paras joulu eva

viivi sitä viivi tätä. tee toi tee tää, et mene sinne, olet täällä. kuuntele ku mä huudan sulle, älä huuda takas. joo ei mitä vittua millasta päänsärkyä ihmiset voi jouluaattona aiheuttaa, saati sitte pilata joulutunnelman. tai no mulla nyt kirjaimellisesti ei oo ollu sitte ala-aste vuosien jälkee mitää riemuu jouluu kohtaan. ainoo mitä ootan on se pikanen ruokailu, johon joudun aina jäämään tunniks tai kaheks jaarittelemaan omia asioitani ja puolustamaa omii mielipiteitä. ja sen jälkeen ollaa taas sotatilassa. joululahjojen avaamista en ees odota. istun joka joulu samassa nurkassa hymy persees ''kiitti oon aina halunnu värikkäät liian lyhyet säärystimet tai fantasia kirjan joita vihaan ylikaiken''

oisin mieluiten jääny nukkuu sinne tonin lämpimää sänkyy, mihi mulla mikää kiire oli ennenku faija soittaa mulle ja huutaa et sul ei oo koko vitun päivää aikaa asuu sielä. hei isi oon isotyttö ja tarpeeks useesti ku toistat ni en tuu ollenkaan kotii. toiseksee, mul oli hyvä olo. toni kävi töissä jonka ajan mä painoin untapalloo ja lopult sain sen takas mun viereen nukkuu. mun ympäril pyörii ''hyvä koti'' -kulissi, eikä kulissit ota sortuaksee. ensimmäisen ihmetellää ku tyttö ei saa mitää aikaseks ja se on nirppanokka ja ku se saa jotain aikaseks ja saattaa ehk tsäkäl olla häpi ni sit pyöritellää silmii ja sanotaa et sä oot kotona tai meet tallille. mul koulumotivaatio on nollassa, se ei ota noustaksee. toiseksee tahtoisin tallille just nyt heppailee kunnol. kolmanneksee tahtoisin tonin luo, mun päivät ilman sitä on lähes masentavii. neljännekseen mul on täl hetkel jäätävän syvä pelko persees.

ei mitää paineit tyttö hyvä oot kesäloman ruotsis et osaa kielii oot ilman tonii ja parhait ystävii, huolenpitoo ja ymmärryst. toisaalt mä pääsen taas toteuttaa unelmaa ja kuten joillakin on erittäin vaikeeta ymmärtää; mä todellaki ratsastan mielummin ku leikin kovaa ja vedän siideri kännei kesäloman ajan (tosin ne ei oo koskaan kuulunu mun tapoihin) anteeks, en oo siideri ihminen. ja toiseksee mun ''jipii ryypätää'' innostus meni ohi sitte ylä-asteen, toisilla se nääs vasta alkaa.

ruotsin vihko. vika sivu. kaks nimee. molemmist hyvät ja huonot puolet. mut miks vitussa huonommast vaihtoehdost sain kaikkii hyvii puolii jonku ominaisuuden ja huonoihin vaa kaks? ja miks vitussa sain turvallisempaa vaihtoehtoo hyvii puolii vaa kaks ominaisuutta ja huonoihin neljä. voi juku maailma käänty taas pää laelleen ja oon neuvoton. tä on taas tätä kohtalon ivaa niinku 16. päivä. tuhoon tuomittu ratkasu.

muo kuvottaa mun tyhmyys, ei täs muuta moi.

turhauttavaa

huoh se on taas menoo. ja mä tiiän mitä on taas tapahtumas. se menee taas saman kaavan mukaa. tee must tyhmä tai usko et oon tyhmä, et onnistu kuitenkaa.

tänää must tuntuu et mun hermot käy ylikierroksil. eilen muo suututti, koska se ei ymmärtäny muo. se ei tarttunu mun kommentteihin ja koittanu parantaa asioita niinku joku muu sankari. koin valtavan pettymyksen, sillä mä yritin. tänää muo suututtaa suunnattomasti, muo ei kiinnosta rypee itsesäälis ku tiesin kokeneeni murska häviön. mutku tää ei tullu mulle yllätyksenä. mä oisin eilisen keskustelun pohjalta osannu jo illalla vetää sen nimen yli mun kalenterista tai kirjottaa ''peruttu tapaaminen''. mä tajusin et se on ku muut. äitiki tuli taas paijaa mun tukkaa ja kertoo jotain mit en ees kuunnellu. todennäkösesti huomenna muo suututtaa vielä pikkusen lisää. sit sitä istutaa oman huoneen lattial seinää vasten sikiö asennos ja hakataa päätä seinää ja mietitää miks se vitutus vaa kasvaa. miks antaa kaiken painaa mieltä ku voi vaan olla kiukkunen hyväl syyl?

jos positiivisuuksii lähtisin hakee ni en nolaa itteeni taas koko klaukkalan nähen jossain netissä tippumal kovaa ja korkeelt todellisuuteen. oishan se samal suuri häpee ku siel ois muut onneensa kokeilleet prinssit tykkäämäs mun päivityksest ja järjestäis bileet mun kunniaks. se täst puuttuiski. ja oikein. oon nii vitun tunnevammanen etten kykene tuntee edes rakkautta. kiitos tästäkin kohteliaisuudesta saamaton mulkku. lämmitti suuuuuuuuuresti mun päivää, niinku se takapakkii ahkeraan kuluttava sankari ja muut päivään liittyvät ritarit.

kun yritin puhua sinulle oikeasta rakkaudesta, niin sinä tuijotat typeränä mun liikakiloja.

jotain peruuttamatonta.

ahdistus, itku potku parku järkyttävä tajuttomuuden tunne. ajatukset pinkoili 1000 km/h vauhil pitkin mun huonetta ja silmis sumeni. mikä mulla on?

joojooo kyllä mäki teitä rakastan

ollaa kaikki lähetty samast pistees. älä jää ihmetteleen vaa tee jotain itestäs.

joku tuottaa nyt ongelmii enemmän ku pitäs. ihan ku mus roikkuis joku hidaste joka huutais älä jatka elämää, älä ilman muo. oot vastuussa musta ku mul ei oo muita. toisaalt joku varmaa yrittää rakentaakki elämäänsä mun avulla kasaan. ihan ku muo yritettäs jotenki estää olemast onnelline ja elää elämää etee päi vai miks muuten mun niskaan sataa jatkuvaa herjaa ja paskaa. jotenki nöyryytetty olo ja häpee, ku oisi tehny jotain väärin. semmost pient vinoiluu ja vihjailuu niinku oisin kohdistanu nenäni väärää suuntaa elämäs. kenties katkeruutta? ihminen jol on niinki vahvat kriteerit ei millää voi koskaa edistyykkää. löytyyks täst syy miks puhun vaa muutaman ihmisen kanssa vakavissani mun asioista jos niillekkää? must tuntuu et tääl ei osaa kukaa olla ilonen toisten puolesta millään tavalla.

mitä enemmän aikaa kuluu ja mitä lähemmäs me saavutaa mun viime kertast kokeiluu, rupeen tuntee ahdistust. jos taas käy niinku viimeks ? lopetan koulun ja muutan mongoliaan, vaikka mun rakkaat vanhemmat varmaan istuttais mut takas koulun penkkiin ja kattois muo ilmeellä: ''me tiedettiin koko ajan, sä oot liian nuori.'' eiks ois vaa helpompi sanoo suoraa haluuks ne et mä opiskelen itelleni ammatin, ai haluuks ne et mä vaan ratsastan ja lopetan koulun ja opiskelen 40 vuotiaana ittestäni siivoojaan. missä vaiheessa mun mielipidettä on kysytty saati sitte kunnioitettu. SILLÄ tyttöhän ei voi olla täysin vakavissaan ratsastuksessa jos se ei omista sille koko aikaansa, vitut koulusta vitut miehistä. hevoset nyt ja aina, ikuisesti. miks en vois rakastaa ratsastamista yli kaiken vaikka mulla ei ookkaan sille tällä hetkellä varaa omistaa mun kaikkee vapaa-aikaa. miks en vois olla enemmän ku kiinnostunu täysillä ratsastamisesta vaikka oon siinä samassa kiinnostunu opiskelemaan itelleni ammatin johon tahon ? tätä menoo hajoon tähän

touhuun parin vuoden sisällä. järjestäkää ees nätit hautajaiset.

en osaa istuu ruotsin tunnilla välinpitämättömänä. jatkuvasti mun pään sisäl joku sanoo et toi ihminen on vaaraks sun järjen juoksulle. niihä se onki, mut seki on jollain tavalla rauhottunu ja oon siin samas onnistunu parsii omat ajatukset kasaa. pari viikkoo takaperin jouduin puristaa lujasti käden korville etten kuulis sen ääntä. havahduin vaa siihen ku opettaja totes mun vieressä et hienoo viivi. en ees ymmärtäny mitä olin kirjottanu mun vihkoon. jotenki must tuntu et jos se ovi ois suljettu oisin menny pakokauhun valtaa ja lähteny siit ulos enkä enää koskaa palannu ruotsin tunneille.

halleluja must tuntuu et mun pää on täynnä ajatuksii ja mielipiteit jotka pitäs saada ilmoille. toiseksee mä tiiän et jos tosissani puhuisin jollekki ihmiselle kaikki mun asiat siin menis monta kuukautta et ymmärtäisin ne ja saisin sisäisen rauhan.

ja hei ku mun asiat selvästi näyttää taas kiinnostavan niitä joille ne kaikkein vähiten kuuluu ni tulkaapa kysymään aan rohkeesti multa. kyllä mä vastaan. tai löytäähän vastauksen täältki jos kuvittelee osaavansa lukee rivien välistä.

moon ehk rakastunu?

sorkat ui taas hommis lähes naamaa myöten rästi hommis. voisin olla kaks kurssii rikkaampi jos vaan viittisin. kyllä lukio on sitten kivaa !

ja kyllä, minä viivi emilia vannon ja lupaan ettei musta tuu ikinä parisuhteen rapauttamaa idioottia vaikka kuinka tyksin omaa miestä. mullahan on silmien edessä loistava esimerkki kuinka hukata ystävät parisuhteen myötä. totaaa sanotaaks rehellisesti näi, et jos sulla on kunnon mies se ei katoo minnekkään jos uhraat viikossa päiviä kavereilleski. suosittelen pikasta vaihdosta jos ongelmii ilmenee. ja nyt mä tiiän kui jengi pätee: vitustako sinä sen tiiät tai hetki sä et ees tiiä mistä puhut. -joo voi olla mut mul on yks asia. luottamus.

ja arvatkaa mitä? mä oon helvetin onnelline. hajotkaa siihe elukat.

ystävä kulta, mulla ei oo enää aikaa olla sun varakaveri. siitä vaa ole miehes kanssa ja ole naises kanssa, mulla menee ihan loistavasti. älä vaa erehdy mulle itkee koskaan jos mitää tapahtuuu, sillon muo ei oo enää olemassa. muo sä olisit voinu kutsuu nimellä ystävä.

ja päivän viimeinen informaatio on ehkäpä se että musta tuntuu et just sillon ku mul loksahtaa palapelin osat yhteen must tuntuu et samanaikasesti jotku asiat mun sisällä levii miljoonaan osaan. iha käsittämätöntä et osa must hajoo edelleen pienen pienest kosketuksest tai siis ihan ku mun vasemmast aivolohkost karkais ilmoille ajatuksia jotka juoksee kovaa karkuun. saman aikasesti mun ympäril on tiukka lämmin ote joka tulee saamaa mut ylös hetkenä minä hyvänsä. mä tahon vaa elää tässä hetkessä.

mau

Can we pretend that airplanes. In the night sky. Are like shooting stars I could really use a wish right now (wish right now, wish right now) Can we pretend that airplanes. In the night sky. Are like shooting stars. I could really use a wish right now (wish right now, wish right now)

Yeah. I could use a dream or a genie or a wish to go back to a place much simpler than this, cause after all the partyin' and smashin' and crashin' and all the glitz and the glam and the fashion and all the pandemonium and all the madness. There comes a time where you fade to the blackness. And when you're staring at that phone in your lap and you hoping but them people never call you back, but that's just how the story unfolds. You get another hand soon after you fold and when your plans unravel and they sayin' what would you wish for if you had one chance. So airplane airplane sorry I'm late I'm on my way so don't close that gate if I don't make that then I'll switch my flight and I'll be right back at it by the end of the night.

Can we pretend that airplanesIn the night sky are like shooting. I could really use a wish right now (wish right now, wish right now) Can we pretend that airplanes in the night sky are like shooting stars I could really use a wish right now (wish right now, wish right now)

Somebody take me back to the days. Before this was a job, before I got paid. Before it ever mattered what I had in my bank. Yeah back when I was tryin' to get into the subway and back when I was rappin' for the hell of it. But now a days we rappin' to stay relevant I'm guessin that if we can make some wishes outta airplanes. Then maybe yo maybe I'll go back to the days. Before the politics that we call the rap game and back when ain't nobody listened to my mix tape and back before I tried to cover up my slang. But this is for the Cada, what's up Bobby RaySo can I get a wish to end the politics and get back to the music that started this sh-t. So here I stand and then again I say I'm hopin' we can make some wishes outta airplanes.

Can we pretend that airplanes in the night sky are like shooting stars I could really use a wish right now (wish right now, wish right now) Can we pretend that airplanes in the night sky are like shooting stars I could really use a wish right now (wish right now, wish right now)

vihellä ku olos on hyvä

just ku mun piti ruveta hehkuttaa et mut on nostettu jaloilleni, ni neiti täydellinen elovena purjehtii mun ruotsin ryhmään samanlaisten teinikavereidensa kanssa. ja mun päivä oli pilalla. joka suunnast rupes sinkoo hirveit fläsäreit, jotks olin sulkenu pois mun mielestä jo ajat sitte. ne raiskas mun aivoja ja mun teki mieli juosta ovesta ulos ja juosta nii kauas ku oisin jaksanu. jotenki mä vaa jäin paikoilleni vaik mun vatsaa kääns ja vääns tosi kipeesti ja teki mieli itkee suuttumuksesta. mä häpesin mun reaktioo. reagoin aina samal taval ja meen pelon ja ahdistuksen sekasee tilaa ja psyykkisesti iha lukkoo. fyysisesti ja ulkosesti muutun vaa jäätävän rauhalliseks eikä se loista musta ulos ellei mun sydän lyö viittä senttii ulos rinnasta. mä yrin sulkee mun korvat sen puheelta ja muulta ihkuilulta mut jotenki ne sanat jäi oikee kaikuu mun pään sisälle. mä tahon mun miehen lomille, en pärjää yksin.

multa meni oikeestaa kontrolli ihan kokonaan jo viime viikolla. oon ollu tosi pitkää nätisti ja parantanu kaikki tapani, mut must ei oo siihen vaikka kuinka haluisin. mun on pakko olla jonkulaises fyysises tai sosiaalises kontaktis et mulla pysyy järki korvien välis eikä se karkaa käsissä. villi se tunnetusti on.

joko muo puukotetaa parhaillaan syvästi selkään tai sit mä tosissani oon maailman vainoharhasin ihminen ja pelkään et matto liusuu ikään ku itestään jalkojen alta. käytännössä mahotonta?

muo nöyryyttää se et menin kertoo mun synkimmätki salaisuudet ihmisille joihin luotan. mut ne oli mun asioita, asioita joit en ikinä oo kertonu kellekkää, tai aijo ottaa puheeks enää mistään hinnasta ikinä, tai mitään muutakaa vastaavaa. kaupan päälisiks rupesin viel itkee. mikä mussa on vikana, mikä muo vaivaa? tiedän varsin hyvin et roukun enää luottamuksen aras ja liikun niillä rajamailla et mut voi ampuu hetkenä minä hyvänä kalliolt alas yllättäen mut totaalisesti.

okei, rakas jumala. anna mun ekana viedä opinnot loppuu häiritsemättä niitä ja pistä mut vast sit koetukselle. silti mä oon täl hetkel omalla tavalla maailman onnellisin ihminen vaik mun sisäl riehuu tunne helvetti. riitelen perheen kanssa enkä puhu kenellekkää ku arkisii asioita.

totaalinen romahdus. ja itku. ja kaikkee. ne kelaa et tahtoisin puhuu, mut en taho. ne miettii mikä tyttöö vaivaa, ei mikään se on vaan sekasin ja hysteerinen. sit ne tarjoo apuu, mutta ku tarviin toisenlaista apuu.

pelinappula suurvaltojen keskellä, ulos ei oo pääsyy ja jokainen sana uurtaa muhun syvii viiltoja. ajatukset enemmän sekasin ku koskaan ja ne lipsuu. asioiden keskittäminen ja sitä kautta selvittäminen mun pään sisällä on mahotonta. en taho puhuu tää on mun asia. en taho antaa ku satunnaisille ihmisille suuntaa antavaa osviittaa. mä en avaa suutani ees pakosta, mä selviin ite. ongelma on mun pään sisällä ja kaipaan ulos pääsyä. kaikki ovet ja ikkunat on lukittu vaikka tahon seistä kalliolla huutamassa suoraa huutoo niin lujaa ku musta lähtee. käytännössä mahdotonta toteuttaa nöyryyttämättä itteensä.

mä oon kyllästyny pyöriin täs käpykylässä. miten must tuntuu et minne katonkin jollain on joku lemmikki kainalossa jonka kanssa ne kiehnää julkisesti. ystävätki tulee vastaan harrastaen hyötyliikuntaa poikaystäviensä kanssa unohtaen et on ihmisii jotka kaipaa niien seuraa eikä vinoiluu yksin olosta. liikunta on mun uus paras ystävä. sehän on ainoo asia jossa voin keskittyy vaan itteeni täysillä.

minä en ymmärrä. en tosiaankaa en sitte ollenkaa. voinko nukkuu ens vuoteen? kerää ittes naine ja lopeta toi itsesäälissä rypeminen ennen ku joku tekee sen sun puolesta

hei minä viivi emilia olen lopen kyllästynyt ja uupunut. miks ihmeessä ihmistä ei voi vaan lopettaa ku se on parhaat päivänsä nähny eikä jaksa enää jatkaa eteenpäin? miks ihmisten pitää olla niin kaksnaamasia? miks ihmisten pitää antaa turhia lupauksia? miks naisia kohdellaan ku seksiobjekteja ja tunteettomii lelui? miks mulla on taas nii turhautunu ja hyväkskäytetty olo?

kyllähän mä tiesin, mut yritin uskoo. kyllähän mullaki on pilvilinnoja joiden tiesin sortuvan ja kyllähän mä tiesin et historia toistaa useesti itteensä, mut mitä vittua TAAS?!

kerkesin tossa koko päivän hehkuttaa, istuu tunnilla ja tuijotella pikku lintuja hymy perseessä, mut neiti hei eks ois jo korkee aika ruveta oppii et sä oot ikuinen kakkonen eikä sust oo mihinkää se nähtiin taas tänää. itkuhan siitä tuli pitkästä ilosta.

voisin mielelläni esittää ittelleni kysymyksen: mikä vittu siinä kusipäässä suo kiihottaa, mikä vittu suo vaivaa typerä teini? mut kaikkien harmiks en osaa vastata.

kerää ittes tää ei oo taas tän pelleilyn arvosta. mut hei ps.

31.1.2010 sunnuntai

''en haluu ees tietää mis se on käyny sörkkii'' ''panee kaikkii ja murtaa teinien sydämet'' ''se petti suo viivi, sil oli suhde'' - mä tuijotin sitä ku se ajo ja mietin tota huhumyllyy sen ympärillä. mitä mun pitäis uskoo? ehkei mitää, ehkä vaan sitä.

itsehän en toki oo kiinnittäny mitään huomiota siihen et pyrin tekemään ittestäni idiootin. kuinka oiskaa helppoo antaa muille vaan kuva et mun päässä ei liiku enää mitään muuta ku silmät. viime aikoina mun päähän on puskenu hirveel voimal asioita, mut näppärä tyttö ku oon ni syrjäytin kaiken ja rupesin ajattelee koulu asioita. haitta puoli oli se et se toimi vaan hetkellisesti. ku pääsin esimerkiks kotiin ni joka reijästä rupes puskee ajatuksii valtaval paineel ja musta tuntu et mun pää hajoo. se oli semmonen vallankumous.


eihä täs oo enää pitkii aikoihi pelailtu rehtii pelii, must ei oo ihmisille selän taputtajiks. emmä jaksa puhuu kauniita asioitakaa. mul on yks päämäärä mihin mä tähtään, no mitä vittua tätä nykyy jopa kaks. ja sinne mä myös pääsen eikä kukaa estä muo. tokihan siinä kivisel tiel on niit hidasteita jotka raiskaa mun hermoja.


ja kuinka ihminen voikaa muuttua silmän räpäykses. tittidii olettaen mun dirtyimmätki secretit viime vuodelt kulkee nobojen keskuudessa ku jollaki sankaril on itseluottamust nousta senki verran muo vastaan ja mulkoilla pahasti. onneks mul itelläni sattuu löytyy sitä selkärankaa viel sen verran et kaikki vuodatukset jotka jaksoin viime vuodelt kuunnella on ainoastaan mun tiedossa, eikä ikinä lähe sielt liikkeelle. ei se mitää mä pidin ystävänä mut erehdyin. onks sil loppujen lopuks enää mitään väliä? kato nyt vittu vähän lisää et sä muo katseellas tapa kuitenkaa.


ihan se ja sama huutele päin naamaa ja ole onnelline, nii me kaikki rakastetaa toisiimme vaikka sä selvästi kärsit tosta tyhmemmän sukupolven seurasta ja samaistut siihen päivä päivält enemmän nobojen seurassa.

team vosu

täs on nyt joku virhe ja mä luettelen sen mustana valkoselle kun se näyttää olevan hyvin vaikeeta ymmärtää naisten keskuudessa: minä en ole vitun huora. olen sinkku piste. mä myönnän et täs on nyt team vosu eläny vähän turhan rappiolla mutta huoraa te ette naiset saa musta tekemälläkään. mitämitä mitä äijä oikeen aatteli? -no sitä mä tässä vaan aattelin et samalause joka ikinen viikonloppu. ikinä en kyllä kasvotusten saa. ja ku oikeelle henkilölle keskustellaan ni naiset tulee itkee pissat housus ja vonkaa anteeks pyyntöö. vastaus on aina sama: joo ei mitää, oon kuullu sen jo tarpeeks useesti. olkaatte hyvät infosta ! ps. MINUA EI KIINNOSTA.

oon katkeritunu vanha korppu. tunnen sydämmen hakkaavan vasemman tissin alla, mun päätä särkee ja silmis sumenee ku mä katon sitä. saatanan ice ice ice baby mä oo vitun ulapalla ja mun tekee pahaa kattoo tätä masentavaa elämää. mä en tiedä mihin mun pitää sun vaihdekeppis asettaa ja mistä nappulasta mun pitää painaa, että joku vittu ymmärtäis et tässäki seisoo yks ice bitch jonka senki sisäl on vaa se puhas ja lämmin sydän jonka luo pääsee kuoren halkasemal.

kyl mä täs vähän mietiskelin mun lomaa ja laskeskelin ja tulin aika huolestuttavaan lopputulokseen. kolme raitaa A-DI-DAS.

mun pää on tyhjä ja väsyttää ja vituttaa ja samal oon ilone ja onnelline toisaalt seison kuitenki täysin päälläni. vihaan -94 jotka vei mun nukkuma paikan bussissa ja tykkään siit et koulu alko. muuhun ei sitten kommenttia tipu. imaskaa ja voikaa hyvin

hirtänkö itseni vai ammunko itseni?

ja taas löysin itteni keskustasta alkoholia nauttimasta. mitä helvettiä?

maksimaalinen vitutuksen multihuipennus jatkaa vaa enemmä ja enemmä nousuu. en tajuu kui tää maailma on nii täynnä vajakkeja. avasin kuvakkeen ja selasin galluppeja eiköhä ensimmäisenä mun silmille hyppää: onko elämä kivaa????????? -galluppi ehhehe jos jossai kohti piti nauraa se meni lujaa ohi. ja kuinka ollakkaan siitä puuttu kokonaan vastaus vaihtoehto: ei ole. ja miten muo yllättikään se et gallupin tekijä oli joku vajakki sumopainijan kokone päälle kolme vitone äijän rutku. en tahtonu mitää muuta ku iskee sen rinnuksist seinää ja huutaa kui vitun tyhmä sä oot näytänkö mä onnelliselta HÄ?!

anteeks aggressiivinen purkaus.

palataa eilisee. mun edes on turha ruveta leikkii mitään marttyyri leikkejä. kiitos ei kiitos näkymiin palataan ku oot muiden ihmisten tasol maan pinnal. ja vihoviimisenä kukaan ei käy muhun käsiks. yllättävää kuinka mä jäin istuu paikoilleni järkytyksest, vaik mun pääs huus et ''nyt lähe, menemenemenemene kukaa ei koske suhu ei sun kaverit ei ulkopuoliset ei kukaa.'' kukaan ei oo _IKINÄ_ kohdellu muo samanlailla. paitsi joku ''läpäl''.

eilen puuttu myös se fiilis. tunsin samal syvää häpeet keskiviikkoo kohtaa ja tuijottelin ympäristöö samanlail ku ois ihan normi perjantai. ihme ja kumma kukaa ei ärsyttäny sen pienen iskun jälkee must enää aivoi pihalle. taino ystäväiseni hitusen humalassa kokeili rajojaan, nostin vaa kulmakarvoi ja käskin kertoo lisää. sieltähän tuli sitte heti seuraava muistin virkistys, johon pyysin jatko-osaa. lopult se hiljeni, koska sil ei ollu jatko-osaa totes vaa: toi on hieno piirre naisissa. voi jumauta mun ilta loppu siihen, kiitos päivän piristyksestä.

mul on paljon opittavaa. oh my god.

muo hävettää ja kaduttaa keskiviikko niin jumalattoman paljon et voisin kadota hetkeks maailman kartalta. kuittaan ja isken pahottelu leiman paperiin jos joku semmosta kaipaa. eilen mun teki mieli ruveta itkee; vaan me neljä ja kaikki ymmärs muo niin sydäntä särkevän täydellisesti. meinasin oikeesti mennä ihan sirpaleiks, kuinka mä en aikasemmin oo tajunnu et ne kaikki tietää ne on samanlaisii ku minä, niille voi sanoo mitä vaa ne kuuntelee ja sanoo oman mielipiteensä ja lopulta palauttaa maan pinnalle. täst ei ystävät enää parane. koska viimeks mul on ollu lähellä ihminen joka on jaksanu kuunnella ihan kaiken pitämättä muo idioottina, kysympä vaan? kaikki samanlaisii lehmii/horoi/voisui niinkö?

oon aivan varma mutten sit kuitenkaa. mä toisaalt toisaalt tiiän et voin saada palautettuu mun elämän raiteillee saman vanhan kaavan mukaa, mut en taho samaa vanhaa kaavaa. tahon saman vanhan ihmisen. tahon vanhan elämän takasin, mut vaan toisinaa.

herkkää poikaa ei saa rikkoo. aivan ei saa ei. mut jos on herkkä poika, miks lähtee mukaan astetta kovempaan peliin? täl hetkel mul ei oo päässä mitään muuta ku tyhjää ja alitajunnassa: mä tahon sut. ja miten arvatakki ehkä saattaa, mul on aikaa pelata muutama kierros räsypokkaa ennen mun tavotetta. mitenhän se meni.

se on hyvä kui omille kavereille väläyttää ''muija hyvä sähä oot edistyny pelaaja'' mut saman aikasesti puhuu jostaki muusta lehmästä paljon alentavampaan sävyyn, tiiä sit missä vika.

please, älä tee sitä mä pyydän. ei sun tarvii näyttää mulle, mä oon oppinu. älä mee sinne, mä lupaan et teen mitä vaan sen eteen. tuu mun luo ni keskustellaan mä vannon et oot oikeilla jäljillä ja mä vannon et saavutat sun tavotteen helpomminki ku pistämäl mut tuntee kovaaki mustasukkasuutta. ja sitähän mä en sitte ääneen saanonu. ehkä mun vika pyyntö on mielummin; älä tee mitää tyhmää.

olo on ku vanhal huopatohvelil etten sanois, muo ei naurata muo suututtaa. okei muo vituttaa koska en saa mitään järkevää ulos mun suusta ilmastakseni ehkä sitä kaikkee mitä jaksan koko ajan kuunnella ja etenki etten saa ilmastuu mun fiilinkei ihmiselle joka seläästi kieroilee mun etee päästäkseen tavotteeseensa. ikävää et se vie meijän erää jo 6-0.

ja hei kiitti seurast haistakaa vittu ja voikaa hyvin jumalauta.

mauh

Tahtosin kerranki olla rautaa, mut mä kaivan itselleni hautaa.

Viekää mut mielisairaalaan. Pukekaa mut pakkopaitaan. Vääntäkää mulle rautalangasta, koska muuten en mitään tajua. Mä oon mielenvikainen ja aina vainoharhainen. Tahdon olla parempi ihminen.Yhteiskuntakelpoinen.

En tahdo palata eiliseen, en usko parempaan huomiseen. Joku itsetuntoani nakertaa ja mieltäni varjostaa.Tiedän että yksin jään tähän tyhjään elämään, en jaksa enää välittää, koska ei oo enää mitään hävittävää.

P Ä I N V A S T O I N !

voiko olla mitää maittavampaa ku sex and the city 2 ja shoppailu kierros. not?

ja jos mä ihan rehellinen oon ni oon loukkaantunu kunnian osotuksesta, jonka mulle osottaa ihminen joka on mm. pettäny poikaystäväänsä, ei tiedä mitä elämältään haluu, niin saatanan paljon viisaampi ku kaikki muut, tehny useita asioita jotka on vaa meijän keskisii. vosu. mikä vitun vosu mä sulle oon? mä en voi sille mitään jos ihminen tylsistyttää ittensä loppuun parisuhteessa johon ei osa taikoo seikkailumieltä eikä pahemmin näytä tajuuvan et mullaki on suhteellisuuden raja. jota se ei selvästi pysty erottaa elettyään tylsässä parisuhteessa? joojoo ja mun pitäs olla nii hyvää kaverii lähtee tekee kaikkee kivaa tai muuten vaa kuluttaa mun arvokasta vapaa-aikaa. ihan rehellisesti sanottuna: muo ei kiinnosta. jokaikisen kerran jälkeen se on päässy mun niskanpäälle tai muuten vaa heittäny kaiken mun niskaa hups hei ja mä oon nöyränä kuunnellu enkä poistunu paikalta. ei mitää se oli mun moka.

mä ootan innolla seuraavaa kertaa ku oon yksin kotona. mul oli aivan loistavaa. lauantai-ilta oli taas hetkeen yks niist parhaimmist pitkää aikaa! lämmin ilta, ratkiriemukkaan villi fiilis ja sen jälkee hidas rauhottumine ennen kaikkee hyvä seura. ja miten sitte sattukaa just ku innostuin totaalisen kovasti enemmän, mun oli pakko lähtee tallille. kuinka tekikää mieli itkee?

jauhoin hemen kans iha kaikki asiat taas halki, joooookaikisen. aluks turhaantuneisuus oli katossaa ja must tuntu et pinna palaa kiinni, koska olin tyhmä enkä ymmärtäny. jälleen kerran se selvens mulle asiat ihan lähes sanakirjan avulla tulkaten kädest pitäen ja ku mulle vihdoin aukeni mun oma maailma ja mis oon menos, ni noloo myöntää hymyilen varmaa viel tänäki päivänä.

adios

taas päivän sana

mainiota. muijat joiden naama ei riitä, heruttaa kuvakkees kilpaa tisseillään, lisäks niien kansioist löytyy sitä alusvaate matskuu ''yhyyy oon läski'' no terve mitä vittua tungette alaston kuviinne nettii? en kerkee ku silmiinsä pyöritellä ja ihmetellä mikä vittu teitä vaivaa suomalaiset talitiaiset? ja kaikkein hienoint on avaa suosituimmt linkki. löytyy hyvännäkösii poikii/miehii mitä vittu lie laidastlaitaa ja täysis pukeis (YLEENSÄ) mut jokaikinen muija on kannut esil nii et itken omien tissieni takii. ja ku painaa nimimerkkii eksyy kirjaimellisesti johonki pornografia kansioon. hyi vittu moi. herää kysymys et mihi jengi tähtää ja mihin nää pässit tähtää jotka niitä latailee taikasauva pystyssä kuola poskella. totuus on siis se et on pakko pullistella niit rintalihaksii viimest päivää ja vetää massua sisää ku naama ei enää riitä samanlaisee huomioo mihin teinitisseillä päästään. itkuparku ja surku! mun vanha sydän ei enää kestä alusvaate kuvii jos läski vetää mahaa epätoivosesti sisää ja hokee ''pitää olla pikkuC läski (TUPLASARJATEINISYDÄMIII)'' vaik samal alitajunnassaa kelaa: ''ai vittu et oon fashion ja vitun kuuma, mmmmmm miehet tykkää'' joo ne joukon limasimmat kaksvitoset hieroo taikasauvojaan huutaen taikasanoi teijän kuville. jengi ei nolaa ku ittenne ja häpee nussii muo silmää. oon kiitollisuuden velassa forever.

mullaki on iso maha reidet peppu haba pohkeet jnejnejne. ANTAKAAA MÄÄÄKI HERUTAN ! ps. menkää itteenne mul on nälkä.

romaani orgasmi? helpotus.

tossa mä tänää alen kans isuin transsissa ja erittäin syvässä vittuuntuneisuuden tilassa filmillä. taas me oltiin kahestaan eikä kenestäkään kuulunu mitää. yhteyden ottoki oli sydän onkaloita tykyttävän vaisu ja laskimot pullisteli vitutuksesta. kelasin tosi kovaa et nyt ois aika tehä jtn helvetin räväyttävää u know. pistää peukku pystyy ekalle rekalle joka veis mut ehkä lappii asti. jos hyvä tsäkä käy. sielt sit ehkä ruotsin kautta norjaa ja sillee. heräiskö ne sit tajuumaan et oon kyllästyny ottaa yhteyttä jatkuvasti, oottaa turhii lupauksii, kutsuu itteni mukaa ja pyöritteleen peukaloit himas. ehkei? mut kui vitun villi idea. norja eikä ketään tiedä mistään mitään.

elämys.

viivi kiittää seurasta ja jaksamisesta niitä joiden silmät teki ankaraa duunii jotta pääs tekstin loppuu. todennäkösesti niilt heruu rispektii mun suurelle yritykselle saada joku lukee mun töhryjä.

+ viivi ja tiksu

well rakas, parisuhde on kahden kauppa. se toimii ainoastaan ku molemmat tulee sopivasti vastaan tietyissä asioissa. toimiva elämän ohje.

älä usko miehen sanaan. ne puhuu ittensä lämpimäks päästäksee pukille, anteeks korjatkaa toki jos oon väärässä. mistä se sitte johtuuki et mul on pelti palanu kii aika päivii sitte?
- oke joo mä koodaan.
- mä oon sun only one ni sä oot mun. right?
- ku suo ei kiinnosta, hirtän itteni.
- sä oot nii lapsi, toivottavasti ymmärrät sen ku kasvat aikuiseks.
- sä oot ainoo joka muo kiinnostaa honey.
- ollaan yhteyksissä.
niskaan sataa hevosen paskaa ämpäri kaupalla, eletää siis näillä ehdoilla. tai otetaa härkää palleist kii?

kui jaksaa näiki vanhaa asiaa miettii? hei mikä naisii vaivaa?! eiku mikä sinkkuja vaivaa?! siis mikä glaani pietarinmäkee vaivaa?! MIKÄ SITÄ SONNII VAIVAA?! se söpö mut limanen lihaskeppi veti puoleensa ku pahane magneetti. se kaataa naisii idiootti huumorilla. iskee kiinni ku ne on humalassa. samal se on nii kiinnostava mut nostaa kylmät väreet niskaa. tukistaa kovaa ja saa naiset huutaa i want more ja jotain muuta sekavaa. iskee hampaat huuliin ja kaulalihaa nii et kyyneleet pakkautuu silmii. ei ehkä mun elämän tähti hetki, tulipahan kokeiltuu. listapaikka nro 22. mä vihaan suo. ps. tuuks pihalle viivi? -en. miks? - muo hävettää.

sä oot hei sellane loistava yhen illan jekku.

hauska, suorastaan naurettava nainen.

sabotoin taas yhen suhteen täysin vahingossa ja huomaamattani. anteeks valehtelin; vahingossa ja huomaamattani. not. oon dille tuulella ja mun silmiin hyppää joka sivulta kuuma intti poika tai muuten vaa maailman seksikkäin tai okei komein olento. oikeestaan mun maailman kuvassa ei oo ku yks komein olento tai pojanklopiks ehkä pikemminki miehen aluks sitä vois kutsuu. ja todennäkösesti nään sen vikan kerran koko vitun pienen elämäni aikana lauantaina jos enää sillonkaan. ei näin kuinka mä oon antanu kaikkien narujen valuu hitaasti mun sormien läpi ihan ku oisin ilmaa. tai sitähän mä mahdollisesti oonki. no ei se mitää.

mul menee loistavasti, kukaan ei usko et mä voisin oikeesti saavuttaa. itseasias mä en usko siihen enää itekkää. niil on tietty käsitys musta, loistavaa mä mokasin. mut mul ei oo aikaa olla sulle mikää vitun vinkuseksikumilelu jonka sä puhkaset ku kyllästyttää, eikä mul oo aikaa olla myöskää aina tavotettavissa ja messissä sun näppärien ideoides suhteen. tiiäks muo ei oikeestaan vois kiinnostaa ees sun munas mittaa ootko sä tosissas vai tahotko sä mun levittävän sakseni sulle tos juhannus aamuna ennenku juokset pää kolmantena jalkana baariin näyttää peukaloo kundeille hymy persees: '' aamu alko ykkösel, oisko klo 24.00 mennes koko kämmen täynnä? pojatpojat pistetääks veto pystyy et meitsi vetää viittä naista ennen teitä tai tarjoon kierroksen.'' usko unelmiis kulta, putoot kovaa ja korkeelt. mä lupaan.

ja miten mä sitte taas kuitenki lupasinkaan. täst ei koeviikko parane, ootan lippukorkeel kuin pääsen murskaa jonku itsetunnon jaa oman siin samas. mun mieli huokuu säälittävyyden huippuu ja ajatukset puhkoo mun moraalisia rajoja. great baby ootko valmis uskoo mahottomaan? mä oon.

sitte on vielä se armoton työnarkomaani josta löytyy kaikki pelimiehen piirteet. harmi et se kuluttaa persettään ja taitojaan sormet tungettuna mitä syvimpiin reikiin juoksevan öljyn peittäminä. se teki muhun lähtemättömän vaikutuksen ihan vaa olemalla kovinki hurja mies. toisinaan niin lapsellinen et muo itketti koska vitutti enkä löytäny pois pääsyy vitutukseen. ja miten surkuhupaisaa minkälainen käsitys sillä on musta ihmisenä pyh vääristymätön pahan onnen haukka sanon mä.

ja miten epäonniseltaihmiseltä mä kuullostankaa, jep sit mä oonki.

Julma-Henri & syrjäytyneet -170306

Ojasta allikkoon, maansa myyny. Ääni sanoo päässä, lyö vasaralla päähän. Ne etsii edelleen neulaa heinäsuovasta mä teen suosiolla vaimoo huorasta. lähden baarista kaula limasena, sä oot aina mukana tai sitte oot tiellä. Korttitaloa rakennellessa, tuulta odotellessa. 2000 mun ja mieli on musta aurinko ei nouse huomenna. Jumala rakastaa eniten niitä, jotka kuolee nuorena. Ai ai, sattuko sua, tapa ittes, ei täällä kukaan välitä Jumala on humala tai aines, se kertoo et tänään sun pitäis kuolla Noniin, kellä on puukko, kellä on tykki, kovimmat kallet vetää kovimmat aineet Ja mitä vittua sitte, kerro, mitä vittua sitte Jeesus tietää, missä mä asun, kerroin sille kadunnumeron ja että haluun Että se tulis käymään tai lähettäis jengiä tänne, mut ne ei taida selvitä tänne. Enkelit raiskataan jo matkalla, ja totta Mooses toivoa ei oo Nautiskele elämäst, poika. Mä nautiskelen elämäst, poika

Baarissa pysytään, ja sieltä ei vittu lähetä pois. Baarissa pysytään, ja sieltä ei vittu lähetä pois. Unohda tunteet, unohda tunteet, unohda tunteet...

Samassa jamassa ku pitkälti ennenki ilta menny pitkäksi. Unohda pieni pieni, ei siit tuu muuta ku paha mieli, kii kuu. Varteen otettavat, tarpeen lopettavat, ota opettavat, syrjäytyneet. Oulun baareissa nyrjähtäneet, paareilla pois, mitä vittua? Puukko-Allu tuli ikkunast ja, Julma-Henri on kitkuissa ja ohan se selvää nää oululaiset on flippei koululaisilta tunteet sikseen. Ja se jatkuu viel, käsi ilmaan hattuu vie, Davo vie parhaat päältota se miten parhaaks näät.

Nyt oman käden kautta mullan alle, antosaa kaamosmasennusta koko kansakunnalle. toivottaa herra Katkera, katkero käden jatkeena ja tiedottoman tilan takeena. Kun vanha keinot taluttaa Penaa, jätä räppi ja rupee treenaavaa piritorin macareenaa. Unohda tunteet talleta sielus roskapankkii ja pää panttii siit et ryyppäät viimeiseen lanttiin. Ei kai sitkään huolen häivää rakasta lähimmäisesi palkkapäivää. Äläkä pidä muita Jumalia kun humala koska taivaan kuoloon on tukala pitkä ja kivinensit vaihda pikavuoroon ja seuraa Kirkaa enkelikuoroon. Ja matkalla muista ehkäsy, huora, mitään uutta äpärää tälläselle paska pallolle ei tuoda.

Baarissa pysytään, ja sieltä ei vittu lähetä pois. Baarissa pysytään, ja sieltä ei vittu lähetä pois. Unohda tunteet, unohda tunteet, unohda tunteet..

Hautaan tervemenoa, vitun paskanjauhajat, vasikat ja saatanan muut seläntakana puhujat Vitun huorat, vitun kaksnaamaset, monivammaset, nyt on edessä aika monet kusiset vitun hautajaiset. Kertokaa jäikö vielä jotain teidän sydämelle? No ota kiinni täst luodist vitun pelle, Pirulla kun on aikaa tommosille rehdeille neidelle, vittumaisesti selän takan supattaville spedeille, ja vitun pikkuhinttareille, totuudet joutuu kertoo nykypäivänä vesurin ja vittu aseen kans teille. Tääl tulee olee brutaaleja faktoja, teidän perässä on nyt idän saatananpalvojat, kun jäätte bosee mulle sataa korvist ja perseest lisää vitun ruosteisia nauloja, ja perään tulee vittumaisia mätäneviä pistoja, vitun viiltohaavoja. Jätän teidät lusiin mun kellariholviin, käytän akkuporakonetta kalloihin ja polviin. Huora, painu sen paskas kaa vittuun. Mä oon se hikinen hiskis vittu mun kimppuun niin sä viet, viel sen haudalle vittu hautajaiskimppuu ja samaan hautaan säki tuut lutka tippuu.

Elikkä helvettiin tervemenoa, hiphei vitun huorat nyt ei jaksa enempää avautua, Pirun tekee mieli vittu ruumispanoa. Se on paskat housus, enää turha armoo anoa. Vai mitä Lecter ja Puottarin terroristit, se on ESC, koko posselle terveiset. Ku nähää, vedetää imus vitun isot perseet.

asia biisi, ei voi ku kehuu.

suomea kiitos

luottamus oli ja katos samantien. ajattelin mairitella ja viestittää mun naamalla kuinka asiat on elämänsä kunnossa. no onhan ne, on ne kaikki paitsi se yks pieni. oon kiitollinen eilisestä illasta miten mulle valkeni kaikki: selkään puukottaja kansa. ja kiitolline siit miten sanni ja ale piti mut kasas viimeseen pisteeseen asti ja luovutti mulle lopullisen mielenrauhan.

mul oli elämyksien täyttymys päivä eilen. kuka sitte väläyttiki vastaus oli: det är klassikken. ja miten se menikää, rehelliyys maan perii? mä en oo ikinä nähny niin komeita miehiä yhtä paljon samassa paikassa samaan aikaan ku tammisaaren dragsvikissä. rakastuin ensi silmäyksellä ja myin sieluni niille suomenruotsalaisille. ja hei pojat kattoo saa mut ei koskee. mitä mä tällä reisulta sitte opin; miehet osaa pedata ite omat sänkynsä jopa paremmin ku naiset! olo oli kuitenki ku alastomalla näyttely eläimellä paikka paikoin. btw saisiks mä koe ajaa sun panssarivaunus?

-var är du från? sori puhun suomee -no voi paska. mitä kuuluu?

mielettömän jättimäinen ja kova halu nähä joku ihminen. tai oikeestaan noihin voi liittää vielä sanan tarve. ja sit hyppy täysin toiseen ulottuvuuteen: nyt mä tiedän mitä mä haluun, mä tiedän mihin mä tähtään ja mä tiedän mikä muo venaa. mut miks mä oon nii aikaan saamattoman, tyhmä, kesken kasvunen, lapsi, vähä älyinen ja idiootti. siinäpä teille ongelma syötäväks.

oon paineis, piikeis ja paiseis huomisest. toivottakaa onnee. oke onnee hyvin se menee.

say u care for me - i care for you.

rehellisyys se maan perii

ailahtelevan hupaisa mieli. miehenää mä toteisin: sä oot stondis mun housuissa, mut naisena joudun toteemaan: sä oot kuuma-aalto mun vaihdevuosina.

mikä vittu siinä on etten saa omia polkujani astella, ihan ku astuisin sudenloukkuu. ja nii se menee: viivi mä tahon vaan sun parasta, mä tahon että sä oot onnelline. minuutin päästä: älä nyt jumalauta oo hullu, sä kadut tota vielä tajuuks sä? sä kadut sitä ET HELVETTI TEE NIIN. oho en se minä ollukkaa anne ailahteleva vaan joku aivan muu. se oon minä joka tuijottaa koko session idiootti ilme naamalla ja odotan seuraavaa käännettä. mukaisaa?

voisko joku kiskoo jesaril mun naaman iki hymyy? hymypersees ja nättei sanoi kehii ni jengi on myyty vaik sisimmässäni mä huudan ja riehun enkä pysy nahoissani. himassa mä kierin kaksin kerroin ja nauran tuhmasti kui mä oon taas kestäny yhen päivän lisää tätä teini helvettii. ehe ehe viikko loppuu ja sit alkaa koe viikko mun ei siis tarvi kuunnella kenenkää marinoita enää sekunttiikaa, eiks jeba? ja mun kesä lomaa ei häiritä tai vannon iso vaarini nimee et tulee koukkuu ja potkuu nivusii ja nenää.

hei, suustani putosi taas selvästi astetta vakavampia sammakoita. musta tuntuu et oon edistymäs ku myönnän virheeni, vaikka vikahan ei siis mussa ookkaa; sun naamas ärsyttää muo lehmä. ja mä tein sen taas.

pohtikaamme siis seuraavaks onks ongelma kasvatuksessa, ympäristössä lapsessa vai lapsi ongelmassa? ollakko vai eikö olla, siinäpä teillä pulma. ja hei diggailkaamme myös ku meitsi kirjotti sadannen blogi kirjotuksensa just ny! tiedän et luette tätä, senki kierot kesken kasvuset rämeikössä kehittyneet nilviäiset.

suurella rakkaudella ja sydämellä; Viiiivi

reality maailma

Haluan hypätä vieraan auton kyytiin, hukata ainoat avaimet, pestä hiukset sadevesiämpärissä ja kävellä kenkäni pilalle.

Haluan juoda mieheni pöydän alle, väsyttää loput puheillani, lähteä kun pitäisi jäädä, jäädä kun pitäisi lähteä.

Haluan rakastaa kerran tyttöjä, herätä oudosta asunnosta, valehdella nimeni ja ammattini, pestä numeron kämmenselästä.

Haluan istua jalkakäytävällä, muistamatta mistä olen tulossa, tietämättä minne olen menossa ja lähteä lentokentälle.

Haluan ajaa vieraaseen satamaan, hukata puhelimen rantaveteen, joutua ikuiseen katveeseen.

Haluan pudota kalliolta, löytyä elävänä, käteni kipsiin, sairaalaan kukkia
joita en ole enää näkemässä.

Haluan kiusata vierasta lasta, varastaa lompakon, saada sähköiskun pistorasiasta ja lyödä kerran kunnolla.

--------------------------------------------------------------------------------------------

vittu mä loistin eilen ku naantalin itä-aurinko. en ois pysyny nahoissani ellei äiti ois ravistellu mun vaaleensinipunasten huurusten ja likasten ajatusten keskelle milligramman reaalimaailmaa. perjantaiki kukoisti vast tosi myöhään illalla: ihmine jonka mielipiteet on mulle tärkeitä ilmesty ku tyhjästä ja paineet laski mun aivolaskimoissa satasen tuntinopeudella. okei naurohan seki mulle, mut keräs ittensä nopee. muuten mun perjantai oli suorastaan masentavan kipee ja olin valmis lukitsee itteni häkkiin ja nielasee avaimen.

minä ja sanni mennään vihan hallinta kurssille, se on sitte etukäteis ystävänpäivä lahja. hajotkaa siihe muo julkisesti nöyryyttäneet lehmät.

äitinpäivän aatoksii

ehheheei mä kuolin taas aika huolel lukies kaverin esittelyy ittestään: vihaan: mm. huonoa seksiä ja miehiä jotka eivät osaa suudella. miten voikaa osuvammin mielipiteensä ilmasta?

viivi kaduks sä? en. viivi vituttaaks suo? ei. oot sä saivan varma? oon. onks sul paha mieli? ei. mul on pahamieli vaan ku ihmiset on nii tyhmii et ne luulee et sain taas siipeeni, ehei en se minä ollu vaa aivan joku muu. ja hei miten helmi, tää on jo kolmas kerta ku ponnahdan koko etelä-suomen tietoo melkee sormii napauttamal. tai no joo tarvitaa siihe muutaki.

ku mul palo himas pinna kii ja olin aikani huutanu, seuraava tilanne oli se et makasin sohval täyslamaantuneena paljaat jalat liimattuna ikkunaa ja tuijotin suoraan kohti aurinkoo. kyl mä kynäl revin samanaikasesti hesarii silpuks ja hymyilin kiersti. ja ku mut häädettiin omaa huoneesee nostin takapuolen patterin päälle ja jalat ikkunaan kiinni, seuraavaks mä heräsin erittäin epämukavasta asennosta niskat tosi jumissa päänsäryn kera. se siitä protestoinnista.

mustahan ollaa kuitenki jo kovaa vauhtii tekemäs mielenvikasta, aggressiivista ja pahaa teiniä, pikkuvikoja. ehkä se psykologi nappaa muo seuraavaks hihasta ja tokasee kuinka voin purkaa kaiken mun sydämmelt sille, ja ku vastaan ettei oo mitään enää ni se todennäkösesti totee uudelleen: no mutta tulisit vain niin voit purkaa kaiken. lisäks se uskaltaa väittää et mun pitäs näyttää nättii naamaa ihmisen seuras jota vihaan. ei onnistu. tnx VH leikit nyt kyl väärän henkilön kanssa.

ja hommahan menee niin et jos naamas ees vilahtaa mun baanal kesälomal ni äitis ei tunnista suo ku meet himaa. kiitti moi. purkasin mun aggressio kohtausta jota ei saa toiselle suoraan sanoa, ettei se pelästy.

ps. me tarvitaan parisuhde, ei parii suhdetta. mut ennen ku löytyy se kunnon parisuhde, ni siihen väliin täytyy kokeilla parii suhdetta. selvä?

bitch is sleeping

iha vaa mielenterveyden säilyttämiseks, mielihyvän aikaan saamiseks ja sen takii et mun ei tarvii ajatella mitään vaa voin pitää volyymi tasoo korkeel ja huutaa mielin määrin. ei muo kiinnosta mitä ne puhuu. eikä muo kiinnosta käyttää mun vapaa-aikaa lisäämään mun mielenrauhan horjumista. jollain on selvästi pyrkimys kokeilla mihin asti mä venyn ja mis mä katkeen. mut mun pyrkimys on pysyy tyynenä ku viilipurkki.

mä tiiän mitä mä haluun ja mä tiiän mitä mä en haluu ja mä tiiän etten onnistu kummassakaan, joten miks siis murehtia? mut saa valtaansa tosi rentoutunu fiilis ku istun tunnil ja luon äkäsii silmäyksii ihmisiin. ne tietää et mä arvostan niit vähemmän ku meijän asunnon likasta kynnysmattoo. ''vitun kana-aivot, ihan ku te mistään mitää tietäisitte''

pieni huomio tähän väliin: älä luota keneenkää iha täysillä. ne puhuu vakuuttavasti ja saa sut uskoo. todellisuus on kuitenki päin vastanen. myöhemmin sulla syttyy ja tajuut et sil oli oma lehmä ojassa. lyödäänkö vetoo et tää on yks niistä harvoista asioista jossa mä oon oikeessa. vituttaako?

mä elän oikeestaan mun unelmaa nyt: on hevonen ja kouluratsastus, on hevosia ja esteratsastus, on kavereita ja ystäviä joista oikeesti välitän. en jaksa taistella, antakaa siis olla?

perjantai 23.4

selkäänpuukottaja kansa pahoinvointi valtiossa. sääntö nro 1. älä luota keneenkään. sääntö nro 2. vihaa kaikkia.

täst ei partyt parane. ämmä puhuu suu vaahdos kaikist paskaa (korjataan: ihmisten huonoista puolista) ja kelaa miks jengi nauraa sille seläntakana ku se selvittelee jatkuvia poissa-olojaan. hei kulta se luottamus on tärkein ja muista viel et se pitää ansaita. vaikka en ookkaa sinut itteni kans ja mulle on samantekeväää kutsutko muo selän takana lumpuks vaiko lihavaks. todennäkösesti jälkimmäine voi kirpasta enemmän.

se kelas ettei se oikeesti menetä, etten mä oikeesti sano tosissani bye ja kävele pois. silti mä tein sen ja taisin vielä jättää tuntuvan jäljen muistoihin. eniten muo tässä tilanteessa harmittaa mun oma kylmyys: mä en tunne mitään. en suruu en menetyst en masennust enkä yksinäisyyttä. missä vika? siinä että muo kiinnostaa täysin toinen ihminen.

törkeen hyvä päivä loppujen lopuks. nikotiinin höyrystäny kaveriporukka, salaiset kansiot, naurua, yrttiviinaa ja yllättävä sankari joka veti mut sanattomaks ja annoin ittestäni täyspäivä idiootin kuvan vaikka toisaalta se pelasti mun päivän. pikkuvikoi.

''SE ON MULLE PELKKÄÄ ILMAA! kulta, sä hengität ilmaa''

haista vittu ja voi hyvin

ooh mikä fiilis jo kolmatta päivää!

kelatkaa nyt jumalauta ku oot ollu melkeen puol vuotta tohvelina ja joutunu tarkkaan miettii mitä saat sanoo äänee. sit ku tulee se kaunis kirkas päivä ja mä taas vaihteeks kuuntelen sen samasen sovinisti sian kiukutteluu, ni mieles käy et voiks joku oikeesti teurastaa ton? sit tulee odotettu käänne; mun täytyy miettii. okei ja odotettu käänne multa. huusin. raivosin. vauhkosin. närkästyin. ja päätin näyttää mitä mä oikeesti tahon. sen jälkeen sen ajaukset kulki valonnopeudel ja se vaahtos mulle ku viimest päivää siit valokuvasta. voi vitja mul oli hieno fiilis, must tuntu et olin saanu sen selätettyy ja sain jatkaa matkaa normisti, mut ilman sitä ja sen valvovaa katsetta. seuraavaks mä tajuun olevani tosi lepposal tuulel ja toteen äänee '' ai säkö sanot et tää oli nyt täs'' tiäks oma pieni sovinisti sikani et mä oon samaa aikaa nii vitun onnelline ja helpottunu ja tunnen totaalista vapautta ku sain asiat nurin niskoin. mul ei oo enää mitään esteitä, mikä ei tietenkää tarkota sitä etteikö aikasemminkaa ois ollu. se sama nainen: kiero ja ilkee.

mä oon vaa kelannu ja kelannu ja kelannu muutamaa muuta ihmistä nyt pienen pääni sisäl. kolmen pisteen vihje: nimee neljä miestä jotka pyörii ristiin rastiin mun aivosolukoissa. tai älä sittenkää. mä voin kertoo: 1. that's my best friend. okei se sano mulle nii viisaasti et hämmästyin. sen jutus oli perää nii perkeleesti. 2. hmm kuvaile sitä yhel tai kahel sanal: mul on sen tyhmii juttuja ikävä, ei olla nähty vähään aikaa. ja se on yhtä hyvä ihminen ku minäki eli badass. 3. se on pieni ja viaton mut samal nii vallottava 4. et sä muo rikkonu, päinvastoin. okeiokei lisätää viel viideski: SAATANAN KUUMA! jeah se on päämäärä.

pretty

okeiokei emmä valita.

kävin just suihkussa ja mietiskelin ku heitin shamppoot päähän. sillon ku mä olin pikku tyttö istuin suihkun laittialla ku äiti levitti mun tukkaan omenan tuoksusta for kids shamppoota johon sisälty hoito-aine ja mä leikin kumi ankalla. nykyää mä seison yksin suihkussa ja mietin mitä mä voin tunkea päähäni; elottomille ja ohuille hiuksille? vaiko värjätyille? päädyn sekottaa molempia. sen jälkeen uus haaste; suihkutanko mä pyyhekuiviin hiuksiin nougatin tuoksusta hoito-ainetta vai pesenkö mä ne kampaamo tuotteilla joihin uppoo rahaa tuhottomasti? ehkä mä nyt tän kerran tyydyn iän ikuisuuden päässä vaikuttavaan kampaamo tuotteeseen. sen jälkeen mä mietin kuinka mä ekalla luokalla heräsin kouluun ja menin sohvalle makoilee ja kattomaan piirrettyjä keittiön pienestä telkkarista n. puol tuntii aikasemmin ku piti lähtee. vaatteet oli aseteltu alusvaatteita ja sukkia myöten siihen sohvan reunalle. isi laitto aamu palaa ja käski syömään. silti mä jatkoin piirrettyjen kattomista, telkkari vaan käännettii keittiöön päin. ku mä tulin kotiin tein läksyt olohuoneen lattialla ja katoin 10 + 2 telkkarista. sen jälkeen menin leikkimään. nykyään mä herään 1h 20 min ennenku bussi lähtee. mietin kuumeisesti aamulla mitä voi pukee päälle, näytänkö lihavalta? etin kaapista jotain täyttävää, mut vähemmän lihottavaa ruokaa. mietin mitä kirjoja mahollisesti tarviin mukaan. tsekkaan et on avaimet, bussikortti, lompakko, huulirasva, kalenteri ja muutama peittävä meikki mukana. sit tietenki kampa ja jtn tukan laitto aineita. lähen viime tilkas ajaa täysii pysäkille juosten loppumatkan. koulun jälkeen venaan puolisen tuntii bussia jotta pääsen himaan. lähen tallille ja teen illasta läksyjä. siis sen mukaan miten jaksan. näin mä todistan sen et pikku likkana mun ainoo murheen ryyni oli se et mikä potkupuku baby bornil on päällä. täl hetkel on ihmis-suhteet, hevonen, miten pukeudun, onks tukka hyvin ja naama kunnossa, miten aika riittää kaikkeen ja koulu. ku alkaa koeviikko musta tulee tyranni ja herne vierii nokkaan ihan pienimmistäki asioista. rankkaa tämä aikuistuvan ihmisen elämä?

samal hetkel mä kuitenki päätin etten pistä tikkuukaan ristiin muuta ku koulun ja hevosen eteen. miks stressata turhaan ihmis-suhteista yhtään enempää ku mulla on kaikki se mitä mä tarviin? mun on helppo luvata pitää yhteyttä, helppo kaivaa puhelin esiin ja ettii numero, mut vihreen luurin kuvan painamine tuottaa paineita ja suurta stressii. entä jos se vastaa kieltävästi? muo hävettää ja saan kerää itteeni ainaki kuukauden ennen ku se soittaa takasin.

sit ku muo potkitaan perseelle et baby come on mene täs on sun tilaisuus me tiietään et osaat letkauttaa jotain viisasta tilanteeseen sopivaa ja sit kaikki o hyvi. ja mä tiedän itekki. tän hetkine ongelma on se et pohdin asiaa liikaa päässä ja ku kohde DXA100 for real life lähestyy ni mulla menee rautanauloja kurkkuun ja joku magneetti vetää muo kiinni vaskivuoren lukion lattiaan. täähän on jo sairasta? että mä oon kaaliaivo ja saatanan tyhmä tyttö.

miks pyrkii pitää ketään muuta onnellisena jos on ite tyytymätön tän hetkiseen elämän tilaansa? miks siis lähtee liehittelee ja lepyttelee ja vaikka vähän keimailemaanki ihmistä joka ei enää näytä elettäkään siitä että sitä jaksais kiinnostaa, eihän se sitä oo koskaan varsinaisesti osottanu. mä oon kyllästyny vinkumaan mitään piristävää tekstiviestiä, eihän se sitä saa kuitenkaan aikaseks. kaks päivää sit se teki sen taas; tekstaan sulle. mä odotin, odotin, odotin ja odotin. mitää ei tullu. jotenki mä olin pettyny vaikka mä tiesin et se tekee taas sen mulle. mun teki niin mieli itkee, mut enhän mä voi antaa ittelleni periks oisin rikkonu mun periaatteita. okei this shop is closed ennen ku saan jonku käsin kosketeltavan todisteen siitä mitä mulla on.

toisinaan mä vihaan suo

mä koen et muo on henkilökohtasesti loukattu tosi kovasti. okeiokei johtuu siitä etten halunnu ajatella realistisesti, sillä eihä se nyt semmone hei? hei jooko älä vittu valehtele mulle, älä lupaa jos et pysty pitää. se on epäreiluu. mä stressasin koko viikon; mahaan särki, iho kuivu ja kasvoja kutitti. keräsin hermoja useeseen otteeseen ulkona ja sain stressi näppylöitä, sairasta. mut vikahan on mussa, ihan niinku aina. makaan mielelläni selällään lattialla vedän limat kurkkuu ja kyyneleet valuu korviin. ihan vaan siks että muo vituttaa taas enemmän ku laki sallii. kipee jalka menee kuolioon tätä menoo ku se ottaa lepii yläilmois mun sängyllä. täst ei olo hei parane.

ja ku mä löin jo kortit pöytää, ni sä voitit pelin. sä voit riepotella muo miten huvittaa, mut älä jää kiduttaa. se on mun ainoo pyyntö.

mä tos yks päivä kelasin nauhurii eestaas ku rupesin tosissaa miettii alen sanoja: ''se valitsi sen käden ulottuvil olevan, eli sen jonka se sai sormii napsauttamal'' sit tuli monta flashbackii: ''...sormii napsauttamal'' ''...sormii napsauttamal'' ''...sormii napsauttamal'' wot? sillon mun ainoo ajatus oli: ''emmä voi tehä sille nii'' ja sen ajatus oli: ''se ei oo este, se on hidaste'' ja sen muijan ajatus oli: '' THAT'S MY BOY, BITCH'' tänää me jutelti mukavii ja ale infos myöhemmin kuinka se muija kiehu vieres. nautinnollista olla näinkin rakastettu. täst ei bileet parane. ainoo et mul on kuukauden breikki mun elämästä.

huomenna mä sulkeudun peiton sisään ku saan hinattuu itteni jollain tavalla olohuoneeseen, tuijotan elokuvaa, kahvittelen teemun kans meillä ja rupeen lukee kokeisiin. mä oon rätti väsyny fyysisesti ja korvien välistä. musta tuntuu etten jaksa ajatella mitään. rakastan tappavia riitoja yhdistettynä koeviikkoon

uskomaton aikaansaamaton jänis

tyttö hyppii sängyllään ja fiilistelee tunteel nirvanan - smells like teen spiritiä. pidän itteeni tosi hyvänä. ne kelaa et lapsi on varmaa päästänsä sekasin. sitäki, mut se on sivuseikka ja fiilis on katos, vaikka mä kämäsin eilen ehk eniten maailmas ja häpeen edelleen ni se ei estä muo purkamast energiaa, ja ku mä enemmän aattelen ni se tekee iha hyvää. eilen mä nauroin pihal tosi kovaa ja hysteerisesti lilla kämyn jälkee ja soitin alelle, jonka ensimmäine kysymys on: viivi ootko sä humalassa? ei en ole mä oon vaa maailman turhin hölmöin ja hassuin ihmine. naurettiin pitkää ja keskusteltii niit näit. mitä pienist, muija istuu pihalla yöllä puhuu puhelimeen sekavii ja juo kolaa?

hemen kans me plärättii mun aikaansaamattomuutta, se vakuutteli ja mä kitisin. sit mä jatkoin kitisemist ja se vakuutteluu. se luki muo taas ku avoint kirjaa päädyin sit lopult siihen et es viikolla on vuoro kokeilla: ''saisiks mä vähä kostuttaa sun taimee''no okeiokei ''saaaatanan kuuma, hei mite ois?''ei vaan I have a plan.

ja hei mitä tekee viivi (taaaaas) ku selvii ekasta erästä? tekee saman uudelleen? jengi kysyy mult; viivi eks suo pelota tai kelaaks koskaa jos joku saa kuulla tai näkee. mut niinku oon useeseen otteeseen sanonu, mä en tee mitään mistä pelkään jääväni kiinni tai jos muo tosissaan joku kiinnostas.

ps. mul on ässä hihas! ja rupeen hiljalleen käymää levottomaks.

mun maailman kuva mureni eilen silmissä. iha semmoses pienes hetkes. pienest kysymyksest. rehellinen vastaus ja se oli siinä. mä en muista koska mä viimeks olisin ollu niin lamaantunu ja paniikin vallas, mä en muista koska viimeks olisin valvonu yön vollottaen surkeeta elämääni sulkematta silmiäni minuutikskaa yöllä. mä oon surkee ihmine ja arvoton sen lisäks. mä istuin koomassa koulussa ja pidättelin kyyneleitä, ei mun elämä saa mennä näin? oonko mä niin höveli, että uskon kaiken mitä ihmiset sanoo? mä riuduin sielä ja koitin selvitä koko päivän, mä näytin kamalalta ja olin hiljaa.

mä hipsuttelin hiljaa alen luo, siit me mentiin kahville. se sano et mä näytän kurjalta ja ettei mulla oo kaikki kunnossa. vaikka mä yritin kuinka väittää vastaan. mä tiesin et olin istunu sängyn päädyssä nojaten käsii ja harkitenjotai vakavaa. ja ku mä tiesin etten nuku sinä yönä ollenkaa, emmä vaan voinu. enkä mä osaa nytkää kertoo kuinka paljon se se merkkaa, en osaa kertoo miten muo koskee, enkä mä osaa kertoo asioiden oikeeta laitaa kuullostamatta idiootilta ja tosi säälittävältä teini huoralta.

mul on ollu koko päivän järkyttävä päänsärky ja hirvee paine pään sisällä. mul on oksettava olo ja tuntuu siltä ku henki ei kulkis. kollareiden kuminauha tuntuu kiristävän ja toppi tuntuu puristavan eikä sukatkaa oo mukavat ja jalkapohjiin pistelee. mun silmät on väsyneet ja ehkä varjostuneet. mun mieli hoipertelee eikä ajatus pysy kasassa. kukaan ei pysty ymmärtämään miten mä taas sain kaiken hetkessä katoomaan. miten mä taas pilasin kaiken. ja kuinka mä pelkäsin eilen enemmän ku aikasemmin. voisin vieläki maata keskel sänkyy tuijottamas kattoo pyytäen mun mieleltä anteeks ja joltain muultaki.

mun pää hajoo tähän painostavan aikuismaiseen käyttäytymiseen, enkö mä vaan voi heittää lattialle pitkäkseni ja itkee ja huutaa nii lujaa ku ihmisestä lähtee ääntä. miksen voi? se ei oo sun arvolles sopivaa. ei ne pysty ymmärtää.

kolmioo vaa kolmioo naamaa

voiks enää elämä chillimmäks mennä, vaikka istuin serkkujani vahtimassa klo13.-19.45 välin. pienempi versio kattoo koko ajan telkkaa ja isompi versio ei sitte paikan päällä ookka paitsi pari vikaa tuntii tietokoneella. sitäpaitsi pääsin kotiin tän päivän sisällä. nyt mul on rennon letkee fiilis, tanssittaa ja pancake. alotin koeviikkoon lukemisen, pänttäsin ja lopetin. mun päämäärä on saavutettu. voin siis istuu semi rennosti tietokoneen ääres irish coffeen seuras, seuraavaks sivistyny kermalikööri. silmä luomet painaa muutaman satagrammaa ja olo nuutuu hiljalleen. okei no kyl muo laulattaaki.

sit semmone pikkuvinkki, et ihmine jol on sama koulumenestys ku mullaki jossei huonompiki, tuen sellasta asiaa ku suun kiinni pitämine. joojoo myönnän oon vaa säälist lukios pyrin pääsee kaikist kursseist läpi etten joutuis uusii ja haluun kuulla vittuiluu joka kokeest. ANTEEKS MITÄ PÄÄ KIINNI, nouse sit muo vastaa ku tiiät mist puhut ja oon valmistautunu kunnol käymää asiast suulliste keskusteluu. sitäpaitsi muo ei kiinnosta sun mielipitees. on yks ihmine jota vastaa mä en jaksa enää nousta en jaksa pärjää sille. oon alistunu.

muo naurattaa henkisesti taas nii kovaa. mä oon taas kiintyny ihmisee enemmän ku laki sallii: muru mutta ku mä tahon ! ei näin ei voi käydä mulle, ei mulle. mutta ku se kävi mulle. mä teen mun elämästä mahottoman vaikeeta, mä haluun suunnattomasti. mä haen jotain aitoo, sellast käsin kosketeltavaa. jotain nii vahvaa mikä pitää mut kasas ja mielen virkeenä. mä oon sitä mieltä, et se löytyy multa just nyt. se mitä mä tarviin. se mikä sijaitsee monen sadan kilometrin päässä, joka on tavottelemisen arvonen, jota kohtaan mä selvästi oon vakaasti vetovoimane. se joka toisena hetkenä saa mut kiukustuu melkeen kyynelii välinpitämättömyydellää ja se joka saa mut seuraavan päivän sitoo itteni sängyn jalkaa itteeni hillitäkseni. sit mä ihan toisen hetken mietin et mikä muo vaivaa onks täs enää yhtään mitää järkee. ei?

mä oon tehny monia tyhmiä ratkasuja, emmä niitä kadu. mulle sanottiin et niin kauan ku se tuntuu susta ookoolt ni sul ei oo mikään hätänä, mut mieti sen verran et miks et voi sanoo sii juu ennenmmin ku teet mitään peruuttamatonta. mut niinhän mä teenki.

niimpä se ei oo este, se on vaa hidaste. toisinaa mä ihailen miehenlogiikkaa.

en ole vahingoniloinen

wow koulus meni hyvin. jaksoin keskittyy ja kuunnella ja opiskella. okei mikä vial? paitsi hissan tunnilla mä osotin mieltä sille muo kakskertaa painavammalle ja ylimielisemmälle ihmiselle joka oli ku naantalin aurinko luokan edessä esitellessään aikaan saannoksiaan. oon nii tukkanuottasilla sen kanssa ja voisin jokaisen sekunnin ajan iskee lyijytäytekynän sen silmään, mutta koska mä oon viisas en tee sitä ootan vaa sen alotetta. koko bussimatkan mä voin pahoin kuumassa villakangas takissa ja päätä särki enemmänku koskaan, kelasin et ne janssonin kiusauksetki saavuttaa koht kurkunpään. nukuin ja vaapuin suurimman osan matkasta ja ootin aivojen valuvan nenän kautta ulos.

jonku aikaa mä kiertelin vantaan koleinta kauppakeskusta ja ku tuli mun aika ravata bussille ni pääsin taas kuuntelee ulkomaalaisten väläytyksii. kelaa tarkkaan semmonen nätti aurinkoinen päivä. sit kelaa etees kaks ulkomaalaista ja hei sit mieti vielä se ku ovesta astuu miss riisitikku -94 vetyperoksidi blondi tukkineen ja naama puolen metrin meikkikerroksella varustettuna. sit viel mieti tarkkaan mitä sil on mahdollisesti päällä. ainaki ne nahkaa tavottelevat legginssi jäljennökset, pikkutennarit ja valkonen lyhyt karvahupputakki. mä laskin ehkä maailman nopeiten siin vaihees yhtee yks plus yks ja sielt se tuli: OU MAI GAAD SAAKS MÄ VETÄÄ SUO TONNE LATEXIEN VÄLII?! tytön naama muuttu sekunnis feikki rusketuksest moneen eri punasen sävyyn ja mä olin pudota polvillee. juoksin bussii mahaa pidellen nauraen ehk enemmän ku koskaa. yks kysymys kuitenki jäi mielee leijuu. miks se ei lämmenny?

okeiokei. mä myönnän et kiukuttelin koko viikonlopun mut sit sunnuntaina mä sain sellast infoo joka varmisti mun vahvat epäilykset. harmi ku en oo vähemmän vahingonilosta sorttia. mul mureni silmissä sen ihmisen ego, sillä sen antaman käsityksen mukaan se on klake cityn kulmien viilein kundi jol on kokemusta viidest naisest samaa aikaa. saatanan hermanni pleijeri pelle. mikä?

ps. mussa on joku luuseri magneetti. muhun tarrautuu kaikki klaukkalan urpot. musta tuntuu et niil on menny kasvatus kotona pielee tai sit niien tavotteena on saada leima otsaan.

lue rivien välistä bad ass

mä voisin mennä istuu huoneen nurkkaan sikiö asentoon ja vaan pillittää. ihan vaa sen takii et muo suututtaa. ja muo suututtaa niin paljon et se masentaa muo.

mun opiskelu kapasiteetti laski just nollast sataa. mult lähtee tukka pääst ku stressaan, tätä menoo mul on viikon sisää enää luut jäljel ja multa kuoppa oottamassa. mul on jatkuvasti kylmä ja ajatus katkee kesken lauseen. mä en jaksa ottaa keneenkään yhteyttä, sillä tunnen vaa säälii itteeni kohtaan enkä osaa muotoilla asiaani suht järkeväänkää muotoo. mä en jaksa kuunnella kenenkää aukomista tai pienen pientä piilovittuiluu, mä en jaksa seistä ylimääräsenä osa puolena tuijottamas romantiikkaa. mä oon jummittunu paikalleni enkä pyri tekee asian eteen mitää. mä oon ku pieni ja mitätön päiväkirja, jolle ihmiset jaksaa syöttää paskaa kelaten samal et mä en tajuu niien valehtelevan. täst on siis hyvä lähtee.

eilen mul oli aika kiva päivä, ei mul muistu aamupäivän tapahtumat mielee, mut iltapäivä oli kiva. ja ilta.

mä sanoin just heiheit pitkälle matematiikalle. mä tiedän pystyväni opiskelee sitä jos tekisin edes jotain näistä: kuuntelisin tunnilla, tekisin läksyt, opiskelisin myös vapaa-ajalla. täl hetkel muo ei kiinnosta opiskella mitään muuta ku fysiikkaa ja ratsastaa. mä opin joka tunnist nii paljon lisää et oon taivas koko seuraavan viikon.

mä oon tylsällä tuulella ja kaipaan viihdyttävää seuraa, mä tiiän mistä mä sen löydän mutten jaksa vaivautuu oonhan mä sentään taitava suhteiden sabotoija ja nyt muo odottaa koulu, ainoo tavote on saadaa uusinnast semijees numero. kiitti moi

prinssilandia

joo totesin tänää et maailma on pieni ku päädyin helsssinkiin ja joka nurkan takaa hyppäs tuttuja vastaan. olipas mehukas päivä. anna totes kuinka meijän tarvii hankkii miehet. ylläriylläri ku tilauksesta meijän luokse käveli kaks komeeta ummikkoo kysymään, kuinka ne pääsee forumista kamppiin, soi hetken hälärit et kuin tyhmii ihmiset oikeesti on. pepsodentti naamaan ja suullinen opastus. myöhemmin me nälkäsinä ihmisinä istuttiin syömässä ja puhuttii rasisti iseistä: ''eiei ei meijän isi hyväksy ulkomaalaisii, ei mitää somaleita eikä muitakaan limasii ählämeitä'' ja toisesta sormien napautuksesta meijän viereen loikkas ihan sulosen veikee nuorukainen: ''no kelpaaks suomen ruotsalaiset? ;)'' mikä tsäkä taivaalt tippuu ku tilauksest miehii.

me istuttiin kattomassa I love you philip moris. toisinaan mulla meni annan kanssa karkki väärään kurkkuun ku me tuijotettiin 20x5 m kokoselt screenilt jim carreytä panemassa toista miestä. ei mun oloo myöskää helpottanu mun vieres istuva lihava tasasta hohotusta pitävä mies. okeiokei leffa loppu ja päästii ulos iha kasas. seuras lisää miehiä. ne puhu enklantia ja totes läpällä olevansa mukavii homoi, täs vaihees mä kiristin annan ja lindan kans vauhtii ku anna jäi juttelee mukavii. enkä jääny annan kanssa tekemään lähempää tuttavuutta.matka kohti sokoksen mäkkiä. tuijotuksia, kulmien nostelui ja muuta limasta. mä en silti kasvanu rasistiks.

positiivistä tekstiä, olkaatte hyvät

ps. bussissa mun päivää piristi edessä istuva idiootin näkönen hedelmä joka oli pukeutunu huomioliivin väriseen takkiin. se aiheutti mulle migreenii. mikä vitun muoti se semmonen et saadaan tavalliset tallaajat voimaan pahoin?

ens jaksos

loma loppu ja mä oon jo maanantain jälkee finaalis. oikeestihan mun pitäs tänää tehä töit koulun etee mut väsyttää. on pakko mut väsyttää. peruin sosiaaliset menot sillä totuushan on se, että tänää on mun telkkari päivä: täydelliset naiset ja kallio. siihen mennes läksyt on oltava tehtynä. mitä enemmän mä ajattelen kouluu ja teen töitä sen eteen, sitä enemmän se syö mun omii mielipiteit, ajatuksii ja energiaa. sen jälkee mä herään puol seittemän illalla matikan kirjan vieressä kuola poskella. ehkä mul on asenne ongelma. mä tiedän et oon vapaaehtosesti koulussa joten mä tiedän, että voin olla kuuntelematta jos siltä tuntuu ja mä tiedän, että se on musta ittestä kii miten menestyn koulussa. joten missä vika? siinä et mul ei oo tavotteita eikä päämäärää. joka tunnin päämäärä on päästä ulos luokasta ja ku pääsen tuulettuu ni ainoot ajatukset on; ens jaksossa tai viikonloppuna.

ja heeii mitämitä, oon virunu vittuuntuneena pimennossa ja eläny loman pahvilaatikossa. menni hetki ja viis sekunttii ku tajusin et mun näköpiiriin oli kävelly mun oma päivän säde. se oli sellane fiilis ku jossain hidastetuis jenkki leffois ku jätkä jää tuijottaa jotai muijaa ja failaa. täl kertaa se meni toisin päi, mut mä en failannu. oli sellane WAT TÖ FAK fiilis ja sen jälkee viikko alkoki ku naantalin aurinko hymy persees fiilis mittarit vinkuen. hei miau mul on kevättä rinnassa ja siinä samassa oon suurimman luokan hormoni hyökkäyksen uhri. nii mikä teini?!

loman aikan mä kekkasin et mehiläiskuningatar pissii mun silmää pahasti, se kohtelee muo oikeesti ku jotain pientä eläintä. keksin siin samal etten jaksa enää elää sen siipien varjos ja epätietosuudessa. joka kerta sen seurassa saan odottaa et mitä seuraavaks tapahtuu mistä kaikki muut tietää paitsi minä? mut on unohettu osotekirjast tai postinumero on kirjotettu väärin. ei se mitää taisin liiskata kuningattaren hesarilla torstai aamuna ku lähin reetalle:
kuullostin viskin polttamalt alttoviulult viel eilis iltana. se on kumma ku ei millonkaa opi tuntee omia rajojaan vaa jatkaa sitä taikajuoman kittaamista siihe asti et tulee uni. täl kertaa se olin kuitenki minä joka seiso pöntön vieressä pitämäs muiden hiuksii ja taputtamas selkää. myöhemmin mäki loppujen lopuks koin sosiaalita kanssa käymistä pöntön kanssa ku söin erehdyksissäni sinihomejuustoo, se sai automaattisesti reflat toimii. enkä mä onneks iha lämmenny poikien: suolaa nenää ja sitruunaa silmään -ehdotukselle olin kuitenki mukana ja heitin suolat avohaavalle. kenellekkää ei liene ylläri et pomppasin kaks metrii tuolist ilmaa ja juoksin tuli perseen alla lavuaarille.

yö meni sitäki maittavammin, nukuin micon kans sohvalla. sillipurkki fiilis ja molemmat potki vuorotellen toisiinsa. joku sai turpaansa, toinen leikki kokki kolmosta ja palotteli itteensä ja naiset oli väärästä päästä märkiä ja shokissa ja mä olin äkänen ja pahoinvoiva. dramaattista.

loisto aamu, humalassa herääminen ja vaappuminen lavuaarille vesilasin ääreen. ihmettelen kummasti miks mun kämmen on täynnä haavoja ja pikkurilliin kirvelee: iskin vähemmän nätisti kämmenen rikottuun kaljapulloon ja pikkurillin avohaava sai suolaa ravinnokseen. täs on syy miks mä jaksan elää.

lomalomaloma

mulla keitti eilen taas vaihteen kunniaks aivonesteet ku tein aamutallii. okei myönnän, et karsinoiden siivoominen on toisinaan ihan jees mut sillon ku siel on joku wannabe hevosen hoitaja jostai kuusesta tullu opiskelee karsinoiden siivoomista ja siel on eilisetki tavarit ni mun teki mieli hakkaa se ihminen lapiol seka talikol samaa aikaa ja pistää nuolee se lattia. oon tullu katkerana siihen tulokseen et nää ihanat hevosen hoitoa opiskelevat ihmiset, (joilta se ei selvästikkään ilman opiskelua luonnistu!) tekee duunin ja nopee ja katoo rahat taskus kotii; ''huhhuh olipas urakka'' tein tunnollistki tunnollisemmin aamutallin iha seuraavan päivän työntekijää aatellen. mä tosissani tahoin nistii sen muijan, onneks mä oon käyny rippikoulun ja suorittanu 10 käskyy hyväksytysti sekä päässy ensimmäisest uskonnon kurssist läpi joka vähä nussi silmää.

hyihyi mul tulee hunajaiset saippuaopperan käsikirjotuksenmukaset kommentit korvista ulos; ''moi, ois kyllä ihana nähdä sinut <3'' ''olet niin kaunis<3'' mä en oo nii mukavuuden halunen ihminen et jaksan kuunnella tollasta jatkuvaa perseen nuolemist ja ihkutteluu; ''minkälainen on mielestäsi paha poika? =) '' hyi hei hyppää jo kaivoo saat mut repii tapettei seiniltä jo pelkäst masennuksest. se on kyllä nii että turpaan saat jos rupeet hunajanassuttelee, ilman taitoo. mä nään jo painajaisii oliivin vihreestä oksennus sangosta ku joku sanoo sanan kaunokainen tai neitokainen.

no elämän huippuhetkii

mun pitää taas ihmetellä ja kiittää kui jengi jaksaa olla kiinnostunu mun vuodatuksistamut tähänki liittyy yks MUTTA. ihan vapaasta tahdosta ja muiden mielenrauhan säilyttämiseks mä en julkase kenenkää henkilöllisyyttä blogissa ellei se oo erityismaininnan arvonen. jos oikeen tarkkaan kiinnostaa kenestä puhe ni hihaan kii tai prival galleriaa. vastaus on joko kertomisen arvonen tai total vaikeneminen. mä en nää järkee viettää päiväkausii kelaten et kenestä se viivi nyt puhuu tai kysymäl asiaa mun siskoilta. ei toimi. tiedän olevani hankala.

viivillä on taas pää täynnä kysymyksiä: mitä tapahtuu ku viivi ottaa pient välimatkaa selvittääksee päätään tukihenkilön roolista? se istuu ihan jonku muun autossa viettämässä hauskaa viikonloppua miettien jälkee päi, et voi perkele olimpahan taas reilu omaa prinssiäni kohtaan. kehveli sentään, himas keräilin taas itteeni ja tulin samaan vanhaan tulokseen: ihan sama, aivan sama.

eilinen oli total fiAsko. abi-show oli hauska/kiva/hieno? ja otin totaalisen ikävii osumii kivikovista karkeista muutaman sadan muun kanssa. jouduin sit vetäytyy parvelle turvaan välttäen niit ikävimpii osumii. ku meijän silmissä kasvaneet ja aikuistuneet ylioppineet pääs vihdoin koulusta ni mä vaivuin maksimaalisen vitutuksen multihuipennus olotilaan. kiitos meidän lapsenmielisen tähkäpää prinsessan. mul palo pinna kii sen kans vikal tunnil. tsäkäl viidest millist kii etten iskeny mun pehmeet 3B kynää sen silmän läpi ja poistunu paikalt myrskyy enteilevänä. mä hehkuin sitä sit omal paikal enkä vastannu sen mihkään ystävälliseen neuvoon tai luonu siihen silmäystäkään sain jokseenki mielenrauhan ku söin jotain. mannin vessan edes sain lisää paskaa niskaan ku muo vastaan käveli kaks n. 40 vee kurdi miestä.
1. silmän isku ja pedofiilihymy
2. kiimasen karhun murinalt kuullostavä äyskähdys (miks hälärit ei täs vaihees soinu helvetin kovaa?)
3. ikävän ystävällinen taputus mun takapuolelle.
jos mä oisin ollu yhtään vireemmäs olotilas oisin ehkä tajunnu vetää sen nenän poskelle ja sit vähä koukkuu. harmi nyt kävi näi.

mut viivi nyt on viivi. erikoismaininta ja kiitos yyyber päivänpiristävällä teemulle. käytiin tos arkadian kaakeleil pyöräyttää tiputanssit vaik karkuun pyrkimys oli kova, mies oli nopeempi! :D

hei tunnen jotaki

hei. mulla on petetty ja hyväkskäytetty olo again iha niiku viimekski. en haluu palaa viime kuukauteen tai keskustella asiasta sillä mä oon pohjaan palanu märkä läntti sun historian kirjassas. kiitos

enough!

mulla on tuskallisen flippaava olo mun pään sisällä. musta tuntuu ku joku big asshole ois syöny mun viimesetki terveen järjen hippuset. mä oon vaa painanu henkisesti nii paljon duunii miellyttääkseni muita. oon burnoutin partaal ja mun pääs pyörii yks ajatust: vitut tästä mä en jaksa eikä mul oo päämäärää. mä en vaan jaksa en jaksa en kerta kaikkisesti jaksa koittakaa nyt ymmärtää mä en jaksa ! anteeks mutta teillähän on omia ongelmia nii paljon et mitä vitun väliä, viivi ei jaksa?

tunnen itteni huonoks ihmiseks ku en osaa lohduttaa toista, en saa suusta ulos mitään järkevää. eniten mä ehkä pelkään möläyttäväni jotain tosi viisasta ja tilanteeseen sopivaa. osaan vaa seistä vaa vieres hiljaa ja halata ''itke vaa jos siltä tuntuu mä oon täs, voijaan vaikka itkee yhessä'' vaikka todennäkösesti mulla onki täysin toinen syy itkee ku tuntee sympatiaa. ku mun pohja pettää, mä eristäydyn neljän seinän sisään enkä haluu nähä ketään tai kuulla yhtään mitään. kahesti mä oon sen jo kokeillu.

mun mielest ei oo aika leikkii pikkulasta ja kostaa vaikka mulle pahasti teitki ku eniten tarvin sitä käsivartta joka pitää mut pystyssä. rakkaus ja onnellisuus kosketteli muo joka suunnasta vaikka muhun sattu tosi kovaa ja sydän itki verta.

27.6.2009

''ku mä vihdoin saavuin paikalle odottaen pientä piristys ruisketta ja tyttöjen juorukerhoo mun itkun ja järkytyksen sekasee arkeen todellisuus laukkas muo vastaan. ei ollu tiedossa ihanaa tyttöjen juorukerhoo vaan yksin jonon jatkeena istumista viidentenä pyöränä ja kuunnella sitä vasta rakastuneiden lässytystä ja lääppimistä. pidin mä itteni kasas ainoastaan itteni takii, nielin varmastikki kovaa äänee kiukkuu ja itkuu'' toinen minkä mä muistan ikuisesti ja kannan saatanan suurta katkeruutta siitä päivästä ku mun teiniunelma särky ja sydän meni sirpaleiks ja ootin jtn tukea parhaimmilta ystäviltä vastaus on: voi ei, ootko kunnossa? eihän suo haittaa jos katotaan skins? se on asia jota mä en koskaan unohda, en koskaa kukaa ei oo muo samanlailla loukannu ikinä. mä en vaa pysty lähtee samalle linjalle vaik mieli tekis. mistä ne kaikki muo rankasee? siitäkö et hehkuin onnee? ehkä, eihän se oo mulle koskaan selvinnykkään.

mä pidän huolen et mul on hyvä olla

multa oletetaan ja pyydetään ihan liikoja, musta tuntuu et pää ei pysy kasas. ku mulla on asia joka hiertää ikävästi mun aivokalvoja mulle todetaan: ''ei kiinnosta, emmä haluu tutustuu sun menneisyytee'' tai ''okei se oli asia joka kiinnosti muo hyvin vähän.'' sen jälkee mulle kerätää julmetun suuri kasa asiaa käsii ihan ku se valtava pyykkivuori. sit sitä tarinaa kerrotaan eteen päin 200km tuntinopeudel ja sen jälkeen ruvetaan pätee kuinka mä en ymmärrä. oonko mä vajakki lapsi? en. mä en vaan jaksa pohtia miks joku teki niin ja miks toinen näin. ja ihan rehellisesti ottaen, must ei oo kenellekkään olkapäätä mun jalat ei viel pidä muo tarpeeks pystys et jaksaisin kantaa muiden murheita mun hartioilla. ku mä vihdoin saan puhtaan ja tervejärkisen paperit ni mulle ruvetaan lappaa asiaa ku lakimiehelle. mikä mä oon mitään sanoo. enhän mä ymmärrä mistään mitään. okei ehkä mä en vaa haluu ymmärtää. mut älä koskaan sano mulle etten mä ymmärrä.

mä jäin pohtii kovasti mikä siin on nii siistii vaihdella kokemuksii kovaan ääneen monen ihmisen keskellä julkisilla paikoilla. mä en tiedä johuuks se a) itsetunnon kohottamisesta b) kokemuksen puutteesta vai c) tuntemattomasta syystä x. tai sit se johtuu siitä et oon ite siveyden sipuli monen ihmisen silmissä paitsi sen yhen joka tietää musta sattumoisin kaiken ja tunte mut ku omat taskunsa. sille mä en voi valehdella silmät kirkkautta loiskuen. mä myönnän et mullaki on salaistaki salaisempii salaisuuksii jotka pysyy mun ja päiväkirjan sivujen välillä. ''aijaa oikeesti, kerro kaikki mitä tapahtu'' tottahan toki. istuttiin kuutamolla ja tuijotettiin tähtiä.

okei, täytyy viel myöntää et mulla pysähty sydän eilen 5 sekunniks. se iski taas ku salama kirkkaalta taivaalta ja pysäytti. rehellisyyttä vaativa ja luottamusta nauttiva kysymys. mul vilahti tunti takaperin silmissä, se hyvä seura, se lämmitys ja se pikkune hetki. mä mietin hetken ja totesin että kyllä, vaikka mä tiesin valehtelevani. mä en myöskään katunu. tunsin vaa kui mu rupes hiljalleen taas naurattaa kaikki se teko pyhä teeskentely muo kohtaa.

mä voin vähä kasvattaa

mikä sä oot sanoo mulle mitä mä saan tehä ja mitä en? mikä sä oot tuomitsee mut mun jokaisen liikkeen? mikä sä oot puhuu must mitää? ethän sä ees tunne muo. mut mul on sulle pikkuvinkki:
-ensinnäki on epäkohteliasta kuunnella mun asioita jotka on lauralle osotettuja ja tuomita niiden perusteella.

-toiseks on epäkohteliasta puida niitä toisten kanssa ja todeta että mä oon taitava pokerinpelaaja

-kolmanneks on säälittävää käyttäytyä ku pikkulapsi ja itkee sen jälkeen ku oma silmäterä ei teekkään alotusta vaan ettii uuden naisen.

voidaanks me nyt päätellä jotain. voidaan joo: meidän oma enkeli hiuksinen neitsyt maria on niin kypsä, että se on kirjottanu mut otsaan leiman ämmä, koska sillä on natsi faija joka estää siltä kokonaan sosiaalisen elämän. kun se sitte loukkaantuneena kuuntelee miten maailma pyörii jonku muun ympärillä paremmin ku sen, ni se voi rakentaa rautasen apinan häkin mun ympärille ja väittää et oon sika naiseks eikä mulle oo opetettu että toisten kanssa ei leikitä. mistä sen kekkaskaan, musta se on ovela. harmi vaan että samalla niin helvetin kiero. mut muistelaa hyväl ku se pääsee tapakoulutuksee. sä et haluu tietää miks käyttäydyn niinku käyttäydyn. sitä paitsi ethän sä vois ees ymmärtää.

eilen istuin tosiaanki 2,5h matikan kokees ja totesin et ois voinu enemmän harjotella ni se koe ois ollu oikeen kiva. mut tunsin sen kivaks ja laskin ne 8 pakollista tehtävää. tunnen vihdoinki jotai mun sydämmes.

lähettii lauran kaa jumboo sen kokeen jälkee ja kierreltii ja syötii ja syötii ja kierreltii. sit stella tuli ja leffailtii. emmä selvinny ku muutamalla sydänkohtauksella. mä tunsin ekal kerral kuumottavii väreitä ja kohdistin katseen mun kenkii. toisel kerran mä tosissani kelasin heittäväni tajunnan jorpakkoon ja kadttavani todellisen maailman ainaki viideks sekunniks. MOLEMMAT ERI IHMISIÄ. silti mä kärsin ja olin valmis hakkaa päätä seinään. muo huimas taas ja nojasin kaiteesee tuijottaen jotai teinirakkautta.

mulle sanottiin et me kasvettii erillee ja sen jälkee alko railakas tyhmäily ja hetken mielijohteest lähteneet tapahtuma sarjat molemmin puolin, mun mielest se oli kivasti sanottu ja funtsinki sen pitävän paikkaansa. mul ei oo päämäärää, annan vaa mennä.

oon kusipää, mut mitä sit?

mä oon nii aivokalvoi myöten täynnä jengin rakkauden tunnustuksii gallerian blogissa. kilahtaa heti vitutus kelloon ku avaa gallerian ja siel on kymmenelt ihmiselt ainaki viis: rakastan suo nyt ja aina, oot namuin ja tärkein jne. -merkintöi. ja mun matikalla se ois 50 kpl joka päiväst ilmassa tihkuvaa rakkautta, joka ei oo osotettu mulle vaan jollekki joka asuu 100 kilometrin päässä tai ei muuten vaa omista sellast kämäst profiilii teinilandias. please säälikää muo sentti älkääkä venyttäkö mun hermoja enää milliikää. ne katkee.

lisäks mä oon taas vähän lisää katkera, toisaalt mä opin. vaik mä tällä kertaa selvisin enimmäksee säikähdyksellä, mä oisin jääny pikkusen kaipaa sitä henkistä tukee. mulle vaan todetaan: kyllä se oikeesti on ihan mukava. mä toteisin mielelläni et ei se mukava ollu täst oli leikki kaukana. päätin sit kuitenki niellä sen ystävän osottaman tuen ja istuu hetken hiljaa ja miettii. sit keräsin kimpsut ja lähin takas vaeltaa. mul jyskytti enemmän ku kovaa päässä et mitä jos se ehkä oiski onnistunu, oiskohan mulle taas todettu; älä välitä ei se tosissaa ollu, oikeesti se on tosi mukava. jooko oo hiljaa en kaipaa enää yhtäkään mielipidettä. mä tiedän et vika on mussa ja se riittää okei? usko ihmiseen jonka oot tuntenu sen puol vuotta, sillä mähän tässä tarinan keksin.

mitä useemmin sitä siis tyytyy pitää suunsa kiinni. sitä vähemmän saa arvaamattoman häkellyttäviä kommentteja niskaansa.

tunsin myös törkeen kuumottavaa häkellyst ku istuin meses ja vuosikauden viilipytyt tuli juttelee kaikki rivis. toinen vaa kyseli kuulumisii, toinen taas halus sitä samaa vanhaa tarinaa jatkaa ja neljättä jota ootin ei tullukkaa. haRRRmi.

ja hei puput ei tarvi olla mun kans samanlaine, mitää muuta en sit vihaakkaa nii paljo. ja kyllä, olen blogiaddikti.

life is too short to dance with fat chicks.

emmä tiiä mitä mä yritän todistella ja kenelle. must on taas vaihteeks turha yrittää kulkee nokka pitkin taivasta hymy perseessä, vaik tällane alkavan kevät vitutuksen alku asuu mussa. toisinaa mä unohan koulussa kokonaa opiskella ja jään tuijottaa taululle ihan zombin näkösenä vaik oisinki hyväl tuulel ja ajatukset kelaa täysii eteen päin. hetken päästä mä sit huomaan et tunnin asia oli siinä eikä mul oo siitä hajuukaa, selaan epätoivosesti matikan kirjaa ja mieli tekis ruveta itkee ku se ei anna vastarakkauden merkiks pienintäkään esimerkkii ympyrän tangentista. joskus mulle joku viisas sano et mun kannattaa oikeesti opiskella ruotsii, tuun tarvii sitä. tyhmä ku olin, nauroin väitteelle. onneks mun sisäine lukiorotta auttaa muo vähä tsemppaa sen pelottavan opettajan tunneilla.

mun aamut on mulle täysii fiaskoi joka ikinen. mä nukahdan n. 12.00. valvon ja pyörin sängyssä, torkahtelen ja herään taas. seikkailen pitkin pimeet taloo ettien ehkä jotain tuntematonta? meen takas nukkuu ja nukun levottomasti koko loppu yön. ku mun kello vihdoin soi toivotan sen tervetulleeks tän päivän helvettiin ja pistän torkku ajastimen päälle. nousen mä sit variksenpelätintä baitaten vihasena ku mikä klo 5.55.

eniten mun tekis mieli kirjottaa ittelleni kirje jos lukis suurin piirtein: ''anteeksi, että olen kusipää. anteeksi, että en osaa pitää ohjia omissa käsissäni ja elää onnellista elämää paikalla jumittaen. ja vielä kerran anteeksi, että must ei oo tähän. mun on tarkotus tehä viel monen monta tyhmää asiaa ilman et kukaan kahlitsee muo. sillon mä voin onnellisena todeta; jopas olin tyhmä ehkä mä nyt oon kasvanu tän lapsivaiheen ohi?''

mä koin taas jumalattoman itkupotkuraivai kohtauksen eilen. muo ahdisti. eka kokeilin vaatteita ja katoin itteeni peilistä: ''hmmm kivat tissit, reidetki on aika kivat'' sit yhtäkkii totesin et eipäs ookkaan. oon lihava, ruma, idiootti, tunnevammanen paska. mä rupesin tietenki jankuttaa tästä parille ihmiselle. toista ei vähääkään ehkä kiinnostanu mun kriisit. ymmärsin sen täysin, iteppähän olin taas vieny asiat tähän pisteeseen, rakas. olihan sillä suurempiaki murheita. toisen kanssa kävin hirveenmoisen sodan siitä mitä multa suusta lipes, ja kuinka mä niin kehtasin sanoo ja peili esiin tai se hakataan mun naamalla rikki. meni hetki ja seisoin taas omin jaloin peilin edessä toteemassa: ''joo oon mä ihan nätti'' maailman kaikkeuden parhain ihminen. kiitos.

mä tiedostan täysin olevani lapsellisen vaikee ihminen. asian kanssa ei voi ku oppii elämään, ku kriisi iskee ja kaikki luisii päin norjaa ni mä iedän kenen kanssa keskustella.

team morso on melkosta horo poppoota, luokitellaa nyt viivi mukaan.

no kerron vähä

''elin parisuhteessa 12.3.2008 eteen päin, kuitenkin suhteeni katkesi 6.7.2009. olin hyvin masentunut ja ja itsemurhan partaalla. olin täysin rikki enkä tiennyt kuinka selviäisin kaikista kokemistani vastoin käymisistä. nyt etsin kuitenkin uutta miestä, vaikka olenhan selvästi ollut ruoka aikoina kotona. haluaisin vain uuden miehen ja rakkauden päästäkseni entisestäni yli. olenhan sentään seurustellut useampaan otteeseen kuin te, rakastanut oikeasti toisin kuin te, minua on loukattu pahiten. tehän ette mitään mistään tiedä. JA MINULLA ON OIKEUS HAUKKUA IHMISIÄ RUMIKSI JA LIHAVIKSI vaikka en olekkaan ruusu niiiin perunakin kukkii. nyt olen yksin koirien kanssa. miksi?''

kurjaa ku jengil on ittestään luulot nii katossa. ja kurjaa ku jengin täytyy kertoo yksityis asioitaan pitkin maailmaa jotta ne pysyis parrasvaloissa. kurjaa ku mul ei oo siihen tarvetta. mitä sitä suotta kaapin ovee avaa josta tippuu luurankoja niskaan ku voi istuu porukas tuppisuuna ja miettii yhes kui joku on ollu nii idiootti ja kui sil petti kontrolli humalas ja plaaplaaplaa. huhhuh. be quit okei?

hei toisekseen, miks täytyy lähtee esittelys antaa muille kuva: elämäni on täysin paskaa, olen masentunut, syön masennukseen, en pidä naamastani huolta ja olen edelleenki masentunut. säälikää minua ja kovaa.

ja nyt ku mul on taas luppoaikaa voin selvästi jättää asian tähä ja feidaa joka ikisen virtuaali ystävän ja avata koulukirjat, jotta mä pääsen mun päämäärään kiitti moi.

hoo oo är oo team morson kulta jäsen kuittaa.