elämä on bitch

muo taas kehotettiin olemaan ottamatta riskii ja polttamast näppei, mut toisaalt se muo siinä eniten ehkä vetääki puoleensa. mutta kukapa onkaan väittäny että mitään loppujen lopuks ees tapahtuis?

hassuu et muo myllätää kaiken maailman juttujen keskellä; ''joo viivi on nähty muutamaa otteeseen sen seurassa'' tai ''tiesiks et niil oli jotain säpinää vähän aika sit?'' okei joo myönnetään ku oon nii paha ihmine, en oo pyöritelly nyt hetkee ketää. riittääkö? no okei tunnustan mä pistin mr mysteerin itsetunnon maantasalle jo toiseen otteeseen, sillä sehän on täys paska ja sen liian suuri wnb ego puistattaa muo, suorastaan naurattaa. mul tuli sillon mielee kielletyn hedelmän lato kohtaus, voi saatana ku oisin voinu hirnuu äänee, mut tyydyin vaa hymyilee helvetin ilkeesti ja tekee mun puumerkin sen ihoo. sen ego romahti. mul on toki viel muutama ässä hihas mut en kiusaa sitä enempää ku ehkä tulevaisuudes tai jos kuulen kylältä lisää ;)

vähän muo kyl samal jurputtaa tää julma maailma. täl hetkel oon aika hyvin pelannu mun kortit vaikka mutsin suusta ne todelliset sanat tuli: ''no eikai sillä meijän viivillä niitä poikaystäviäkään ole ku se on niin nirso'' HETKINEN missä kohtaa tuli virhe?! sehän menee niin et viivi ei mene kellekkään pojalle yöks ennen ku se on esitelty poikaystäväks sen lisäks kotiin tullaan puol kakstoist ja asiasta ei keskustella, sillä neiti nirppanokka ei ole täysi ikäinen. alkoholin kanssa meillä ei ole ongelmia, siitä puhutaan avoimesti, mut jostain kumman syystä se pitää muo pienenä ja kokemattomana lapsena joka ei ymmärrä kylmän ja julman maailman päälle yhtään.

tosiaanki yritin paikkailla asiaa ja sanoo et enhä mä voinu lähtee sinne tapahtumaa kyytii ja edutus muijaks koska tein ilta tallin ja tapahtuma ois kestäny yöhön asti. heti ääni muuttu kellossa: NO ET KYLLÄ MENE. sitä ennen olin se nirso lapsi mille ei kelpaa kukaan. ehkä mä juttelen ens kerral mun mies asioist faijalle niinku mies miehelle. lyönhän mä sentää ku mies.

hei toivos on hyvä elää big mama<3

emmä mun asioita haluu levitellä, koska ne heitetää jossai vaihees kuitenki takas mun niskaa. must on aina tuntunu ettei kukaa saa tietää must liikaa. mä oon näkymätön.

on vain elämä joka vituttaa

koin järkytyksen ku mun terkkari tunnusti tuntevansa mutsin ja löi liutan lappuja mun käteen jos kyseltii mun seksielämästä ja alkoholin käytöstä, toki vastasin rehellisesti. seuraavaks kyseltii mun elämän laadusta, ai itku ku rupes vituttaa oisin voinu nii ympyröidä vaihtoehdon: ''elämäni ei ole onnellista, olen pettynyt itseeni'' sen sijaan pistin: '' elämäni on onnellista ja minulla menee hyvin'' inhottaa valehdella mut toisaalta en haluu puhuu tästä asiasta terveyden hoitajan kanssa, en varsinkaa ihmisen joka tuntee mutsin, vaik eihän se sitä sille kerro mut en silti. ahdistavaa kaivella vanhoja asioita, koski muhun törkeesti.

illemmal olin maastos kaman kans ilman satulaa, mul oli taas kaikki asiat siinä levällän mun nenän edessä, kokosin niit mielessä niinku tuhat palasta palapelii. ku pistin silmät kii koin pieni muotosen ahaa elämyksen. samal myös kelasin et mun elämän laatu ei juurikaa oo parantunu, ainoo minkä mä tiiän on se että mun tulevaisuus pistetään vaikka väkisin loistaa.

toisekseen muo naurattaa että vanha tuttavaiseni joka aikoinaan sano mulle: ''älä välitä siit et ihmiset puhuu anna asian mennä toisest korvast sisää ja toisest ulos, unohda se.'' tällä hetkellä se pikkuprinsessa on samassa tilanteessa ku mä olin ja itkee asiaa. voisin mielellään mennä sanoo: '' eks oo helppoo antaa asioiden mennä toisest korvast sisää ja toisest ulos?'' voi vittuku ajatukset lentää ja muija on täys dille. mun entiset naapurin rouvat rakastaa mun elämästä puhumista koska niien lapset on nii pulmusii, ehkä mä voisin synnyttää niille vähä lisää tarinoita et viel ens vuonna riittäs pätemistä, miten se viivi nyt sillä lailla? HÄ?! antakaa mun nyt vaa vittu olla. sillä asiahan ei sinäänsä koske nyt teitä vaan mun teini iän kriisejä jotka on aivan mitätöntä paskaa niinku ihmisillä on tapana ajatella. voidaa me tehä pieni jekku? pistetää teijä elämä mun puntariii ja tsekataa kuka kestää pisimpää, voisin pistää samal vedon et vetäisin huolel pisimmän korren ja pesisin teijät kaikki. ei siks et oon nii vitun hyvä vaa siks et oon klakecityn semisti tyhmin muija !

ainoo ihminen joka näkee mun läpi on heme. perkele ku viisas ihminen, kenenkään muun on turha vahingossakaa väittää et sattuis tietää mitä mä ajattelen tai mitä ihmissuhteita tai muita suhteita pelaan milläki sormella. jännä juttu. toisaalt se on mulle helpotus; mun on vaikee puhuu vaikeista asioista, mut jos pieni ele riittää kertoo suuren asian ni se on huomattavasti helpompi käsitellä niin ku et repii kaikki vanhat haavat auki puhumalla ja jankkaamalla niitä. niinku oon täs viimeset kymmenen vuotta tyttöpuolisten kavereiden kans tehny ja joka kerta leikkiny vahvempaa ku oikeesti oon ja ollu se lohduttava olkapää. heme on maailaman paras ystävä. mut pelkästään maailman paras ystävä, ei muuta. parempaa ette löydä mistään. oon ylpee se tietää musta kaiken. ihan kaiken. mul ei vaa enää kerta kaikkisesti riitä kenellekkää säälii, mä oon niin poikki ja katki ja kaikel taval voimaton et melkeen voisin säälii mun heikkoutta, mut enhän mä kellekkään sitä tunnusta et mun voimat on lopus ja energian lähde kadonnu. minähän se siinä vaan turpaan saisin.

mut siis pointti oli se et kaikilla on yleiskäsitys: viivi on elämän ilone ihmine. se tulee siitä et seison tukevasti maan pinnalla enkä myönnä kellekkään et oon ottanu kipeesti osumaa. sehän ois yks piste niien maalitaulus ja sit vatvottais asioita ees taas mut en mä voi kenenkään eessä sortuu, siks en puhu mun asioista. ei ketään ees kiinnosta ei niit tarviii kiinnostaa. mä en haluu tunnustaa et mussaki on heikko kohta joka otaa must täl hetkel aika ikävästi valtaa.

YHYYY MENETIN SEN OIKEEN JA VIILLÄN RANTEET AUKI JA VOI VITTU KU MUN KOKO ELÄMÄ ON PASKAA JA KAIKKI KUSEEE HALUUN KUOLLA!!!! -näin voisin ilmasta sen mitä paskaa mä siedän omien ongelmien päälle. kiitos mutta ole hiljaa, mullaki on tunteet vaik oonki vitun jäätävä ja kylmä, kukaa ei yllä mun tasoo.

so long suckers..

eilen oli tosi kivaa. seuraavana aamuna nukuin loistokkaasti pommiin sen ansiosta et pääsin neljän aikaan omaan sänkyyn. ikävä tunne ku kitalaki ja ikenet täynnä rakkuloita mikä lie rutto mut tosi kipee. eiline juomapeli oli MUST mut booli oli ihan järkyttävää.

perjantaiki oli tosi jees, vaikka taiteiden yössä en ollukkaa ja vaikka poliisitki liitty siihen päivään. tosin mä olin kiltisti. jotenki mun päässä vaa pieni sisäne ääni huus et mullaki on oikeus vapautee ja irrotteluun, otin siis lähi kontaktii vanhan tutun kans jota en oo pitkii aikoihi nähny. oikeestaa mul oli vitun siisti fiilis.

musta on jännä ku kukaan ei tunnu tajuuvan kuin ahdistunu ja kiireinen oon koko ajan ja ihan jatkuvasti. saatiin taas kunnon perhe riita aikaan ku olin tekemäs aamutallii ja mutsi pakottaa mut poimii jotain vitun marjoja lisäks mun on pakk tehä läksyt. kyl mun ois tehny mieli huutaa ja raivoo mut päädyin lähtee vihasena tallille. emmä haluu mun tulevaisuutta pilata jos mun porukat on niin tyhmii ettei itteensä saanu ylioppilaiks kirjotettuu, mulla se on tavotteena ja kukaan ei pilaa sitä, mul menee hyvin, kiva koulu kivoi kavereit ihan turha mun varpaille talloo.

muo vitutti niin paljon et rupesin itkee ja manaa. muo suututti enkä keksiny mitään viisasta mun ois nii tehny mieli tulla kotiin ja puhuu suu tyhjäks kuinka idiootti perhe mulla on ja et on hyv ku ne tietää kui paljon mulla on stressii niien takii et pärjään lukiossa, samal mun pitää illat ratsastaa ja viikonloput tehä tallii ja sit viel huudetaa ja komennetaa muiden kuullen et mä oon laiska lapsi joka vetkuttelee vaan eikä tee mitään. mä elän nii paineissa, koska mä haluun tulla hyväks, haluun tehä jotain mitä mä rakastan ja olla viisas, mut sitähän mä en saa ellen mä keskity opiskeluun ja mun perheessä se ei oo mahdollista koska mun selkärampa äiti olettaa et mä teen kaiken ja mun aika riittää ihan kaikkeen kuhan vaa pistän murkku iän piikkii ja leikin uhmaikästä kakaraa enkä viitti sen kiusaks tehä mitään.

nähään sossun luukulla ku oon ruinaamassa rahaa et pääsen omaa kämppää opiskelee rauhas pistää puhelimen kiinni ja sulkee kaikki pois mun ympäriltä. ehkä mä sit voin saavuttaa mun unelmat? mä haluun eroon osasta klaukkalaa, tän hetkiset harjula illat on ollu kivoi ja oon oikeesti voinu nauttii klaukkala menosta, heti ku eksyn istuu tietyn ihmisen seuraan film townille mul tulee superhypermega vitutus pelkästä sen läsnä olosta ja pelkästää siit kaikesta kuinka se kohtelee muo ku mä olisin joku koira sille. satuin ohi mennen mainitsee kui kivan synttäri lahjan sain: leikekirjan, mikä oli upee. tää kuningatar kattoo muo vitun tappavasti ja sanoo: ''NO ENKAI MÄ SULLE MITÄÄN HANKKINU KU ET MITÄÄN HALUNNU'' hetkinen ja seis ystäväiseni. enhän mä mitään leikekirjaa pyytäny se oli vaa hieno ele mun ystäviltä. miks mä sanoisin kellekkää: '' mä haluun urheilu auton, pullon skumppaa ja muutaman mies stripparin.'' ei se oo mitään ystävyyttä. mulle riittää mun syntymä päivänä nähä mun täkeitä ystäviä eikä mulle lahjat merkkaa mitään paitsi ne jotka tulee oikeesti sydämmestä. maailman pahin moka on se et mennään urakalla kauppaan ja etitään sieltä urakalla jotain: ''tää maksaa kaks kymppii mut otan tän ku viivi tykkää kuitenki'' eieieieiei älkää ikinä tehkö mulle nii. ei se osota ystävyyttä. mulle ystävyyttä osottaa tekstiviesti: hyvää syntymäpäivää.

voi kiinankivisota

joku ihme on tapahtunu. näin klaukkalassa hyvän näkösen vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön. ehkä maailman kirjat menee aina sillon sekasin ku mä näytän kaikkein pahimmalta? ekan kerran ku näin jotain kiinnostavaa mulla oli tukka nutturalla ja jätti suuri paita ja shortsit päällä. tänään mun melkee mustat hiukset oli ku harakan pelättimellä ja otsatukka roikku silmillä, naama oli huonosta aamusta johtuen valkone ja silmät mustat. mun ulkonäkö oli ku taikasana ja muo vastaan käveli joku polvet hyytelöks pistävä ihminen. converset ei onneks pettäny muo vaan ne vei muo itsepäisesti eteepäi ja naama pysy tiukasti perus lukemilla ilman et kulmakarvakaan nous. sen jälkeen mul tuli hirvee kuuma aalto kehon läpi ja mun teki mieli räpeltää jotain siihen sopi loistavasti mun navassa killuva koru. pistetäänkö veto pystyyn koska se tulehtuu?

mulla on perseessä ikävä kipu. istuminenki tuntuu aika loistavalta. aanne lupas nauhottaa mun radan ja heijastaa tallin seinälle sen jos selviin ehjin nahoin kisapaikalle asti. vitsi ei sinäänsä lämmittäny muo. ehkä mä jänistän ja jätän kisat väliin.

sitäpaitsi oon lihava aikaan saamaton taliaivo. haluisin vaa nukkuu ja viel vähän nukkuu ja viel pikkusen nukkuu. mun ei tarvis ajatella mitää voisin elää pilvilinnois tajuumatta todellisuudesta mitään. mä en enää jaksa leikkii mukavaa ja ymmärtäväistä jokaista mehiläiskuningattaren angsti päivää vierestä seuraten. mulle on loppujen lopuks ihan sama mitä se ajattelee. ei se muo oo koskaan ihmisenä tai ystävänä arvostanu. sen mä oon tienny pitkää. sen tyhjät sanat iskee aina vaa kovemmin mun alitajuntaan ja tajuun hiljallee mitä paskaa se mulle koko ajan syöttää.

tarkemmin ku mä pääni sisäl aattelen, mun pienenpieni elämä ei oo kehumisen arvone. toki siihen on muutama onnellinen hetki kuulunu, sitäki enemmän itkua ja kaikkein eniten hämmästystä. ku pienen kuunteli prinsessa satuja, oppi et elämäs on aina onnelline loppu. mut ei se nii mee. mäki luulin et mun koko elämä on niinku lumikilla tai prinsessa ruususel mut jostain kumman syystä asia ei mee nii? onko se aikuisen elämä nyt tällästä jatkuvaa ylä ja alamäkee? jos on ni siihen nähen mä oon kestäny hyvin ja oon loistava selviytyjä.

muo ei oo luotu elämään muiden ehdoilla tai tossun alla, joten siihen kenenkää ei pitäis pystyy. toisaalt muo harmittaa jatkuva paineen alla elämine ja jokaisen mun siirron jälkee venaan sitä ydin räjähdystä. mul on viel muutama päivä aikaa taktikoida ja leikkii kilttii ja ymmärtäväistä ystävää joka ei tajuu mistään vittuakaa ja on ihmisenä täys paska. kiitos sen kuvan olet minulla antanut. anteeksi pyyntöjä ei oteta vastaan.

mä oon ehkä lievästi sanottuna kyllästyny taas vaihteeks. enkä mä oikeen jaksa ymmärtääkkään miten jotku ihmiset jaksaa mun tylsää marmatusta lueskella. toki se on imartelevaa.

mä törmäsin tänää mun menneisyyden kummituksee. sil oli taas se sama jäätävä katse. vissiinki se on unohtanu kokonaa et se pisti eka mun elämän silppurii, sen jälkee mä vasta sen, eikä toisin päin. mä sain kylmii väreit viel kymmenenki metrin päähän ku tunsin sen jäätävän katseen mun selässä. joo voi olla et oon se paska ämmä tai siis OLEN sen paska ämmä, mut ei unoheta sitä sivuseikkaa, et se oli ensimmäinen ihminen joka sai mut rakastaa ja se oli ensimmäine ihmine joka sai mut tuntee pelkkää kylmää kaikkee kohtaa mikä liikku. sen verran mä voin vielä sanoo et mikää muu ei vedä mun naamalle samanlaist uhmaavaa ja varautunuttä ilmettä ku se. oon valmistautunu jo siihen et joku kerta se hyökkää iha äkki arvaamaatta ja tappaa mut uudestaa sanoillaa.

mulla on oikein kiva uusi ystävä. värikäs ihminen joka jaksaa tehä mun jokaisest illast hauskan ja erilaisen. muo naurattaa jokainen sen hassu ele. mut puppeli tai kulta mussukka mä en ole. en myöskään pupu.

mul on huomen synttärit. hattu päähä pilli suuhu ja sweet sixteen<3 eikä. meen vaa lahjoo itteeni ilman et kukaa höslää ja häslää voin istuu jonnekki ja kattoo maailmaa eikä hölöttää jollekki viun tekopirteenä kuinka onnellinen ihminen oon ja mun tulevaisuus hohtaa nyt jo mun silmissä ja kaikki on niin loistavasti et te itkette maantiehuorina ku mä ajan bemaril. mitä sitä suotta valehtelemaan.

ps. se o sit vaskivuori 96 kullaaaatt<3

hirvee hedari ja vitutus

tottahan se vaan on et mun ihmisarvo on pelkkä nolla. silti mä tavallaa nautin siitä.

ja mikäs sen nautinnollisempaa ku mustasukkanen ex syyttelee parasta ystäväänsä expoikaystävän vokottelusta ja parhaan ystävän ex poikaystävä siinä mukana. huhhuh mikä soppa. sanompa vielä vaan sen et oon niin ymmärtäväinen ihminen (NOT) et pidättelin naurun tyrskähdyksiä ja katosin omiin oloihin etten ruvennu huutaa kui vitun idioottei tää maailma on täynnä.

ja jälleen mä oon asteen viisampi. mun klaukkalan ainoo silmänilo unelmamies josta en oo koskaan halunnu mitään muuta ku vähän ruokaa silmille on täys ääliö. sen mä totesin eilen ku vahingos juttelin sen kans. seki päätty siihen et raivosin sille silmät leiskuen ettei mussut mulle shittii. kiitos ja näkemiin olin vain sosiaalinen ja kaivoin sen luurangot kaapista. klaukkalassa ei siis ole ketään. ei koko vitun nurmijärven alueella. se johtuu siitä et mä en kaipaa kenenkään säälii, enkä haluu ketäää pilaa mun elämää. mullla on ehkä ihan onnellinen olo. tai koskapa sitä kokonaan voiskaan olla onnellinen.. en mä ainakaa.

mun ja maikkelin suunnitelmat kusi ja jän heti ekas puhelus kiinni mamille valehtelusta ja ryyppäämisestä. eipä siinä mitään ei sitä ku naurattanu pyys vaan etten enää valehtelis. mut hei mitä vittua, jos oisin sanonu asiani suoraan ni isi ois hakenu mut yheksält vaskon edestä todennäkösesti jutellu kyttien kans mukavii ja venannu muo alkometri kädessä. näin lapsestasi kasvaa kunnon kansalainen.

haluisin kuumaan kylpyyn ja tän sisäl mylläävän olon johonki päin helvettiä.

why so serious?

ku asiat rupee hiljalleen valkenee, ni siinä tuntee ittensä hyvin äkkii täysidiootiks ku ne monimutkastakimonimutkasemmat asiat on siinä käsissä levällään täysin simppeleinä. muo harmittaa törkeesti et mun kaamee kapula pamahti. siel oli mun tärkeet tekstiviestit! ne pienet paholaiset jotka piristi tai tappo mut henkisesti aina sillon tällön.

tänään multaa vietiin taas sammaleet jalkojen alta. mut tällä kertaa se kieroliero maksaa sitte taas hiukan astetta enemmän kusipäisyydestään. ei se onneks multa oo pois ja juttu ei sinäänsä ollu tärkee se oli vaan periaate kysymys ja mä tiesin et nyt tulee taas turpaan nii et kiinan armeijaki häviäis tai sit tulee sellane katumus mitä ei oo taas vuosiin nähty.

kyl mul silti mahollisesti kiva ilta tulos. mä toivon han sydämmeni pohjasta, koska tottahan se vaan on että mun sosiaalinen elämä kuoli tossa kolmevuotta sitte ku auton alle jääny rupikonna.

ja sit viel tämmöne pikkune mitätön by the way oon kyllästyny olee sen mehiläiskuningattaren uhri joka ei ajattele ku itteensä ja mielistele muo vaa et mul ois hyvä olla. mut vituilleenhan senki yritykset on menny. oon tosin hiffannu et mul on yks tosi hyvä ystävä ja kuuntelija jota mehiläiskuningatar ja sen alaiset vihaa sydämensä pohjast<3

mä voin taas vähän paremmin.

voi munakoiso. oli mulla ihan hauska ilta, mut jotain kyllä meinas sellasta tapahtua mitä ei pitäis ikimaailmassa käydä. hyvä etten verivalaa oo itteni kanssa valanu. lisäks mul on toine kusine homma hartioilla siitä eroon pääseminen ei oo temppu eikä mikään eri asia vaa on haluunko a) vetää maton jalkojen alta b) lähtee siihen kaikkeen paskaan mukaa c) viettää hauskan kahvituokion hemen kanssa. valinnan vaikeushan ei sinäänsä pitäis olla mikään suuri sillä mun pääs sisällä joku kimittää helium äänellä C. mut toisaalt mul on kutkuttava tunne tehä jotain jännää. mut ihan faktahan se vaa on että mun tekoset ei yleensä oo sen jännempiä ku muidenkaa. täl on viel paljon opittavaa ja minähän en sille opettajaks ryhdy. kaipaan jotain joka ottaa ohjat kätee ja räjäyttää mun tajunnan valkokankaalle. uh <3

kelasin et vaikka mä oon mun elämän tärkeimmän henkilön kadottanu se ei tarkota sitä et mun koko vitun paska elämä ois tässä. ehkä se vielä joskus saadaan elvytettyä. kaipaan jotai lämmintä mun viereen. oisko se sitte lämmitetty riisityyny?

mä kohtasin mahollisesti tänää mun kauhun hetket ku näin homo J:n fillaroimas tien toisel puolel. tunsin vaa kui veri karkas mun päästä kokonaa ja pää tuntu jotenki nii heikolta ja mä avuttomalta. siinä mä istuin ja tuijotin sitä kauhusta jäykkänä ennenku mun lamaantunu aivotoiminta sai aikaseks painaa kaasuu ja karata paikalta järkyttyneenä.

silti mussa kulkee joka ikinen sekuntti pienii sähkösii pelon väreit. en tiiä pitäiskö mun itkee vai nauraa.

mä oon taas tosi kummissani et mun entiset naapurin rouvat jaksaa kokoontuu ja marmattaa siitä kuinka mun mama antaa mulle ohjat omii käsii ja antaa mun tehä päätökset ite, niinku se että mulla oli täys vapaus valita mun jatko-opiskelu paikka ihan ite oli se sitte venäjällä tai klaukkalassa. kuka voikaa olla nii itsekäs paskiaine et haluu: lapsi ei saa mopokorttii, lapsen on mentävä sääksin leirikeskukseen rippkouluun, lapsen on päästävä klaukkalan kirkossa ripille, lapsen on pakko mennä arkadian lyseoon ja kirjotettava ylioppilaaks. muita teitä ei oo ei ammatti koulust ei tietookaa. no ei hätää kerron vaa mun entisten naapurien muksujen elämästä. ehkä mä tosin oon jääräpäinen puupää mut muhun luotetaan ja mulle on annettu valta päättää mun elämästä, mä en oo sidoksissa mihinkää, mutsi on rento. kiitos siitä.

eilen oli mun vika työpäivä, mä vaistosin taas sen hyvän tuoksun ku se seiso mun takana tutkimassa työlistaansa ku mä punnitsin tomaatteja, oikeestaa ne molemmat oli siinä. lisäks et mä juttelin niien kahen pikku lapsen kans mukavia. mä teen lähtemättömii vaikutuksii ja oon hyvän tuulinen. tosin pullea ja turvonneen näkönen.

mä en pysty kohta sitä enää silmäst silmää. ''näytät taas turvonneelta'' läppä se vaa oli, mut viils syvälle koska se kerto vaan siitä et mä olin epäonnistunu. teki pahaa ottaa se vastaa nii suoraa.

mul on jännä kutkutus huomisest. ehkä se menee päin vittua ja vedän jotai muutaki auki ku ranteet tai sitte oon miss sunshine koko helvetin päivän ja häpeen seuraavana. tosi fakta vaa on et mä en kerro kellekkää mun huomisista suunnitelmista tai voin lyyä sataviiskytä vetoo et saan kuulla kummastuneit huokauksii ja pahoi mulkauksii plus ''omapaha on elämäs,mut miks oot noin tyhmä'' -ilmauksii. lisäks mun fiilis nous ku kuulin yhen muijn arvostavan muo kovasti. se oli kertonu et oon ikästäni vanhempi ja rennompi eikä kukaa ymmärrä miks liikun sellasen paska sakin kanssa. se nyt vaan sattuu olee mun oma asia. mut kiitti rispektist mäki suo.