jees box. viikko kasas eikä olo oo sen kummosempi ku maanantai aamuna. mä ehkä koin järkytyksen ku istuin taas pihal ja tuijotin sitä ikivanhaa kaveri porukkaa, joka on muuttunu nii ettei omaks tunnista. tän vuoden teemana on vissiinki ''POLTA TUPAKKAA OLE COOLIMPI''se on kyl jännä kui peruskoulun jälkee ollaa nii isoja ja nii pahoja ja nii kaikkee mitä muut ei oo. anteeksi suora sanaisuuteni; mul ei vaan kerta kaikkisesti riitä aika kaikkeen. joudun sitä karsii aika ankarasti. mut toisaalta ne ihmiset, jotka saa ees vähän aikaa ja pysyy silti mun hyvinä ystävinä on mun mielestä niitä aitoja ystäviä. löytyyhän näitä rutkasti, jotka lopetti soittelun heti ku vastasin ekan kerran: ''sori mun on tehtävä läksyt'' huokaus ja hengen veto.
mä oon hiljaa hiipiny eteenpäi kuukausien ajan, mut joka kerta mut on kiskottu lähtö ruutuu just ku oon suuren vaivan näön jälkee nähny maaliviivan. täl kertaa mä kokeilin jotai ihan muuta. hyppäsin kolmiloikkaaa oikopäätä karkuu ja paikalleni jäin. täl hetkel mä seison viel paikallani ja keräilen itteeni. mun on pakko hengähtää ja miettii asioita ennen ku voin jatkaa taas askeleen eteen päin? ehkä mä näin pääsen irti mun menneisyydestä vai kiskotaanko mut kohta taas hirveen huudon itkun ja parkumisen sekasena yhdistelmänä lähtöviivalle ja sanotaan; '' alota alusta.''
koulussa mulle ladattii raaka mut varmasti toimiva temppu. sit mä mietin et se on ehkä helpommin sanottu ku tehty, koska mun aivot lyö tyhjää ja koneist tulee ujeltava piip ääni ja se punane viiva siin screenil kulkee suoraan. mul on tosiaanki sellanen fiilis et istun kylmillä kivisillä rappusilla aution talon portailla. se mesta on kaamee, joka paikka repsottaa ja siel on usvaa jota vois veitsel leikkaa. sit mä vaan tuijotan jonnekki kauas ja mietin ratkasuu yhtä epätoivosesti ku muurahainen jenkeis miettii kui se pääsis rovaniemelle. ailahteleva ja psykopaattinen ihminen. tää on sairasta.
mun fiilis on ku kertakäyttö lautasella. perusteltu ja varma teoria siitä kui sä oot jollekki vaa joku satunnainen koko universumilla. ku mä napsautan aamul sormii ja sanon TSÄDÄM ni se katoo. I promise U.