en millää jaksais taas uskoo et oon kohta samassa jamassa ku muutama vuos taakse päin. hymyileeks sun elämä? onks sun hyvä olla? mulla ei oo. mä tosissani luotin. mut nii pienessä hetkessä neki vaaleenpunaset linssit meni tuhansiks sirpaleiks. en myöskän tajuu miks mun pientä ajatusmaailmaa pitää rasittaa tuhansilla kysymyksillä mun pään sisällä. miks näin kävi? miks sä sait mut pettyy uudestaa mun elämää? miks sä teit niin? miks sä oot tollanen? voisin tilata samantien rekkalastillisen vastauksia -kiitos.
emmä haluu muille näyttää et mul on paha olla, siks en julkisesti itkekkää. en haluu pilata muiden hyvää oloo itkemällä tai kertomalla et muo painaa tää asia. sehän ois väärin. kun mun ystävillä menee hyvin ni toivotan niille onnee ja taputan selkää. seki menee ohi. mä oon se joka on tukenu muita, oon se olkapää jota vasten saa itkee, oon ne lohduttavat ja totuuden sanat, mut missä mun olkapää on? sillä on mies. ja toista nään niin harvoin etten haluis sitä vaivata. kyllä mä oon ennenki omillani pärjänny, miks en nyt? onhan mulla tietokone ja päiväkirja. kyllä mä tunnen kuinka mun sydän huutaa apuu enemmän ku koskaa, mut en oo tottunu tällaseen tunteeseen, emmä osaa auttaa, mä lyhistyn pikkuhiljaa, koko ajan enemmän. eikä kukaan huomaa. ei kukaan ymmärrä auttaa. ei kukaan ymmärrä kuinka paljon muhun sattu. ja jos joku sanoo mulle että mä en oikeesti rakastanu. se on väärässä, sillä se olin minä joka rakasti ja minä joka piti kaiken sisällään.
ku olin pikku tyttö joonas opetti mulle et isot tytöt ei itke vaikka kuinka paljon sattuis. ei koskaan. ketään miespuolisia henkilöitä ei myöskään saa jäädä tuijottamaan vaikka kiinnostus oliski molemmin puolista. mä en ole hyvännäköinen, en saa missään nimessä tuntea oloani hyväksi minkäänlaisissa vaatteissa. mä olen ruma ja lihava, miks muo kukaan haluis? mä en myöskään saa kertoo tai paljastaa tunteita kenellekkään, eihän se nyt käy. eihän se mulle noin koskaan sanonu mut sen luonne, ilmeet ja katse kerto kaiken. mä luin sitä taidokkaasti.
I can't believe this could be the end, it looks as though you're letting go and if it's real, well i don't want to know <3