eilen oli tosi kivaa. seuraavana aamuna nukuin loistokkaasti pommiin sen ansiosta et pääsin neljän aikaan omaan sänkyyn. ikävä tunne ku kitalaki ja ikenet täynnä rakkuloita mikä lie rutto mut tosi kipee. eiline juomapeli oli MUST mut booli oli ihan järkyttävää.

perjantaiki oli tosi jees, vaikka taiteiden yössä en ollukkaa ja vaikka poliisitki liitty siihen päivään. tosin mä olin kiltisti. jotenki mun päässä vaa pieni sisäne ääni huus et mullaki on oikeus vapautee ja irrotteluun, otin siis lähi kontaktii vanhan tutun kans jota en oo pitkii aikoihi nähny. oikeestaa mul oli vitun siisti fiilis.

musta on jännä ku kukaan ei tunnu tajuuvan kuin ahdistunu ja kiireinen oon koko ajan ja ihan jatkuvasti. saatiin taas kunnon perhe riita aikaan ku olin tekemäs aamutallii ja mutsi pakottaa mut poimii jotain vitun marjoja lisäks mun on pakk tehä läksyt. kyl mun ois tehny mieli huutaa ja raivoo mut päädyin lähtee vihasena tallille. emmä haluu mun tulevaisuutta pilata jos mun porukat on niin tyhmii ettei itteensä saanu ylioppilaiks kirjotettuu, mulla se on tavotteena ja kukaan ei pilaa sitä, mul menee hyvin, kiva koulu kivoi kavereit ihan turha mun varpaille talloo.

muo vitutti niin paljon et rupesin itkee ja manaa. muo suututti enkä keksiny mitään viisasta mun ois nii tehny mieli tulla kotiin ja puhuu suu tyhjäks kuinka idiootti perhe mulla on ja et on hyv ku ne tietää kui paljon mulla on stressii niien takii et pärjään lukiossa, samal mun pitää illat ratsastaa ja viikonloput tehä tallii ja sit viel huudetaa ja komennetaa muiden kuullen et mä oon laiska lapsi joka vetkuttelee vaan eikä tee mitään. mä elän nii paineissa, koska mä haluun tulla hyväks, haluun tehä jotain mitä mä rakastan ja olla viisas, mut sitähän mä en saa ellen mä keskity opiskeluun ja mun perheessä se ei oo mahdollista koska mun selkärampa äiti olettaa et mä teen kaiken ja mun aika riittää ihan kaikkeen kuhan vaa pistän murkku iän piikkii ja leikin uhmaikästä kakaraa enkä viitti sen kiusaks tehä mitään.

nähään sossun luukulla ku oon ruinaamassa rahaa et pääsen omaa kämppää opiskelee rauhas pistää puhelimen kiinni ja sulkee kaikki pois mun ympäriltä. ehkä mä sit voin saavuttaa mun unelmat? mä haluun eroon osasta klaukkalaa, tän hetkiset harjula illat on ollu kivoi ja oon oikeesti voinu nauttii klaukkala menosta, heti ku eksyn istuu tietyn ihmisen seuraan film townille mul tulee superhypermega vitutus pelkästä sen läsnä olosta ja pelkästää siit kaikesta kuinka se kohtelee muo ku mä olisin joku koira sille. satuin ohi mennen mainitsee kui kivan synttäri lahjan sain: leikekirjan, mikä oli upee. tää kuningatar kattoo muo vitun tappavasti ja sanoo: ''NO ENKAI MÄ SULLE MITÄÄN HANKKINU KU ET MITÄÄN HALUNNU'' hetkinen ja seis ystäväiseni. enhän mä mitään leikekirjaa pyytäny se oli vaa hieno ele mun ystäviltä. miks mä sanoisin kellekkää: '' mä haluun urheilu auton, pullon skumppaa ja muutaman mies stripparin.'' ei se oo mitään ystävyyttä. mulle riittää mun syntymä päivänä nähä mun täkeitä ystäviä eikä mulle lahjat merkkaa mitään paitsi ne jotka tulee oikeesti sydämmestä. maailman pahin moka on se et mennään urakalla kauppaan ja etitään sieltä urakalla jotain: ''tää maksaa kaks kymppii mut otan tän ku viivi tykkää kuitenki'' eieieieiei älkää ikinä tehkö mulle nii. ei se osota ystävyyttä. mulle ystävyyttä osottaa tekstiviesti: hyvää syntymäpäivää.