voi munakoiso. oli mulla ihan hauska ilta, mut jotain kyllä meinas sellasta tapahtua mitä ei pitäis ikimaailmassa käydä. hyvä etten verivalaa oo itteni kanssa valanu. lisäks mul on toine kusine homma hartioilla siitä eroon pääseminen ei oo temppu eikä mikään eri asia vaa on haluunko a) vetää maton jalkojen alta b) lähtee siihen kaikkeen paskaan mukaa c) viettää hauskan kahvituokion hemen kanssa. valinnan vaikeushan ei sinäänsä pitäis olla mikään suuri sillä mun pääs sisällä joku kimittää helium äänellä C. mut toisaalt mul on kutkuttava tunne tehä jotain jännää. mut ihan faktahan se vaa on että mun tekoset ei yleensä oo sen jännempiä ku muidenkaa. täl on viel paljon opittavaa ja minähän en sille opettajaks ryhdy. kaipaan jotain joka ottaa ohjat kätee ja räjäyttää mun tajunnan valkokankaalle. uh <3
kelasin et vaikka mä oon mun elämän tärkeimmän henkilön kadottanu se ei tarkota sitä et mun koko vitun paska elämä ois tässä. ehkä se vielä joskus saadaan elvytettyä. kaipaan jotai lämmintä mun viereen. oisko se sitte lämmitetty riisityyny?
mä kohtasin mahollisesti tänää mun kauhun hetket ku näin homo J:n fillaroimas tien toisel puolel. tunsin vaa kui veri karkas mun päästä kokonaa ja pää tuntu jotenki nii heikolta ja mä avuttomalta. siinä mä istuin ja tuijotin sitä kauhusta jäykkänä ennenku mun lamaantunu aivotoiminta sai aikaseks painaa kaasuu ja karata paikalta järkyttyneenä.
silti mussa kulkee joka ikinen sekuntti pienii sähkösii pelon väreit. en tiiä pitäiskö mun itkee vai nauraa.
