maanantai 1. helmikuuta 2010

mä pidän huolen et mul on hyvä olla

multa oletetaan ja pyydetään ihan liikoja, musta tuntuu et pää ei pysy kasas. ku mulla on asia joka hiertää ikävästi mun aivokalvoja mulle todetaan: ''ei kiinnosta, emmä haluu tutustuu sun menneisyytee'' tai ''okei se oli asia joka kiinnosti muo hyvin vähän.'' sen jälkee mulle kerätää julmetun suuri kasa asiaa käsii ihan ku se valtava pyykkivuori. sit sitä tarinaa kerrotaan eteen päin 200km tuntinopeudel ja sen jälkeen ruvetaan pätee kuinka mä en ymmärrä. oonko mä vajakki lapsi? en. mä en vaan jaksa pohtia miks joku teki niin ja miks toinen näin. ja ihan rehellisesti ottaen, must ei oo kenellekkään olkapäätä mun jalat ei viel pidä muo tarpeeks pystys et jaksaisin kantaa muiden murheita mun hartioilla. ku mä vihdoin saan puhtaan ja tervejärkisen paperit ni mulle ruvetaan lappaa asiaa ku lakimiehelle. mikä mä oon mitään sanoo. enhän mä ymmärrä mistään mitään. okei ehkä mä en vaa haluu ymmärtää. mut älä koskaan sano mulle etten mä ymmärrä.

mä jäin pohtii kovasti mikä siin on nii siistii vaihdella kokemuksii kovaan ääneen monen ihmisen keskellä julkisilla paikoilla. mä en tiedä johuuks se a) itsetunnon kohottamisesta b) kokemuksen puutteesta vai c) tuntemattomasta syystä x. tai sit se johtuu siitä et oon ite siveyden sipuli monen ihmisen silmissä paitsi sen yhen joka tietää musta sattumoisin kaiken ja tunte mut ku omat taskunsa. sille mä en voi valehdella silmät kirkkautta loiskuen. mä myönnän et mullaki on salaistaki salaisempii salaisuuksii jotka pysyy mun ja päiväkirjan sivujen välillä. ''aijaa oikeesti, kerro kaikki mitä tapahtu'' tottahan toki. istuttiin kuutamolla ja tuijotettiin tähtiä.

okei, täytyy viel myöntää et mulla pysähty sydän eilen 5 sekunniks. se iski taas ku salama kirkkaalta taivaalta ja pysäytti. rehellisyyttä vaativa ja luottamusta nauttiva kysymys. mul vilahti tunti takaperin silmissä, se hyvä seura, se lämmitys ja se pikkune hetki. mä mietin hetken ja totesin että kyllä, vaikka mä tiesin valehtelevani. mä en myöskään katunu. tunsin vaa kui mu rupes hiljalleen taas naurattaa kaikki se teko pyhä teeskentely muo kohtaa.