siit on ehkä kolme viikkoo ku mä ekan kerran yöllä heräsin ja näin törkeen aidon välähdyksen siitä, et mun entinen nukku vieressä. loikkasin säikähtäneen toiselle puolelle sänkyy ja totesin et miehet on kusipäitä ja mun on päästävä dataa. sen jälkee puhun siitä yhelle mies puoliselle tutulle joka sano että voin kertoo mitä vaan ni se auttaa. herra totes: aijaa :s ja lähti nukkuu, toinen sai mut sentään piristyy.
seuraavaks kulu ehkä muutama päivä ku mä näin toisen samantyylisen painajaisuni välähdyksen mun vieressä; mun pitkä aikanen ja hyvä poikakaveri joka seurustelee. mä säikähin taas, mut sen jälkeen totesin et painu vittuun ja käänsin kylkee. en saanu taaskaan unta ja istuin koneelle. tällä kertaa mä en puhunu siitä kellekkään.
kolmas ja ehkä kaikkein kauhein tapahtu viikko sit ku multa kysyttiin ruotsiks oonko mä suomenruotsalainen ja sil oli ainoastaan semisulonen oletus kuva. ja se vaikutti mukavalta. se myös kerto et se on muuttunu siit kuvast paljon. se sitte lisäs uuden kuvan jos sil oli hippi rastat amis viikset ja hapsottava parta. mä järkytyin ja menin nukkumaan. mä nukuin tosi levttomasti ja heräsin ehkä yhen aikaa huutaa suoraa huutoo hengästyneenä ja palellen. mä viskasin peiton nurkkaa ja kiroilin kovaa äänee ja menin keittiöö rauhottuu. manasin pääni sisäl muutaman kerran viel ja vannoin etten enää ikinä tai koskaan sekaannu suomenruotsalaisiin, kunnes joku todistaa mulle et se on kannattavaa. menin sit takas nukkuu ja siit eteen päin oon nukkunu kohtuu rauhassa.
välil musta tuntuu et mun pää ei kestä enää yhtään mitää. ja et täää nyt ei oo ihan tervejärkist, pitäiskö mun tutkii pää? oon siis sinut kummitusten kanssa, yeah! mut ehkä joku vielä näyttää et mun harhaluulois on sianreikii ;)