ooh mikä fiilis jo kolmatta päivää!
kelatkaa nyt jumalauta ku oot ollu melkeen puol vuotta tohvelina ja joutunu tarkkaan miettii mitä saat sanoo äänee. sit ku tulee se kaunis kirkas päivä ja mä taas vaihteeks kuuntelen sen samasen sovinisti sian kiukutteluu, ni mieles käy et voiks joku oikeesti teurastaa ton? sit tulee odotettu käänne; mun täytyy miettii. okei ja odotettu käänne multa. huusin. raivosin. vauhkosin. närkästyin. ja päätin näyttää mitä mä oikeesti tahon. sen jälkeen sen ajaukset kulki valonnopeudel ja se vaahtos mulle ku viimest päivää siit valokuvasta. voi vitja mul oli hieno fiilis, must tuntu et olin saanu sen selätettyy ja sain jatkaa matkaa normisti, mut ilman sitä ja sen valvovaa katsetta. seuraavaks mä tajuun olevani tosi lepposal tuulel ja toteen äänee '' ai säkö sanot et tää oli nyt täs'' tiäks oma pieni sovinisti sikani et mä oon samaa aikaa nii vitun onnelline ja helpottunu ja tunnen totaalista vapautta ku sain asiat nurin niskoin. mul ei oo enää mitään esteitä, mikä ei tietenkää tarkota sitä etteikö aikasemminkaa ois ollu. se sama nainen: kiero ja ilkee.
mä oon vaa kelannu ja kelannu ja kelannu muutamaa muuta ihmistä nyt pienen pääni sisäl. kolmen pisteen vihje: nimee neljä miestä jotka pyörii ristiin rastiin mun aivosolukoissa. tai älä sittenkää. mä voin kertoo: 1. that's my best friend. okei se sano mulle nii viisaasti et hämmästyin. sen jutus oli perää nii perkeleesti. 2. hmm kuvaile sitä yhel tai kahel sanal: mul on sen tyhmii juttuja ikävä, ei olla nähty vähään aikaa. ja se on yhtä hyvä ihminen ku minäki eli badass. 3. se on pieni ja viaton mut samal nii vallottava 4. et sä muo rikkonu, päinvastoin. okeiokei lisätää viel viideski: SAATANAN KUUMA! jeah se on päämäärä.
