ja taas löysin itteni keskustasta alkoholia nauttimasta. mitä helvettiä?
maksimaalinen vitutuksen multihuipennus jatkaa vaa enemmä ja enemmä nousuu. en tajuu kui tää maailma on nii täynnä vajakkeja. avasin kuvakkeen ja selasin galluppeja eiköhä ensimmäisenä mun silmille hyppää: onko elämä kivaa????????? -galluppi ehhehe jos jossai kohti piti nauraa se meni lujaa ohi. ja kuinka ollakkaan siitä puuttu kokonaan vastaus vaihtoehto: ei ole. ja miten muo yllättikään se et gallupin tekijä oli joku vajakki sumopainijan kokone päälle kolme vitone äijän rutku. en tahtonu mitää muuta ku iskee sen rinnuksist seinää ja huutaa kui vitun tyhmä sä oot näytänkö mä onnelliselta HÄ?!
anteeks aggressiivinen purkaus.
palataa eilisee. mun edes on turha ruveta leikkii mitään marttyyri leikkejä. kiitos ei kiitos näkymiin palataan ku oot muiden ihmisten tasol maan pinnal. ja vihoviimisenä kukaan ei käy muhun käsiks. yllättävää kuinka mä jäin istuu paikoilleni järkytyksest, vaik mun pääs huus et ''nyt lähe, menemenemenemene kukaa ei koske suhu ei sun kaverit ei ulkopuoliset ei kukaa.'' kukaan ei oo _IKINÄ_ kohdellu muo samanlailla. paitsi joku ''läpäl''.
eilen puuttu myös se fiilis. tunsin samal syvää häpeet keskiviikkoo kohtaa ja tuijottelin ympäristöö samanlail ku ois ihan normi perjantai. ihme ja kumma kukaa ei ärsyttäny sen pienen iskun jälkee must enää aivoi pihalle. taino ystäväiseni hitusen humalassa kokeili rajojaan, nostin vaa kulmakarvoi ja käskin kertoo lisää. sieltähän tuli sitte heti seuraava muistin virkistys, johon pyysin jatko-osaa. lopult se hiljeni, koska sil ei ollu jatko-osaa totes vaa: toi on hieno piirre naisissa. voi jumauta mun ilta loppu siihen, kiitos päivän piristyksestä.