se tekee sen nii pienel eleel, se saa mut aina tietämättään itkee. ihan hyvä vaa et se ei oo koskaan paikan pääl ku sitä eniten tarvii. ihan hyvä vaa et välimatka on esteenä, ihan hyvä vaa et se antaa mun olla. se on nyt aikuinen eikä se muuks muutu. se on hyvä et joku meistä on kasvanu ja sivistyny. enkä mä osaa sille muotoilla miltä musta oikeesti tuntuu, mä en vaa osaa asettaaa sanoja oikeeseen muotoon sillä hetkellä ku mun pitäis asia ilmasta. voi paska.

mä heräsin viime yön siihe kauheesee kylmyytee ja mä tärisin kippurassa mun sängyn nurkassa, olin mä jokseenki koko yön nukkunu vähän huonosti. oli pakko vetää tuhti vaatekerroin niskaa ja nukkuu kuumaa patterii vasten, silti muo palels. sen jälkee mun päässä rupes pyörii ykon koe alue mm politiikka valtioneuvosto ja se tuima ykon maikka joka aina piikitteli kysymyksillä jos vastas väärin. se oli ehkä mun lyhyen elämän kamalin yö. tänää olinki sitte kuumeessa ja nasu päätti vihdoinki kellistää mut sänky potilaaks.

mul on täl hetkel vähä kaikki asiat hakuses, must tuntuu et opiskelu tekniikka varsinki, hermojen kurissa pitämine ja ennen kaikkee mun itteni hyväksymine. musta tuntuu et oon jatkuvasti tekemäs jotain tyhmää ja kokeilemas omii rajoi, opin vasta sit ku saan sormilleni, se toimii. mul on vaikee pitää hermot kurissa, yks pieni nimi mainittakoon jossaki mä kilahdan, tai mökötän tai masennun. KUKAAN ei puhu mulle siitä, kukaan ei sano mitään mulle siitä, kukaan ei tunne sitä niinku minä. antaa asian siis olla, mä haluun unohtaa.

lisäks mun pinna katkee siinä vaiheessa ku jengi rupee kierii itsesäälis, se on jokseenki tinen asia jta en voi sietää. tekis mieli iskee nyrkki keskella ja sanoo et haista vittu ja kohtaa ongelmas niiku muutki tekee ja lähtee vaa pois paikan päältä. tai muuten vaa sanoo et jätä mut nyt rauhaan en jaksa kuunnella sun vinkumistas.