mä voin vähä kasvattaa

mikä sä oot sanoo mulle mitä mä saan tehä ja mitä en? mikä sä oot tuomitsee mut mun jokaisen liikkeen? mikä sä oot puhuu must mitää? ethän sä ees tunne muo. mut mul on sulle pikkuvinkki:
-ensinnäki on epäkohteliasta kuunnella mun asioita jotka on lauralle osotettuja ja tuomita niiden perusteella.

-toiseks on epäkohteliasta puida niitä toisten kanssa ja todeta että mä oon taitava pokerinpelaaja

-kolmanneks on säälittävää käyttäytyä ku pikkulapsi ja itkee sen jälkeen ku oma silmäterä ei teekkään alotusta vaan ettii uuden naisen.

voidaanks me nyt päätellä jotain. voidaan joo: meidän oma enkeli hiuksinen neitsyt maria on niin kypsä, että se on kirjottanu mut otsaan leiman ämmä, koska sillä on natsi faija joka estää siltä kokonaan sosiaalisen elämän. kun se sitte loukkaantuneena kuuntelee miten maailma pyörii jonku muun ympärillä paremmin ku sen, ni se voi rakentaa rautasen apinan häkin mun ympärille ja väittää et oon sika naiseks eikä mulle oo opetettu että toisten kanssa ei leikitä. mistä sen kekkaskaan, musta se on ovela. harmi vaan että samalla niin helvetin kiero. mut muistelaa hyväl ku se pääsee tapakoulutuksee. sä et haluu tietää miks käyttäydyn niinku käyttäydyn. sitä paitsi ethän sä vois ees ymmärtää.

eilen istuin tosiaanki 2,5h matikan kokees ja totesin et ois voinu enemmän harjotella ni se koe ois ollu oikeen kiva. mut tunsin sen kivaks ja laskin ne 8 pakollista tehtävää. tunnen vihdoinki jotai mun sydämmes.

lähettii lauran kaa jumboo sen kokeen jälkee ja kierreltii ja syötii ja syötii ja kierreltii. sit stella tuli ja leffailtii. emmä selvinny ku muutamalla sydänkohtauksella. mä tunsin ekal kerral kuumottavii väreitä ja kohdistin katseen mun kenkii. toisel kerran mä tosissani kelasin heittäväni tajunnan jorpakkoon ja kadttavani todellisen maailman ainaki viideks sekunniks. MOLEMMAT ERI IHMISIÄ. silti mä kärsin ja olin valmis hakkaa päätä seinään. muo huimas taas ja nojasin kaiteesee tuijottaen jotai teinirakkautta.

mulle sanottiin et me kasvettii erillee ja sen jälkee alko railakas tyhmäily ja hetken mielijohteest lähteneet tapahtuma sarjat molemmin puolin, mun mielest se oli kivasti sanottu ja funtsinki sen pitävän paikkaansa. mul ei oo päämäärää, annan vaa mennä.

oon kusipää, mut mitä sit?

mä oon nii aivokalvoi myöten täynnä jengin rakkauden tunnustuksii gallerian blogissa. kilahtaa heti vitutus kelloon ku avaa gallerian ja siel on kymmenelt ihmiselt ainaki viis: rakastan suo nyt ja aina, oot namuin ja tärkein jne. -merkintöi. ja mun matikalla se ois 50 kpl joka päiväst ilmassa tihkuvaa rakkautta, joka ei oo osotettu mulle vaan jollekki joka asuu 100 kilometrin päässä tai ei muuten vaa omista sellast kämäst profiilii teinilandias. please säälikää muo sentti älkääkä venyttäkö mun hermoja enää milliikää. ne katkee.

lisäks mä oon taas vähän lisää katkera, toisaalt mä opin. vaik mä tällä kertaa selvisin enimmäksee säikähdyksellä, mä oisin jääny pikkusen kaipaa sitä henkistä tukee. mulle vaan todetaan: kyllä se oikeesti on ihan mukava. mä toteisin mielelläni et ei se mukava ollu täst oli leikki kaukana. päätin sit kuitenki niellä sen ystävän osottaman tuen ja istuu hetken hiljaa ja miettii. sit keräsin kimpsut ja lähin takas vaeltaa. mul jyskytti enemmän ku kovaa päässä et mitä jos se ehkä oiski onnistunu, oiskohan mulle taas todettu; älä välitä ei se tosissaa ollu, oikeesti se on tosi mukava. jooko oo hiljaa en kaipaa enää yhtäkään mielipidettä. mä tiedän et vika on mussa ja se riittää okei? usko ihmiseen jonka oot tuntenu sen puol vuotta, sillä mähän tässä tarinan keksin.

mitä useemmin sitä siis tyytyy pitää suunsa kiinni. sitä vähemmän saa arvaamattoman häkellyttäviä kommentteja niskaansa.

tunsin myös törkeen kuumottavaa häkellyst ku istuin meses ja vuosikauden viilipytyt tuli juttelee kaikki rivis. toinen vaa kyseli kuulumisii, toinen taas halus sitä samaa vanhaa tarinaa jatkaa ja neljättä jota ootin ei tullukkaa. haRRRmi.

ja hei puput ei tarvi olla mun kans samanlaine, mitää muuta en sit vihaakkaa nii paljo. ja kyllä, olen blogiaddikti.

life is too short to dance with fat chicks.

emmä tiiä mitä mä yritän todistella ja kenelle. must on taas vaihteeks turha yrittää kulkee nokka pitkin taivasta hymy perseessä, vaik tällane alkavan kevät vitutuksen alku asuu mussa. toisinaa mä unohan koulussa kokonaa opiskella ja jään tuijottaa taululle ihan zombin näkösenä vaik oisinki hyväl tuulel ja ajatukset kelaa täysii eteen päin. hetken päästä mä sit huomaan et tunnin asia oli siinä eikä mul oo siitä hajuukaa, selaan epätoivosesti matikan kirjaa ja mieli tekis ruveta itkee ku se ei anna vastarakkauden merkiks pienintäkään esimerkkii ympyrän tangentista. joskus mulle joku viisas sano et mun kannattaa oikeesti opiskella ruotsii, tuun tarvii sitä. tyhmä ku olin, nauroin väitteelle. onneks mun sisäine lukiorotta auttaa muo vähä tsemppaa sen pelottavan opettajan tunneilla.

mun aamut on mulle täysii fiaskoi joka ikinen. mä nukahdan n. 12.00. valvon ja pyörin sängyssä, torkahtelen ja herään taas. seikkailen pitkin pimeet taloo ettien ehkä jotain tuntematonta? meen takas nukkuu ja nukun levottomasti koko loppu yön. ku mun kello vihdoin soi toivotan sen tervetulleeks tän päivän helvettiin ja pistän torkku ajastimen päälle. nousen mä sit variksenpelätintä baitaten vihasena ku mikä klo 5.55.

eniten mun tekis mieli kirjottaa ittelleni kirje jos lukis suurin piirtein: ''anteeksi, että olen kusipää. anteeksi, että en osaa pitää ohjia omissa käsissäni ja elää onnellista elämää paikalla jumittaen. ja vielä kerran anteeksi, että must ei oo tähän. mun on tarkotus tehä viel monen monta tyhmää asiaa ilman et kukaan kahlitsee muo. sillon mä voin onnellisena todeta; jopas olin tyhmä ehkä mä nyt oon kasvanu tän lapsivaiheen ohi?''

mä koin taas jumalattoman itkupotkuraivai kohtauksen eilen. muo ahdisti. eka kokeilin vaatteita ja katoin itteeni peilistä: ''hmmm kivat tissit, reidetki on aika kivat'' sit yhtäkkii totesin et eipäs ookkaan. oon lihava, ruma, idiootti, tunnevammanen paska. mä rupesin tietenki jankuttaa tästä parille ihmiselle. toista ei vähääkään ehkä kiinnostanu mun kriisit. ymmärsin sen täysin, iteppähän olin taas vieny asiat tähän pisteeseen, rakas. olihan sillä suurempiaki murheita. toisen kanssa kävin hirveenmoisen sodan siitä mitä multa suusta lipes, ja kuinka mä niin kehtasin sanoo ja peili esiin tai se hakataan mun naamalla rikki. meni hetki ja seisoin taas omin jaloin peilin edessä toteemassa: ''joo oon mä ihan nätti'' maailman kaikkeuden parhain ihminen. kiitos.

mä tiedostan täysin olevani lapsellisen vaikee ihminen. asian kanssa ei voi ku oppii elämään, ku kriisi iskee ja kaikki luisii päin norjaa ni mä iedän kenen kanssa keskustella.

team morso on melkosta horo poppoota, luokitellaa nyt viivi mukaan.

no kerron vähä

''elin parisuhteessa 12.3.2008 eteen päin, kuitenkin suhteeni katkesi 6.7.2009. olin hyvin masentunut ja ja itsemurhan partaalla. olin täysin rikki enkä tiennyt kuinka selviäisin kaikista kokemistani vastoin käymisistä. nyt etsin kuitenkin uutta miestä, vaikka olenhan selvästi ollut ruoka aikoina kotona. haluaisin vain uuden miehen ja rakkauden päästäkseni entisestäni yli. olenhan sentään seurustellut useampaan otteeseen kuin te, rakastanut oikeasti toisin kuin te, minua on loukattu pahiten. tehän ette mitään mistään tiedä. JA MINULLA ON OIKEUS HAUKKUA IHMISIÄ RUMIKSI JA LIHAVIKSI vaikka en olekkaan ruusu niiiin perunakin kukkii. nyt olen yksin koirien kanssa. miksi?''

kurjaa ku jengil on ittestään luulot nii katossa. ja kurjaa ku jengin täytyy kertoo yksityis asioitaan pitkin maailmaa jotta ne pysyis parrasvaloissa. kurjaa ku mul ei oo siihen tarvetta. mitä sitä suotta kaapin ovee avaa josta tippuu luurankoja niskaan ku voi istuu porukas tuppisuuna ja miettii yhes kui joku on ollu nii idiootti ja kui sil petti kontrolli humalas ja plaaplaaplaa. huhhuh. be quit okei?

hei toisekseen, miks täytyy lähtee esittelys antaa muille kuva: elämäni on täysin paskaa, olen masentunut, syön masennukseen, en pidä naamastani huolta ja olen edelleenki masentunut. säälikää minua ja kovaa.

ja nyt ku mul on taas luppoaikaa voin selvästi jättää asian tähä ja feidaa joka ikisen virtuaali ystävän ja avata koulukirjat, jotta mä pääsen mun päämäärään kiitti moi.

hoo oo är oo team morson kulta jäsen kuittaa.

Pictures of you

mä kävin alen kanssa taas keskusteluu vanhoist asioista mielenrauhan saavuttamiseks. mul on kerääntyny lika pyykkii syliin yltiöpäin. ei oma kohtast, mut tietoo joka saa mut värisee kuvotuksest ja ällötyksest sekä saa mut hetkeks pysähtyy ja miettii. kui mä oon saattanu sulkee silmäni kaikelt, kui mä oon saattanu ymmärtää ja puolustella ihmistä joka pystyy kattoo muo suoraan silmiin ja sanoo ettei valehtele muru kyllähän sä mut tunnet? ei emmä oo koskaan tuntenukkaa.

eihän mulla mitään menetettävää enää oo, kaikki mitä mulla joskus oli on kadonnu. silti mä jaksan täl hetkel kohdistaa katseen taivaalle ja miettii et asiat on nyt hyvin sul ei oo mitään hätää. suo on kohdeltu väärin, mut sä oot vahva ja tiedät pärjääväs. ainaki mä toivon sitä. ps. kaikki on hyvin.

mut sehän riittää, et oon nostanu taas nokkani pystyyn ja jatkanu matkaa, onnistuen loistavasti. kukaan tai mikään ei pilaa tätä onnellista kompastus kiven yli astumisen tunnetta. suck my dick bitches and live your life.

ja ku mä avasin uuden lupaavan sivun mun kirjasta voin todeta törkeen hyväl fiiliksel, et mikään ei oo mahdotonta ku oikeen kovasti tahtoo. paitsi lukio. mulle taas paasattii koulu käynnin hyvii puolii ja varsinki pitkän matikan hyötyjä. anteeks rehellisyyteni; mul ei oo enää mitään motivaatiota opiskella matematiikkaa, muo ei kerrassaan kiinnosta. ei matikka eikää kovin moni muukaan asia. muo ei kiinnostä vääntää puhuttavaa väkisin ja todeta kuinka ulkona on nii vitun hieno päivä että voisinpa vaikka ottaa aurinkoa ku voin nii paljon pienemmällä vaivalla pitää pääni kiinni jaa kirota sitä että oon aikaansaamaton ja huono ihminen. ei hyvään kannata uskoo ilman hyvää syytä.

aha tais sen kertaset vuodatukset taas olla siinä. koko sydämmel ja kunnioituksel Viivi <3

''heräsin toteemaan et miehet on kusipäitä''

siit on ehkä kolme viikkoo ku mä ekan kerran yöllä heräsin ja näin törkeen aidon välähdyksen siitä, et mun entinen nukku vieressä. loikkasin säikähtäneen toiselle puolelle sänkyy ja totesin et miehet on kusipäitä ja mun on päästävä dataa. sen jälkee puhun siitä yhelle mies puoliselle tutulle joka sano että voin kertoo mitä vaan ni se auttaa. herra totes: aijaa :s ja lähti nukkuu, toinen sai mut sentään piristyy.

seuraavaks kulu ehkä muutama päivä ku mä näin toisen samantyylisen painajaisuni välähdyksen mun vieressä; mun pitkä aikanen ja hyvä poikakaveri joka seurustelee. mä säikähin taas, mut sen jälkeen totesin et painu vittuun ja käänsin kylkee. en saanu taaskaan unta ja istuin koneelle. tällä kertaa mä en puhunu siitä kellekkään.

kolmas ja ehkä kaikkein kauhein tapahtu viikko sit ku multa kysyttiin ruotsiks oonko mä suomenruotsalainen ja sil oli ainoastaan semisulonen oletus kuva. ja se vaikutti mukavalta. se myös kerto et se on muuttunu siit kuvast paljon. se sitte lisäs uuden kuvan jos sil oli hippi rastat amis viikset ja hapsottava parta. mä järkytyin ja menin nukkumaan. mä nukuin tosi levttomasti ja heräsin ehkä yhen aikaa huutaa suoraa huutoo hengästyneenä ja palellen. mä viskasin peiton nurkkaa ja kiroilin kovaa äänee ja menin keittiöö rauhottuu. manasin pääni sisäl muutaman kerran viel ja vannoin etten enää ikinä tai koskaan sekaannu suomenruotsalaisiin, kunnes joku todistaa mulle et se on kannattavaa. menin sit takas nukkuu ja siit eteen päin oon nukkunu kohtuu rauhassa.

välil musta tuntuu et mun pää ei kestä enää yhtään mitää. ja et täää nyt ei oo ihan tervejärkist, pitäiskö mun tutkii pää? oon siis sinut kummitusten kanssa, yeah! mut ehkä joku vielä näyttää et mun harhaluulois on sianreikii ;)