töissä on kivaa, mä viihdyn sielä. koulussa on tylsää, vaikka viihdyn sieläki ni opiskelu ei maita. toisaalta oon tyytyväinen mun todistukseen tällä hetkellä.

mun pään sisällä joku heittää voimakasta kuperkeikkaa. lähinnä se että mä en tiiä mitä mä haluun mun elämältä saa mut kuolee stressiin. oonhan mä onnellinen, oikeesti. toisaalta taas niin kasaan ahdistunu että hävettää. eilen rupesin kesken kaiken itkee ihan vaan sen takia et mä en jaksanu mennä seuraavana päivänä kouluun. syy kuullostaa tyhmältä, mut asia vaa meni nii. eihän mun sankarimieheni kyenny sitä ymmärtämään. ei sitä ois kukaan kyenny ymmärtämään.

ja mun koko keho kiehuu raivosta. se myös paisuu ruuasta ja se on noloo. mun oma kuva murtuu peilin eessä ku toteen taaaas vaan lihonneeni. joskus kuitenki pidän ittestäni ehkä ihan vähän.