ai vittu mikä hedari. oon tänää heränny nii aikasin, ollu tohkeissani, dataillu ja jutellu vakavii, muhevii ja mehevii. muo niin kummastuttaa ku haluisin purkaa mun ihmissuhdeongelman ytimen, mut se tuntuu hankalalta ku toinen osapuoli on... yhteistyö haluton?
vissiinki oon elämän ilone lumppu ku mun ''massu kesä kuntoon'' -projekti ei ota käynnistyäkseen. pitäiskö tässä masentua ja viiltää ranteisiin poikkiviiltoja vai pitäskö täs todeta fuck ja hymyillä?
mullä särkee epäilyttävästi niveliä. nilkat on arat ja polvet tekis mieli vääntää sijoiltaa lisäks mun jokaisen sormen nivel on nii kipee et tekis välil mieli itkee pätee ja ruikuttaa kuinka kurjaa mun elämä on ja kellään muulla ei koskaan mee huonommin ja oon ainut mun ongelmien kanssa ja mitään vakavampaa ei oo olemassa. ja paskat.
sit mul on viel sellanen pieni operaatio; ''selvitä henkilöllisyys'' se ei myöskään jotenki ota edetäkseen. mä tosiaan oon nyt taas kasvanu nii isoks tytöks et mul ei oo aikaa muulle ku koululle, joudun jättää kaikki hauskat ala-asteelle kuuluneet; ''arvaa mitä, mä taidan olla ihastunu'' -jutut vittuun.
ja mulle iän ikuinen mysteeri on how did i break your heart? ku isket mulle vastauksen pöytää ni oon enemmän ku kiitollinen. olenhan sentään paska ämmä.
ps. oon laskenu koko viikon lopun yhtee yks plus yhtä ja viis miinus kahta loppu tuloksena synty semmonen jekku jolla saan palaset loksahtelee ja naksahtelee paikoillee.
