bitch is sleeping

iha vaa mielenterveyden säilyttämiseks, mielihyvän aikaan saamiseks ja sen takii et mun ei tarvii ajatella mitään vaa voin pitää volyymi tasoo korkeel ja huutaa mielin määrin. ei muo kiinnosta mitä ne puhuu. eikä muo kiinnosta käyttää mun vapaa-aikaa lisäämään mun mielenrauhan horjumista. jollain on selvästi pyrkimys kokeilla mihin asti mä venyn ja mis mä katkeen. mut mun pyrkimys on pysyy tyynenä ku viilipurkki.

mä tiiän mitä mä haluun ja mä tiiän mitä mä en haluu ja mä tiiän etten onnistu kummassakaan, joten miks siis murehtia? mut saa valtaansa tosi rentoutunu fiilis ku istun tunnil ja luon äkäsii silmäyksii ihmisiin. ne tietää et mä arvostan niit vähemmän ku meijän asunnon likasta kynnysmattoo. ''vitun kana-aivot, ihan ku te mistään mitää tietäisitte''

pieni huomio tähän väliin: älä luota keneenkää iha täysillä. ne puhuu vakuuttavasti ja saa sut uskoo. todellisuus on kuitenki päin vastanen. myöhemmin sulla syttyy ja tajuut et sil oli oma lehmä ojassa. lyödäänkö vetoo et tää on yks niistä harvoista asioista jossa mä oon oikeessa. vituttaako?

mä elän oikeestaan mun unelmaa nyt: on hevonen ja kouluratsastus, on hevosia ja esteratsastus, on kavereita ja ystäviä joista oikeesti välitän. en jaksa taistella, antakaa siis olla?

perjantai 23.4

selkäänpuukottaja kansa pahoinvointi valtiossa. sääntö nro 1. älä luota keneenkään. sääntö nro 2. vihaa kaikkia.

täst ei partyt parane. ämmä puhuu suu vaahdos kaikist paskaa (korjataan: ihmisten huonoista puolista) ja kelaa miks jengi nauraa sille seläntakana ku se selvittelee jatkuvia poissa-olojaan. hei kulta se luottamus on tärkein ja muista viel et se pitää ansaita. vaikka en ookkaa sinut itteni kans ja mulle on samantekeväää kutsutko muo selän takana lumpuks vaiko lihavaks. todennäkösesti jälkimmäine voi kirpasta enemmän.

se kelas ettei se oikeesti menetä, etten mä oikeesti sano tosissani bye ja kävele pois. silti mä tein sen ja taisin vielä jättää tuntuvan jäljen muistoihin. eniten muo tässä tilanteessa harmittaa mun oma kylmyys: mä en tunne mitään. en suruu en menetyst en masennust enkä yksinäisyyttä. missä vika? siinä että muo kiinnostaa täysin toinen ihminen.

törkeen hyvä päivä loppujen lopuks. nikotiinin höyrystäny kaveriporukka, salaiset kansiot, naurua, yrttiviinaa ja yllättävä sankari joka veti mut sanattomaks ja annoin ittestäni täyspäivä idiootin kuvan vaikka toisaalta se pelasti mun päivän. pikkuvikoi.

''SE ON MULLE PELKKÄÄ ILMAA! kulta, sä hengität ilmaa''

haista vittu ja voi hyvin

ooh mikä fiilis jo kolmatta päivää!

kelatkaa nyt jumalauta ku oot ollu melkeen puol vuotta tohvelina ja joutunu tarkkaan miettii mitä saat sanoo äänee. sit ku tulee se kaunis kirkas päivä ja mä taas vaihteeks kuuntelen sen samasen sovinisti sian kiukutteluu, ni mieles käy et voiks joku oikeesti teurastaa ton? sit tulee odotettu käänne; mun täytyy miettii. okei ja odotettu käänne multa. huusin. raivosin. vauhkosin. närkästyin. ja päätin näyttää mitä mä oikeesti tahon. sen jälkeen sen ajaukset kulki valonnopeudel ja se vaahtos mulle ku viimest päivää siit valokuvasta. voi vitja mul oli hieno fiilis, must tuntu et olin saanu sen selätettyy ja sain jatkaa matkaa normisti, mut ilman sitä ja sen valvovaa katsetta. seuraavaks mä tajuun olevani tosi lepposal tuulel ja toteen äänee '' ai säkö sanot et tää oli nyt täs'' tiäks oma pieni sovinisti sikani et mä oon samaa aikaa nii vitun onnelline ja helpottunu ja tunnen totaalista vapautta ku sain asiat nurin niskoin. mul ei oo enää mitään esteitä, mikä ei tietenkää tarkota sitä etteikö aikasemminkaa ois ollu. se sama nainen: kiero ja ilkee.

mä oon vaa kelannu ja kelannu ja kelannu muutamaa muuta ihmistä nyt pienen pääni sisäl. kolmen pisteen vihje: nimee neljä miestä jotka pyörii ristiin rastiin mun aivosolukoissa. tai älä sittenkää. mä voin kertoo: 1. that's my best friend. okei se sano mulle nii viisaasti et hämmästyin. sen jutus oli perää nii perkeleesti. 2. hmm kuvaile sitä yhel tai kahel sanal: mul on sen tyhmii juttuja ikävä, ei olla nähty vähään aikaa. ja se on yhtä hyvä ihminen ku minäki eli badass. 3. se on pieni ja viaton mut samal nii vallottava 4. et sä muo rikkonu, päinvastoin. okeiokei lisätää viel viideski: SAATANAN KUUMA! jeah se on päämäärä.

pretty

okeiokei emmä valita.

kävin just suihkussa ja mietiskelin ku heitin shamppoot päähän. sillon ku mä olin pikku tyttö istuin suihkun laittialla ku äiti levitti mun tukkaan omenan tuoksusta for kids shamppoota johon sisälty hoito-aine ja mä leikin kumi ankalla. nykyää mä seison yksin suihkussa ja mietin mitä mä voin tunkea päähäni; elottomille ja ohuille hiuksille? vaiko värjätyille? päädyn sekottaa molempia. sen jälkeen uus haaste; suihkutanko mä pyyhekuiviin hiuksiin nougatin tuoksusta hoito-ainetta vai pesenkö mä ne kampaamo tuotteilla joihin uppoo rahaa tuhottomasti? ehkä mä nyt tän kerran tyydyn iän ikuisuuden päässä vaikuttavaan kampaamo tuotteeseen. sen jälkeen mä mietin kuinka mä ekalla luokalla heräsin kouluun ja menin sohvalle makoilee ja kattomaan piirrettyjä keittiön pienestä telkkarista n. puol tuntii aikasemmin ku piti lähtee. vaatteet oli aseteltu alusvaatteita ja sukkia myöten siihen sohvan reunalle. isi laitto aamu palaa ja käski syömään. silti mä jatkoin piirrettyjen kattomista, telkkari vaan käännettii keittiöön päin. ku mä tulin kotiin tein läksyt olohuoneen lattialla ja katoin 10 + 2 telkkarista. sen jälkeen menin leikkimään. nykyään mä herään 1h 20 min ennenku bussi lähtee. mietin kuumeisesti aamulla mitä voi pukee päälle, näytänkö lihavalta? etin kaapista jotain täyttävää, mut vähemmän lihottavaa ruokaa. mietin mitä kirjoja mahollisesti tarviin mukaan. tsekkaan et on avaimet, bussikortti, lompakko, huulirasva, kalenteri ja muutama peittävä meikki mukana. sit tietenki kampa ja jtn tukan laitto aineita. lähen viime tilkas ajaa täysii pysäkille juosten loppumatkan. koulun jälkeen venaan puolisen tuntii bussia jotta pääsen himaan. lähen tallille ja teen illasta läksyjä. siis sen mukaan miten jaksan. näin mä todistan sen et pikku likkana mun ainoo murheen ryyni oli se et mikä potkupuku baby bornil on päällä. täl hetkel on ihmis-suhteet, hevonen, miten pukeudun, onks tukka hyvin ja naama kunnossa, miten aika riittää kaikkeen ja koulu. ku alkaa koeviikko musta tulee tyranni ja herne vierii nokkaan ihan pienimmistäki asioista. rankkaa tämä aikuistuvan ihmisen elämä?

samal hetkel mä kuitenki päätin etten pistä tikkuukaan ristiin muuta ku koulun ja hevosen eteen. miks stressata turhaan ihmis-suhteista yhtään enempää ku mulla on kaikki se mitä mä tarviin? mun on helppo luvata pitää yhteyttä, helppo kaivaa puhelin esiin ja ettii numero, mut vihreen luurin kuvan painamine tuottaa paineita ja suurta stressii. entä jos se vastaa kieltävästi? muo hävettää ja saan kerää itteeni ainaki kuukauden ennen ku se soittaa takasin.

sit ku muo potkitaan perseelle et baby come on mene täs on sun tilaisuus me tiietään et osaat letkauttaa jotain viisasta tilanteeseen sopivaa ja sit kaikki o hyvi. ja mä tiedän itekki. tän hetkine ongelma on se et pohdin asiaa liikaa päässä ja ku kohde DXA100 for real life lähestyy ni mulla menee rautanauloja kurkkuun ja joku magneetti vetää muo kiinni vaskivuoren lukion lattiaan. täähän on jo sairasta? että mä oon kaaliaivo ja saatanan tyhmä tyttö.

miks pyrkii pitää ketään muuta onnellisena jos on ite tyytymätön tän hetkiseen elämän tilaansa? miks siis lähtee liehittelee ja lepyttelee ja vaikka vähän keimailemaanki ihmistä joka ei enää näytä elettäkään siitä että sitä jaksais kiinnostaa, eihän se sitä oo koskaan varsinaisesti osottanu. mä oon kyllästyny vinkumaan mitään piristävää tekstiviestiä, eihän se sitä saa kuitenkaan aikaseks. kaks päivää sit se teki sen taas; tekstaan sulle. mä odotin, odotin, odotin ja odotin. mitää ei tullu. jotenki mä olin pettyny vaikka mä tiesin et se tekee taas sen mulle. mun teki niin mieli itkee, mut enhän mä voi antaa ittelleni periks oisin rikkonu mun periaatteita. okei this shop is closed ennen ku saan jonku käsin kosketeltavan todisteen siitä mitä mulla on.

toisinaan mä vihaan suo

mä koen et muo on henkilökohtasesti loukattu tosi kovasti. okeiokei johtuu siitä etten halunnu ajatella realistisesti, sillä eihä se nyt semmone hei? hei jooko älä vittu valehtele mulle, älä lupaa jos et pysty pitää. se on epäreiluu. mä stressasin koko viikon; mahaan särki, iho kuivu ja kasvoja kutitti. keräsin hermoja useeseen otteeseen ulkona ja sain stressi näppylöitä, sairasta. mut vikahan on mussa, ihan niinku aina. makaan mielelläni selällään lattialla vedän limat kurkkuu ja kyyneleet valuu korviin. ihan vaan siks että muo vituttaa taas enemmän ku laki sallii. kipee jalka menee kuolioon tätä menoo ku se ottaa lepii yläilmois mun sängyllä. täst ei olo hei parane.

ja ku mä löin jo kortit pöytää, ni sä voitit pelin. sä voit riepotella muo miten huvittaa, mut älä jää kiduttaa. se on mun ainoo pyyntö.

mä tos yks päivä kelasin nauhurii eestaas ku rupesin tosissaa miettii alen sanoja: ''se valitsi sen käden ulottuvil olevan, eli sen jonka se sai sormii napsauttamal'' sit tuli monta flashbackii: ''...sormii napsauttamal'' ''...sormii napsauttamal'' ''...sormii napsauttamal'' wot? sillon mun ainoo ajatus oli: ''emmä voi tehä sille nii'' ja sen ajatus oli: ''se ei oo este, se on hidaste'' ja sen muijan ajatus oli: '' THAT'S MY BOY, BITCH'' tänää me jutelti mukavii ja ale infos myöhemmin kuinka se muija kiehu vieres. nautinnollista olla näinkin rakastettu. täst ei bileet parane. ainoo et mul on kuukauden breikki mun elämästä.

huomenna mä sulkeudun peiton sisään ku saan hinattuu itteni jollain tavalla olohuoneeseen, tuijotan elokuvaa, kahvittelen teemun kans meillä ja rupeen lukee kokeisiin. mä oon rätti väsyny fyysisesti ja korvien välistä. musta tuntuu etten jaksa ajatella mitään. rakastan tappavia riitoja yhdistettynä koeviikkoon