mä kävin alen kanssa taas keskusteluu vanhoist asioista mielenrauhan saavuttamiseks. mul on kerääntyny lika pyykkii syliin yltiöpäin. ei oma kohtast, mut tietoo joka saa mut värisee kuvotuksest ja ällötyksest sekä saa mut hetkeks pysähtyy ja miettii. kui mä oon saattanu sulkee silmäni kaikelt, kui mä oon saattanu ymmärtää ja puolustella ihmistä joka pystyy kattoo muo suoraan silmiin ja sanoo ettei valehtele muru kyllähän sä mut tunnet? ei emmä oo koskaan tuntenukkaa.eihän mulla mitään menetettävää enää oo, kaikki mitä mulla joskus oli on kadonnu. silti mä jaksan täl hetkel kohdistaa katseen taivaalle ja miettii et asiat on nyt hyvin sul ei oo mitään hätää. suo on kohdeltu väärin, mut sä oot vahva ja tiedät pärjääväs. ainaki mä toivon sitä. ps. kaikki on hyvin.
mut sehän riittää, et oon nostanu taas nokkani pystyyn ja jatkanu matkaa, onnistuen loistavasti. kukaan tai mikään ei pilaa tätä onnellista kompastus kiven yli astumisen tunnetta. suck my dick bitches and live your life.
ja ku mä avasin uuden lupaavan sivun mun kirjasta voin todeta törkeen hyväl fiiliksel, et mikään ei oo mahdotonta ku oikeen kovasti tahtoo. paitsi lukio. mulle taas paasattii koulu käynnin hyvii puolii ja varsinki pitkän matikan hyötyjä. anteeks rehellisyyteni; mul ei oo enää mitään motivaatiota opiskella matematiikkaa, muo ei kerrassaan kiinnosta. ei matikka eikää kovin moni muukaan asia. muo ei kiinnostä vääntää puhuttavaa väkisin ja todeta kuinka ulkona on nii vitun hieno päivä että voisinpa vaikka ottaa aurinkoa ku voin nii paljon pienemmällä vaivalla pitää pääni kiinni jaa kirota sitä että oon aikaansaamaton ja huono ihminen. ei hyvään kannata uskoo ilman hyvää syytä.
aha tais sen kertaset vuodatukset taas olla siinä. koko sydämmel ja kunnioituksel Viivi <3
