emmä tiiä mitä mä yritän todistella ja kenelle. must on taas vaihteeks turha yrittää kulkee nokka pitkin taivasta hymy perseessä, vaik tällane alkavan kevät vitutuksen alku asuu mussa. toisinaa mä unohan koulussa kokonaa opiskella ja jään tuijottaa taululle ihan zombin näkösenä vaik oisinki hyväl tuulel ja ajatukset kelaa täysii eteen päin. hetken päästä mä sit huomaan et tunnin asia oli siinä eikä mul oo siitä hajuukaa, selaan epätoivosesti matikan kirjaa ja mieli tekis ruveta itkee ku se ei anna vastarakkauden merkiks pienintäkään esimerkkii ympyrän tangentista. joskus mulle joku viisas sano et mun kannattaa oikeesti opiskella ruotsii, tuun tarvii sitä. tyhmä ku olin, nauroin väitteelle. onneks mun sisäine lukiorotta auttaa muo vähä tsemppaa sen pelottavan opettajan tunneilla.mun aamut on mulle täysii fiaskoi joka ikinen. mä nukahdan n. 12.00. valvon ja pyörin sängyssä, torkahtelen ja herään taas. seikkailen pitkin pimeet taloo ettien ehkä jotain tuntematonta? meen takas nukkuu ja nukun levottomasti koko loppu yön. ku mun kello vihdoin soi toivotan sen tervetulleeks tän päivän helvettiin ja pistän torkku ajastimen päälle. nousen mä sit variksenpelätintä baitaten vihasena ku mikä klo 5.55.
eniten mun tekis mieli kirjottaa ittelleni kirje jos lukis suurin piirtein: ''anteeksi, että olen kusipää. anteeksi, että en osaa pitää ohjia omissa käsissäni ja elää onnellista elämää paikalla jumittaen. ja vielä kerran anteeksi, että must ei oo tähän. mun on tarkotus tehä viel monen monta tyhmää asiaa ilman et kukaan kahlitsee muo. sillon mä voin onnellisena todeta; jopas olin tyhmä ehkä mä nyt oon kasvanu tän lapsivaiheen ohi?''
mä koin taas jumalattoman itkupotkuraivai kohtauksen eilen. muo ahdisti. eka kokeilin vaatteita ja katoin itteeni peilistä: ''hmmm kivat tissit, reidetki on aika kivat'' sit yhtäkkii totesin et eipäs ookkaan. oon lihava, ruma, idiootti, tunnevammanen paska. mä rupesin tietenki jankuttaa tästä parille ihmiselle. toista ei vähääkään ehkä kiinnostanu mun kriisit. ymmärsin sen täysin, iteppähän olin taas vieny asiat tähän pisteeseen, rakas. olihan sillä suurempiaki murheita. toisen kanssa kävin hirveenmoisen sodan siitä mitä multa suusta lipes, ja kuinka mä niin kehtasin sanoo ja peili esiin tai se hakataan mun naamalla rikki. meni hetki ja seisoin taas omin jaloin peilin edessä toteemassa: ''joo oon mä ihan nätti'' maailman kaikkeuden parhain ihminen. kiitos.
mä tiedostan täysin olevani lapsellisen vaikee ihminen. asian kanssa ei voi ku oppii elämään, ku kriisi iskee ja kaikki luisii päin norjaa ni mä iedän kenen kanssa keskustella.
team morso on melkosta horo poppoota, luokitellaa nyt viivi mukaan.