se on nii jännä kui oon taas siirtyny siihen pikku tytön tasolle ja saan mitä kummallisimmist asioist virikettä. mut siit ei pääse mihinkää et se herra, jonka kanssa on tiuhaan vaiheltu muutaman viimesen viikon ajan katseita on ehkä maailman kaikkeuden söpöin. sillee sulosesti. itsetunto rupee nousee kohisten jostain sielt syvält kehon uumenista. loppujen lopuks mul erittäin makee fiilis.''se katto suo''
''oikeesti?!''
vitun säälittävää teini vinkumista etten sanois.
tiksun kans mennää uhmaa mielikuvitust leffaa. se on ainoo jonka kans mul on mitä tyhmimpii kokemuksii ja mielipiteit maailman idiooteimmista tapahtumista. sitä paitsi onko toista ihmistä jonka kans voi jutella niiiin vapautuneesti kaikista vitun järkyttävista asioista. nauraa kaikelle tyhmälle. tyhmäks voidaan luokitella esim tää: '' vittu sul on tyhmän kuulonen nauru'' joo että miten oli?
se ois taas koeviikko joka rupee ajaa muo entistä lujempaa takaa, jotta ottaisin itteeni niskasta kii ja rupeisin tsemppaa. mut jostain kummansyystä mulle ilmaantuu aina jotain muuta tekemistä ku pitäs rupee panostaa. sitä paitsi mulle tyrkytetään hevosii kokoaja enemmä ja enemmä ratsastettavaks. mul ei vaa kertakaikkisesti kapasiteetti riitä tähän kaikkeen vaikka mä kuinka haluisin.
mun selkäkipu on saapunu takas ja se meinaa nujertaa mut lopullisesti, oon ku vammane joka ei oo koskaan oppinu kävelee kunnol ja sen selkää vaivaa jonku sortin rutto ja se ruikuttaa ku ankan poikanen. lapsi kasva jo..
