itsehän en toki oo kiinnittäny mitään huomiota siihen et pyrin tekemään ittestäni idiootin. kuinka oiskaa helppoo antaa muille vaan kuva et mun päässä ei liiku enää mitään muuta ku silmät. viime aikoina mun päähän on puskenu hirveel voimal asioita, mut näppärä tyttö ku oon ni syrjäytin kaiken ja rupesin ajattelee koulu asioita. haitta puoli oli se et se toimi vaan hetkellisesti. ku pääsin esimerkiks kotiin ni joka reijästä rupes puskee ajatuksii valtaval paineel ja musta tuntu et mun pää hajoo. se oli semmonen vallankumous.


eihä täs oo enää pitkii aikoihi pelailtu rehtii pelii, must ei oo ihmisille selän taputtajiks. emmä jaksa puhuu kauniita asioitakaa. mul on yks päämäärä mihin mä tähtään, no mitä vittua tätä nykyy jopa kaks. ja sinne mä myös pääsen eikä kukaa estä muo. tokihan siinä kivisel tiel on niit hidasteita jotka raiskaa mun hermoja.


ja kuinka ihminen voikaa muuttua silmän räpäykses. tittidii olettaen mun dirtyimmätki secretit viime vuodelt kulkee nobojen keskuudessa ku jollaki sankaril on itseluottamust nousta senki verran muo vastaan ja mulkoilla pahasti. onneks mul itelläni sattuu löytyy sitä selkärankaa viel sen verran et kaikki vuodatukset jotka jaksoin viime vuodelt kuunnella on ainoastaan mun tiedossa, eikä ikinä lähe sielt liikkeelle. ei se mitää mä pidin ystävänä mut erehdyin. onks sil loppujen lopuks enää mitään väliä? kato nyt vittu vähän lisää et sä muo katseellas tapa kuitenkaa.


ihan se ja sama huutele päin naamaa ja ole onnelline, nii me kaikki rakastetaa toisiimme vaikka sä selvästi kärsit tosta tyhmemmän sukupolven seurasta ja samaistut siihen päivä päivält enemmän nobojen seurassa.