sit mä viel lupaan et musta ei tuu koskaan ees yhen L:n ylioppilasta. mä en vaa kerta kaikkisesti kykene. toisaalt mul voi olla loistava hevosura saksassa, jota mä parhaillaan harkitsen vakavasti.4-6. siin on tän matematiikan kurssin arvosana. jos nyt siitä lähetään liikenteeseen, mä kelasin et se pieni ikävä mun sydämmen pysäyttäny sivuseikka hässäkkä ois ottanu musta minkäänlaista kontaktii. se taiski iskee ali tajuntaan kovemmal voimal ku koskaan kerkesin ymmärtääkkään. mun huonoihin tapoihinhan kuuluu et jään pyörittelee vanhoja asioita mun mielessä ja mietin ja mietin ja mietin niitä niin kauan kunnes oon uuvuttanu itteni totaalisesti. sen jälkee iskee se julmettoman suuri burn out ku mikää ei huvita paitsi jäädä sängyn pohjalle kierii itse säälis ja päässä lentelee ajatus et musta ei oo mihinkään ja oon ihmisenä täys nolla. wrong.
jos mä vähän panostaisin, ees pikkusen tsemppaisin. ni homma pelais ja musta ois vaikka presindentiks. täl hetkel muo nyt ei vaan satu vahingossakaan kiinnostaa koulu kirjan avaamine. sit istun pitkää yö myöhään koneel ja lupailen ittelleni et teen kohta läksyt, en kuitenkaan tee. sit herää törkeen zombiena ja manaan kui mun elämä on vaikeeta ja plaapla vaikka vika on täysin mussa. hei kasva jo lapsi, ei sul oo mitään menetettävää.