lomalomaloma

mulla keitti eilen taas vaihteen kunniaks aivonesteet ku tein aamutallii. okei myönnän, et karsinoiden siivoominen on toisinaan ihan jees mut sillon ku siel on joku wannabe hevosen hoitaja jostai kuusesta tullu opiskelee karsinoiden siivoomista ja siel on eilisetki tavarit ni mun teki mieli hakkaa se ihminen lapiol seka talikol samaa aikaa ja pistää nuolee se lattia. oon tullu katkerana siihen tulokseen et nää ihanat hevosen hoitoa opiskelevat ihmiset, (joilta se ei selvästikkään ilman opiskelua luonnistu!) tekee duunin ja nopee ja katoo rahat taskus kotii; ''huhhuh olipas urakka'' tein tunnollistki tunnollisemmin aamutallin iha seuraavan päivän työntekijää aatellen. mä tosissani tahoin nistii sen muijan, onneks mä oon käyny rippikoulun ja suorittanu 10 käskyy hyväksytysti sekä päässy ensimmäisest uskonnon kurssist läpi joka vähä nussi silmää.

hyihyi mul tulee hunajaiset saippuaopperan käsikirjotuksenmukaset kommentit korvista ulos; ''moi, ois kyllä ihana nähdä sinut <3'' ''olet niin kaunis<3'' mä en oo nii mukavuuden halunen ihminen et jaksan kuunnella tollasta jatkuvaa perseen nuolemist ja ihkutteluu; ''minkälainen on mielestäsi paha poika? =) '' hyi hei hyppää jo kaivoo saat mut repii tapettei seiniltä jo pelkäst masennuksest. se on kyllä nii että turpaan saat jos rupeet hunajanassuttelee, ilman taitoo. mä nään jo painajaisii oliivin vihreestä oksennus sangosta ku joku sanoo sanan kaunokainen tai neitokainen.

no elämän huippuhetkii

mun pitää taas ihmetellä ja kiittää kui jengi jaksaa olla kiinnostunu mun vuodatuksistamut tähänki liittyy yks MUTTA. ihan vapaasta tahdosta ja muiden mielenrauhan säilyttämiseks mä en julkase kenenkää henkilöllisyyttä blogissa ellei se oo erityismaininnan arvonen. jos oikeen tarkkaan kiinnostaa kenestä puhe ni hihaan kii tai prival galleriaa. vastaus on joko kertomisen arvonen tai total vaikeneminen. mä en nää järkee viettää päiväkausii kelaten et kenestä se viivi nyt puhuu tai kysymäl asiaa mun siskoilta. ei toimi. tiedän olevani hankala.

viivillä on taas pää täynnä kysymyksiä: mitä tapahtuu ku viivi ottaa pient välimatkaa selvittääksee päätään tukihenkilön roolista? se istuu ihan jonku muun autossa viettämässä hauskaa viikonloppua miettien jälkee päi, et voi perkele olimpahan taas reilu omaa prinssiäni kohtaan. kehveli sentään, himas keräilin taas itteeni ja tulin samaan vanhaan tulokseen: ihan sama, aivan sama.

eilinen oli total fiAsko. abi-show oli hauska/kiva/hieno? ja otin totaalisen ikävii osumii kivikovista karkeista muutaman sadan muun kanssa. jouduin sit vetäytyy parvelle turvaan välttäen niit ikävimpii osumii. ku meijän silmissä kasvaneet ja aikuistuneet ylioppineet pääs vihdoin koulusta ni mä vaivuin maksimaalisen vitutuksen multihuipennus olotilaan. kiitos meidän lapsenmielisen tähkäpää prinsessan. mul palo pinna kii sen kans vikal tunnil. tsäkäl viidest millist kii etten iskeny mun pehmeet 3B kynää sen silmän läpi ja poistunu paikalt myrskyy enteilevänä. mä hehkuin sitä sit omal paikal enkä vastannu sen mihkään ystävälliseen neuvoon tai luonu siihen silmäystäkään sain jokseenki mielenrauhan ku söin jotain. mannin vessan edes sain lisää paskaa niskaan ku muo vastaan käveli kaks n. 40 vee kurdi miestä.
1. silmän isku ja pedofiilihymy
2. kiimasen karhun murinalt kuullostavä äyskähdys (miks hälärit ei täs vaihees soinu helvetin kovaa?)
3. ikävän ystävällinen taputus mun takapuolelle.
jos mä oisin ollu yhtään vireemmäs olotilas oisin ehkä tajunnu vetää sen nenän poskelle ja sit vähä koukkuu. harmi nyt kävi näi.

mut viivi nyt on viivi. erikoismaininta ja kiitos yyyber päivänpiristävällä teemulle. käytiin tos arkadian kaakeleil pyöräyttää tiputanssit vaik karkuun pyrkimys oli kova, mies oli nopeempi! :D

hei tunnen jotaki

hei. mulla on petetty ja hyväkskäytetty olo again iha niiku viimekski. en haluu palaa viime kuukauteen tai keskustella asiasta sillä mä oon pohjaan palanu märkä läntti sun historian kirjassas. kiitos

enough!

mulla on tuskallisen flippaava olo mun pään sisällä. musta tuntuu ku joku big asshole ois syöny mun viimesetki terveen järjen hippuset. mä oon vaa painanu henkisesti nii paljon duunii miellyttääkseni muita. oon burnoutin partaal ja mun pääs pyörii yks ajatust: vitut tästä mä en jaksa eikä mul oo päämäärää. mä en vaan jaksa en jaksa en kerta kaikkisesti jaksa koittakaa nyt ymmärtää mä en jaksa ! anteeks mutta teillähän on omia ongelmia nii paljon et mitä vitun väliä, viivi ei jaksa?

tunnen itteni huonoks ihmiseks ku en osaa lohduttaa toista, en saa suusta ulos mitään järkevää. eniten mä ehkä pelkään möläyttäväni jotain tosi viisasta ja tilanteeseen sopivaa. osaan vaa seistä vaa vieres hiljaa ja halata ''itke vaa jos siltä tuntuu mä oon täs, voijaan vaikka itkee yhessä'' vaikka todennäkösesti mulla onki täysin toinen syy itkee ku tuntee sympatiaa. ku mun pohja pettää, mä eristäydyn neljän seinän sisään enkä haluu nähä ketään tai kuulla yhtään mitään. kahesti mä oon sen jo kokeillu.

mun mielest ei oo aika leikkii pikkulasta ja kostaa vaikka mulle pahasti teitki ku eniten tarvin sitä käsivartta joka pitää mut pystyssä. rakkaus ja onnellisuus kosketteli muo joka suunnasta vaikka muhun sattu tosi kovaa ja sydän itki verta.

27.6.2009

''ku mä vihdoin saavuin paikalle odottaen pientä piristys ruisketta ja tyttöjen juorukerhoo mun itkun ja järkytyksen sekasee arkeen todellisuus laukkas muo vastaan. ei ollu tiedossa ihanaa tyttöjen juorukerhoo vaan yksin jonon jatkeena istumista viidentenä pyöränä ja kuunnella sitä vasta rakastuneiden lässytystä ja lääppimistä. pidin mä itteni kasas ainoastaan itteni takii, nielin varmastikki kovaa äänee kiukkuu ja itkuu'' toinen minkä mä muistan ikuisesti ja kannan saatanan suurta katkeruutta siitä päivästä ku mun teiniunelma särky ja sydän meni sirpaleiks ja ootin jtn tukea parhaimmilta ystäviltä vastaus on: voi ei, ootko kunnossa? eihän suo haittaa jos katotaan skins? se on asia jota mä en koskaan unohda, en koskaa kukaa ei oo muo samanlailla loukannu ikinä. mä en vaa pysty lähtee samalle linjalle vaik mieli tekis. mistä ne kaikki muo rankasee? siitäkö et hehkuin onnee? ehkä, eihän se oo mulle koskaan selvinnykkään.

mä pidän huolen et mul on hyvä olla

multa oletetaan ja pyydetään ihan liikoja, musta tuntuu et pää ei pysy kasas. ku mulla on asia joka hiertää ikävästi mun aivokalvoja mulle todetaan: ''ei kiinnosta, emmä haluu tutustuu sun menneisyytee'' tai ''okei se oli asia joka kiinnosti muo hyvin vähän.'' sen jälkee mulle kerätää julmetun suuri kasa asiaa käsii ihan ku se valtava pyykkivuori. sit sitä tarinaa kerrotaan eteen päin 200km tuntinopeudel ja sen jälkeen ruvetaan pätee kuinka mä en ymmärrä. oonko mä vajakki lapsi? en. mä en vaan jaksa pohtia miks joku teki niin ja miks toinen näin. ja ihan rehellisesti ottaen, must ei oo kenellekkään olkapäätä mun jalat ei viel pidä muo tarpeeks pystys et jaksaisin kantaa muiden murheita mun hartioilla. ku mä vihdoin saan puhtaan ja tervejärkisen paperit ni mulle ruvetaan lappaa asiaa ku lakimiehelle. mikä mä oon mitään sanoo. enhän mä ymmärrä mistään mitään. okei ehkä mä en vaa haluu ymmärtää. mut älä koskaan sano mulle etten mä ymmärrä.

mä jäin pohtii kovasti mikä siin on nii siistii vaihdella kokemuksii kovaan ääneen monen ihmisen keskellä julkisilla paikoilla. mä en tiedä johuuks se a) itsetunnon kohottamisesta b) kokemuksen puutteesta vai c) tuntemattomasta syystä x. tai sit se johtuu siitä et oon ite siveyden sipuli monen ihmisen silmissä paitsi sen yhen joka tietää musta sattumoisin kaiken ja tunte mut ku omat taskunsa. sille mä en voi valehdella silmät kirkkautta loiskuen. mä myönnän et mullaki on salaistaki salaisempii salaisuuksii jotka pysyy mun ja päiväkirjan sivujen välillä. ''aijaa oikeesti, kerro kaikki mitä tapahtu'' tottahan toki. istuttiin kuutamolla ja tuijotettiin tähtiä.

okei, täytyy viel myöntää et mulla pysähty sydän eilen 5 sekunniks. se iski taas ku salama kirkkaalta taivaalta ja pysäytti. rehellisyyttä vaativa ja luottamusta nauttiva kysymys. mul vilahti tunti takaperin silmissä, se hyvä seura, se lämmitys ja se pikkune hetki. mä mietin hetken ja totesin että kyllä, vaikka mä tiesin valehtelevani. mä en myöskään katunu. tunsin vaa kui mu rupes hiljalleen taas naurattaa kaikki se teko pyhä teeskentely muo kohtaa.