voi vitsi ku koulun käyntiki voi olla jees. sain ehkä pient piristyst ku repäsin kiitettävän mun aineest äikäs. väittäsin sillee suoralt seisomalt et fiilis parani myös ku luokka kuva meni mun osalt iha sopivan kivasti. ja aamullaki olo oli jotenki fiksu ku ymmärsin matikkaa jokseenki. mun piti myös vähä panostaa fysiikas koska mikään muuhan multa ei onnistu ku fysiikka käytännös. näyttää siltä ettei hyvältä näytä. mut tunnin ku kelasin fysiikan ihmeellist teoriaa olin nii saatanan kujal et päätin ruveta dataa ja sittehän se meniki tähä.

mä funtsailin hiljallee et kui joillekki ihmisille on nii vaikeet valokuvaamine? ne kelaa et jostai katon rajast otettu naama kuva on hieno tai sit niille kelpaa jokseenki tärähtänyvärähtäny kuva jos ei nää ku mustan hahmon ja that's it. joo sit ne kertoo kui niist tulee isona valokuvaajii ja ne aikoo opiskella vähä valokuvaamist lisää, mut anteeks et oon nii realistine ilonpilaaja horo et nauran muitten haaveille salaa ja murskaan unelmat. nii se menee joka tapaukses.

kieroon kasvanuhan mä oo ollu jo pitkän aikaa ihan tietosestikki. jokseenki se on iha hyvä, mut se tekee must liian itsepäisen toteuttaa mun unelmii, se tekee must liian veemäisen ja ennen kaikkee se tekee musta hankalan ihmisen. mut pikku lohdutukseks voin sanoo et onnks mun kans on ihan helppo oppii elää ku vaa pistää vähä puut pesää ja mut kuitenki tiukasti ohjist kii.

mul ei enää löydy viisait filosofisii ajatuksii ja aiheit mun kirjotuksille ku puran niit jo keskustelemalla, ehkä mä koht taas tarraan kirjottamisen iloo?