mä koen et muo on henkilökohtasesti loukattu tosi kovasti. okeiokei johtuu siitä etten halunnu ajatella realistisesti, sillä eihä se nyt semmone hei? hei jooko älä vittu valehtele mulle, älä lupaa jos et pysty pitää. se on epäreiluu. mä stressasin koko viikon; mahaan särki, iho kuivu ja kasvoja kutitti. keräsin hermoja useeseen otteeseen ulkona ja sain stressi näppylöitä, sairasta. mut vikahan on mussa, ihan niinku aina. makaan mielelläni selällään lattialla vedän limat kurkkuu ja kyyneleet valuu korviin. ihan vaan siks että muo vituttaa taas enemmän ku laki sallii. kipee jalka menee kuolioon tätä menoo ku se ottaa lepii yläilmois mun sängyllä. täst ei olo hei parane.ja ku mä löin jo kortit pöytää, ni sä voitit pelin. sä voit riepotella muo miten huvittaa, mut älä jää kiduttaa. se on mun ainoo pyyntö.
mä tos yks päivä kelasin nauhurii eestaas ku rupesin tosissaa miettii alen sanoja: ''se valitsi sen käden ulottuvil olevan, eli sen jonka se sai sormii napsauttamal'' sit tuli monta flashbackii: ''...sormii napsauttamal'' ''...sormii napsauttamal'' ''...sormii napsauttamal'' wot? sillon mun ainoo ajatus oli: ''emmä voi tehä sille nii'' ja sen ajatus oli: ''se ei oo este, se on hidaste'' ja sen muijan ajatus oli: '' THAT'S MY BOY, BITCH'' tänää me jutelti mukavii ja ale infos myöhemmin kuinka se muija kiehu vieres. nautinnollista olla näinkin rakastettu. täst ei bileet parane. ainoo et mul on kuukauden breikki mun elämästä.
huomenna mä sulkeudun peiton sisään ku saan hinattuu itteni jollain tavalla olohuoneeseen, tuijotan elokuvaa, kahvittelen teemun kans meillä ja rupeen lukee kokeisiin. mä oon rätti väsyny fyysisesti ja korvien välistä. musta tuntuu etten jaksa ajatella mitään. rakastan tappavia riitoja yhdistettynä koeviikkoon
