama. mä vien tän bussi asian mutsin kans oikeutee jos se ei selvii, mä haluun korvauksii.

vanhat tutut tuijotti. mä oon muuttunu. emmä tiiä miten, parempaa tai huonompaa suuntaa. mä oon aikuistunu taas asteen. onks sil loppujen lopuks mitään väliä? mul on vaa muutama ihminen jolle kerron mun kaikki asiat. mun pienes mieleskää ei kävis kertoo ees kymmeses osaa täl hetkel sankan savun keskel lentelevii ajatuksii muille. naurettavaa ja vitun säälittävää. ja tiedoks oon nii vitun rakastunu kouluun ettei kannata ottaa yhteyttä <3<3<3<3 oon kyyninen ja katkera paska.

heihei vartalon pehmeys.

wake me up

uskomatonta kui taas lähestulkoo ilman syytä mun fiilis on tosi tekopirtee ja ankee. tuijotan jonnekki päin maailman loppuu ja maanaan et vittu ku voi taas nakertaa. mun aamu siis meni täysin koomassa tajuumatta pätkän vertaa mitä ympäristössä tapahtuu oman liikkumisen lisäks. lisäks että muo oksetti materialismi onnellisuus ja päässä huippas tosi kovaa.

matikan koe oli ja meni reilu 2h mä sitä väsäsin ja sain ku sainki muutaman tehtävän sinne oikei. ehk mun ylpeyden huippu on täydet siit tän vuoden lyhyen matikan ylioppilas kirjotusten tehtävästä. mut siihen seki sit jää. haluun vaa nukkuu ja funtsii ja funtsii ja nukkuu. emmä kyllä osaa muodostaa mun ajatuksia oikeen mustana valkoselle, mul on tosi sekava olo. johtuu vaihdevuosista.

ja kyllä se nyt nii on ettei yhteenkää uuteen netti tuttavaan kannata yleensä luottaa. on mulla poikkeuksii, mut ne on mulle paljon enemmän ku netti tuttuja. mut tähä luottamuksee. huvittavinta mun mielest on se ku erehdyksissää juttelee jonku kans meses ja se tokasee; ''ei mul täl hetkel oo mieles kukaa muu ku sinä'' pliis sallikaa mun nauraa, ku jätkä tekstaa samal toiselle nettimuijalle, kolmannelle juttelee kuvakkees, neljännelle gallerias ja ehk viidennelle herutus netissä mistä sitä tietää vaikka kuudes istuis sylissä. täs on mun mielest loistava syy miks ei pidä tutustuu keneenkää paremmin ku käydä vaan pieni muotonen keskustelu:

''nättiii<3''
''kiitos! (:''
''mitäs muuta neidin iltaa<3''
'' samaa vanhaa, ihan hyvää ;p''

musta on kuvottavaa ku faijan ikäset miehet tulee pyytää treffailu tsäänssei ja ku kieltäytyy ne kehtaa väittää että mä oon ujo tai en uskalla. voisko se mahdollisesti johtuu siitä et muo ei ihan oikeesti kiinnosta?

ps. en pääse eroon ihan sama -fiiliksestä. mikää ei kiinnosta ja kaikki on iha sama. mut vissiinki oon loistavasti taas vetäny näytelmän ympärilleni pystyy.

game over

voisin kyl olla monesta syystä vihanen ja loukkaantunu monelle ihmiselle. omaks ilokseni mulla on vielä ihan sama -fiilis joten en jaksa. en tosiaankaan jaksa kuluttaa mun energiaa muuhun ku vittuuntuneeseen opiskeluun ja kyynisiin ja katkeriin ajatuksiin. suorastaan maksimaalinen vitutuksen multihuipennus ku sain äidinkielen referaatista 8- !! fuckfuckfuck sen piti mennä hyvin ja loistavasti koska olin miettiny sen tarkkaan, selvästi ryssin taas, mutta muuhan multa ei tällä hetkellä enää onnistukkaan? mä oon nii fucking dead ja lopen uupunu tän hetkisee elämää. terve morso koska mun elämäs alkaa uus jakso?

ootan perjantaita, en tietenkää liikaa koska sit homma kusee. ootan vaa hauskaa iltaa ja se siitä, mul ei oo mitään tavotteita illan suhteen haluun vaan pitää hauskaa ja päästää nyt vähä arjen köysii löysemmiks. mun ois vissinki aika hengittää?

sit lisäks mul on sellanen aikakaus meneillää et muo ei kiinnosta milliikään puhuu mun asioista, ei yhtään ei pätkän vertaa. älkää kyselkö kaikki on ihan hyvin. älkääkä ees sanoko et voin puhuu sit ku huvittaa, ei kiinnosta enkä puhu. en haluu en jaksa ei kiinnosta. ihan sama antaa olla. riittää et oon ite selvillä mun pään sisällä liikkuvista asioista niit ei tarvi jakaa jokaisen bestiksen kera ja vatvoo: ''voivoi ku sulla nyt on paska fiilis, älä huoli se menee ohi.'' nii'i nii se menee. mitä vittua sit? nii nopee ku se katooki ni siit kakskyt kertane aika ja bling se on tehny kambäkin.

ja hei koska mä tunnen korttini ku omat taskuni, mä rupeen hiljalleen vakuuttuu siitä et mun peli alkaa olee pelattu. mut toisaalt ihan sama. antaa olla. ei kiinnosta. älä puutu mun asioihin.

mun on hei aika kasvaa jo mä tiedän.

love me or leave me

Voi olla, että mä oon sokee ja tyhmä ja idiootti ja kaikkee mitä ei viitti ääneen ees lausua. mut tosiasiahan on vaan se, että kaikki mun asiat on mun asioita ja tiedostan varsin hyvin olevani itseppäinen juntti. mä vannn lopettavani kaiken maailman kitisemisen ja valittamisen ja kaiken muunki kuhan mä vaan saan ajatella itte. ei mulle tarvii takoo päähä et sit huudat sille ja hakkat sen ja sit unohat koko mulkun. mun mielipidehän ratkasee mun asiois, vai miten se menikää?

kyllä mä arvostan sitä et mulle kerrotaan ja musta välitetään jnejnejne. mut jos mulle ruvetaa oma kätisesti lataa ohjeita naamaa, ni tottakai se pistää mun pään vähemmästäki sekasin ja oonku kakssuuntastamieliala häiriöö sairastava urpo? yritän nyt muotoilla fiksusti mite ois? ; oon jo iso tyttö, käyn lukiota, mulla menee ihan hyvin, ehkä mä pärjään?

kyllä mä nään jos sä valehtelet, ainaki luulen nii.

mä nyt kelasin keskittää mun ajatuset tosissani kouluu, ehkä must voi sit vahingossa tulla jotain?

heti ku laura lähtee ruotsii vaihtoo ja stella palaa takas saksaa musta tuntuu et oon alta aika yksikön narun jatkeena jossaki sadan kilometrin eräjormailun päätöksenä. mut onhan mulla aikaa ottaa kontaktii vantaan lissukuntaan ja hedelmämehu aivoihi.

hei ps. must on tullu törkee taide friikki ! rakastuin peformanssi taiteesee ja lainasin kirjan siitä, sit rakastuin viel palavammin kubismiin ja mun on päästävä kattomaan ateneumiin pablo picasson näyttely ja kiasmaa va kävelee ja ihailee hullujen ihmisten käsialaa. ehkä se kalmari sai mut taas innostuu kuviksesta ja rakastuin totaalisesti kaikkiin töihin mitä tehtiin sen tunnil, hei beibit taisin olla liekeissä.