maanantai 30. marraskuuta 2009

se tekee sen nii pienel eleel, se saa mut aina tietämättään itkee. ihan hyvä vaa et se ei oo koskaan paikan pääl ku sitä eniten tarvii. ihan hyvä vaa et välimatka on esteenä, ihan hyvä vaa et se antaa mun olla. se on nyt aikuinen eikä se muuks muutu. se on hyvä et joku meistä on kasvanu ja sivistyny. enkä mä osaa sille muotoilla miltä musta oikeesti tuntuu, mä en vaa osaa asettaaa sanoja oikeeseen muotoon sillä hetkellä ku mun pitäis asia ilmasta. voi paska.

mä heräsin viime yön siihe kauheesee kylmyytee ja mä tärisin kippurassa mun sängyn nurkassa, olin mä jokseenki koko yön nukkunu vähän huonosti. oli pakko vetää tuhti vaatekerroin niskaa ja nukkuu kuumaa patterii vasten, silti muo palels. sen jälkee mun päässä rupes pyörii ykon koe alue mm politiikka valtioneuvosto ja se tuima ykon maikka joka aina piikitteli kysymyksillä jos vastas väärin. se oli ehkä mun lyhyen elämän kamalin yö. tänää olinki sitte kuumeessa ja nasu päätti vihdoinki kellistää mut sänky potilaaks.

mul on täl hetkel vähä kaikki asiat hakuses, must tuntuu et opiskelu tekniikka varsinki, hermojen kurissa pitämine ja ennen kaikkee mun itteni hyväksymine. musta tuntuu et oon jatkuvasti tekemäs jotain tyhmää ja kokeilemas omii rajoi, opin vasta sit ku saan sormilleni, se toimii. mul on vaikee pitää hermot kurissa, yks pieni nimi mainittakoon jossaki mä kilahdan, tai mökötän tai masennun. KUKAAN ei puhu mulle siitä, kukaan ei sano mitään mulle siitä, kukaan ei tunne sitä niinku minä. antaa asian siis olla, mä haluun unohtaa.

lisäks mun pinna katkee siinä vaiheessa ku jengi rupee kierii itsesäälis, se on jokseenki tinen asia jta en voi sietää. tekis mieli iskee nyrkki keskella ja sanoo et haista vittu ja kohtaa ongelmas niiku muutki tekee ja lähtee vaa pois paikan päältä. tai muuten vaa sanoo et jätä mut nyt rauhaan en jaksa kuunnella sun vinkumistas.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

ennen jälkeen he miten ois?




loistavaa, mulla on koe viikko alkamassa ja rännitän perjantain tyttöjen kanssa taidokkaasti. ei siinä mitään kivaa oli ja sain ees sinä päivänä ajatukset tasaantuu ja puhdistaa hetkeks pöydän. mutta ongelmahan on siinä että mun tarkotuksena oli viikonloppuna lukee kokeisiin ni lauantai aamu alkaa sillä että herään tuhdissa humalassa päästämään koirat ulos, sen jälkeen kiipeen nököttää ruokapöydän ääreen ja venaa kui kankkune nousee hiljaa ja muo rupee vituttaa, sain sitte muutki naiset seurakseni ku rupesin siivoo ja voi taivas kui kivaa taas olikaa.
ennenku sånni tuli illalla takasin, mä kerkesin harjottaa mun huoneessa urheiluu. toisaalta mä en kyllä niinkää laimeeta suoritusta laskis urheiluks. asia on loppuun käsitelty sillä mun hermot antaa taas varottavii sähköshokkeja siit et kohta ne taas halkee.
illalla me sånnin kanssa PYRITTIIN opiskelemaan, toisin must tuntu kuitenki käyneen ku syötiin ja syötiin, juotiin ja juotiin ja juoruttiin sitäki enemmän. nythän mä siis oon virallisesti paljastanu team morsoille mun likasimmatki salaisuudet. enkä kadu sitä sekunttiikaa, toisaalta nii huvittavaa et mä olin se kiltti tyttö, jonka suhteet ei oo vaan sattunu kestää. nyt se käsitys on rapistunu totaallisesti; oon se paha tyttö, jonka suhteete ei edelleenkään kestä.
kyllä mä eilen järkytyin ehkä millin verran ku sain uuden tuttavuuden siin ikä luokkaa -94. olihan se kiva ja sulonen mut törkeen härö:
''haluuks et tuun samantien antaa kokovartalo hieronnan? ;)''
''anna palaa beibi, oon venannu suo puolet mun elämästä''
mä en nyt taas jaksas millään jauhaa vanhoja asioita vaik toisaalt mul vaa on pakottava tarve jauhaa niitä. mut ei anteeks emmä haluu kuulla jos joku näkee mun menneisyyden haamuja jossai. joo tiiän ettei kukaa tarkota sitä pahal jos siit mulle infoo, mutta ku mä rupeen lagaa ja jumittaa ajatuksii siihen ja sen jälkee mulle tulee paha mieli ja haluun vaa peiton alle ja nukkumaa. eilen mulle kävi nii ja muo masentaa taas.

torstai 19. marraskuuta 2009

NATSI PERHEESTÄ EI TULE KUIN PAHOJA LAPSIA. KIITOS MUTSI.

HANKKIKAA ELÄMÄ JA TAPPAKAA ITTENNE MÄ MUUTAN NEVADAAN ENKÄ PIDÄ KENEENKÄÄN ENÄÄ KOSKAAN YHTEYTTÄ.

kiitos tästäkin kovasti.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

jnejnejne ja plaa

pidän matematiikasta. mitä jos mennään huoneeseeni, lisätään sänky, vähennetään vaatteemme, erotetaan jalkasi ja lisäännytään? not exactly. mä vihaan matematiikkaa ja sillä sipuli ja kirkon siunaus.

sit mun 2x napakoru on aiheuttanu mulle tosi ikävän ja kivuliaan tulehduksen napaan joten seki lysti jäi lyhyeen ja jouduin heittämään hyvästit alemmalle murulle. venla on kipeenä joten manaan jos se ei tervehdy perjantaihin mennes vaan jää tänne pilaa mun loistavan viikonlopun, vaikka eihän se sitä täysin pilalle kuitenkaan sais MUTTA se veis multa suurimman osan. ja sehän ois toki paskempi juttu, koska sit multa menis muutki elämän huvit pilalle.

ja sitte voi perkele ku se koeviikko tulee taas koval vauhdil päälle, musta tuntuu etten oo oppinu taas yhtään mitää ja uusinnois nähää kultsit.

ei mulla nyt oikeen muutaa jaariteltavaa, suunnaton vitutus päällä.

ja ps. se paranormal activity oli iha jees. kelasin jtn jännempää

perjantai 13. marraskuuta 2009

mä oon vääntäny ja kääntäny meijän ompelukoneen kans. vedin mun cocktail mekost saumatki auki koska tarkotuksen oli kaventaa sitä. sit se tyhmä romu sano yhteistyönsä irti ja kyllä itketti. äiti tuli kysyy et mitä mä yksikseni kiroilen, johon totesin ''vie toi paska kaatopaikalle ja häivy'' se teki sen.. se tais hiffata et nyt ei tarvi asiasta ruveta kääntää vääntää. no nii mä sit tein ja hullu lapsi kavensin sen saatanan coctail mekon käsin ja voi munakas kui se ilo oli käsin kosketeltava ku se natsas just sopivasti ja siit tuli nätti.

ens viikonloppuna mä päästän helvetin irti ja mietin vasta koeviikolla, oliks se sittenkää nii viisasta? mullahan miä kivoimpii aineit 5 reaalii + matikka lauantaina<3 taidan taas aihteen vuoks olla rakastunu kouluun. mul on myös sellane palava tunne et oon matikan uusinnas ja ehkä enkunki, voi taivas ku pitäs alkaa panostaa jos meinaa saavuttaa.

mä oon tappavan väsy ja mul on ens viikolle kaks sanista ja kaks esseetä, sit tulee se nollaus viikonloppu jossa mä kelasin pistää kaiken sileeks ja sit alkaa koe viikko. jumalauta mä tarviin thinspiksen.

mul on nyt tällä hetkellä nii moni puurokauha sopassa et jos mä hengissä selviin ni lupaan ruveta syömään puuroo ja pitää huoneen siistinä joka päivä. i think that it isn't true. voisin väittää olevani patalaiska luupää.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

I'll be watching u

se on nii jännä kui oon taas siirtyny siihen pikku tytön tasolle ja saan mitä kummallisimmist asioist virikettä. mut siit ei pääse mihinkää et se herra, jonka kanssa on tiuhaan vaiheltu muutaman viimesen viikon ajan katseita on ehkä maailman kaikkeuden söpöin. sillee sulosesti. itsetunto rupee nousee kohisten jostain sielt syvält kehon uumenista. loppujen lopuks mul erittäin makee fiilis.
''se katto suo''
''oikeesti?!''
vitun säälittävää teini vinkumista etten sanois.

tiksun kans mennää uhmaa mielikuvitust leffaa. se on ainoo jonka kans mul on mitä tyhmimpii kokemuksii ja mielipiteit maailman idiooteimmista tapahtumista. sitä paitsi onko toista ihmistä jonka kans voi jutella niiiin vapautuneesti kaikista vitun järkyttävista asioista. nauraa kaikelle tyhmälle. tyhmäks voidaan luokitella esim tää: '' vittu sul on tyhmän kuulonen nauru'' joo että miten oli?

se ois taas koeviikko joka rupee ajaa muo entistä lujempaa takaa, jotta ottaisin itteeni niskasta kii ja rupeisin tsemppaa. mut jostain kummansyystä mulle ilmaantuu aina jotain muuta tekemistä ku pitäs rupee panostaa. sitä paitsi mulle tyrkytetään hevosii kokoaja enemmä ja enemmä ratsastettavaks. mul ei vaa kertakaikkisesti kapasiteetti riitä tähän kaikkeen vaikka mä kuinka haluisin.

mun selkäkipu on saapunu takas ja se meinaa nujertaa mut lopullisesti, oon ku vammane joka ei oo koskaan oppinu kävelee kunnol ja sen selkää vaivaa jonku sortin rutto ja se ruikuttaa ku ankan poikanen. lapsi kasva jo..

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Adam Lambert - Time for miracles

ai vittu mikä hedari. oon tänää heränny nii aikasin, ollu tohkeissani, dataillu ja jutellu vakavii, muhevii ja mehevii. muo niin kummastuttaa ku haluisin purkaa mun ihmissuhdeongelman ytimen, mut se tuntuu hankalalta ku toinen osapuoli on... yhteistyö haluton?

vissiinki oon elämän ilone lumppu ku mun ''massu kesä kuntoon'' -projekti ei ota käynnistyäkseen. pitäiskö tässä masentua ja viiltää ranteisiin poikkiviiltoja vai pitäskö täs todeta fuck ja hymyillä?

mullä särkee epäilyttävästi niveliä. nilkat on arat ja polvet tekis mieli vääntää sijoiltaa lisäks mun jokaisen sormen nivel on nii kipee et tekis välil mieli itkee pätee ja ruikuttaa kuinka kurjaa mun elämä on ja kellään muulla ei koskaan mee huonommin ja oon ainut mun ongelmien kanssa ja mitään vakavampaa ei oo olemassa. ja paskat.

sit mul on viel sellanen pieni operaatio; ''selvitä henkilöllisyys'' se ei myöskään jotenki ota edetäkseen. mä tosiaan oon nyt taas kasvanu nii isoks tytöks et mul ei oo aikaa muulle ku koululle, joudun jättää kaikki hauskat ala-asteelle kuuluneet; ''arvaa mitä, mä taidan olla ihastunu'' -jutut vittuun.

ja mulle iän ikuinen mysteeri on how did i break your heart? ku isket mulle vastauksen pöytää ni oon enemmän ku kiitollinen. olenhan sentään paska ämmä.

ps. oon laskenu koko viikon lopun yhtee yks plus yhtä ja viis miinus kahta loppu tuloksena synty semmonen jekku jolla saan palaset loksahtelee ja naksahtelee paikoillee.

perjantai 6. marraskuuta 2009

pient kannan ottoo

hei surffasin taas kuvakkees omaks iloks. mun eteen pomppas sellanen todella paljon ''muodokkaampi'' tapaus nätisti ilmastuna jonka kuvii eksyin selailee. sen jälkee mun silmii loikkas melkee joka kuvassa SAMA -94 muija joka heitti kypsää kommenttii;
''hyi vittu oksennan''
''vitun läski''
''kui kehtaat pitää kuviis tääl läski''
jne. no toki ymmärrän et tollasel pikkuliisalla on vielä matkaa aikuistuu. mutku neiti on ite sellane fakin riisitikku reisi jonka ripset oli yhtä tasapaksuu laattaa ja sen silmä kulmii oli joku ihmeen lokki käyny paskoo. todennäkösesti pienen yhteen vedon jälkeen mä arvelin et sil pumpuli tissil tuskin on mitään muuta elämää ku kiihkee perjantai siiderin ja -94 snoukka iimou poikien paris. ja hei sen elämä ois pilal jos se joutuis liikkuu jossain ilman meikkii ja pumpulit poissa tissiliiveistä. AUTS!

voi jumalauta tää maailma on karu ja täynnä tollasii pikku horoi. tosin onhan se kuvottavaa ku jengi on puol alasti jossai kuvake netis perse pystys ja tissit esillä, mut ihan sama painaaks se tsäkäl sen 30kg vai onks se se 100kg:nen leidi molemmat saa mus karvat pystyy ja kuvotuksen kulkee vatsas. hei please jtn tasoo ja ittensä kunnioitusta. emmä itekkää mikää ruusu oo tai paina 45kg vaa vitusti liikaa enemmän silti saan positiivist huomioo täys pukeis.

mä oon kohta laitos hoidossa. kärsin paniikki kohtauksista ku nään yhen ihmisen. mun liian vahva reakointi saa mut pelästyy ja sen jälkeen oon vielä enemmän paniikissa. viime viikolla mulle tapahtu total jäätymine ku se istahti muo vastapäätä. jäin tuijottaa sitä silmät täynnä kauhuu ja mun juttu katkes ku seinää, vaikka mä kuinka yritin kohdistaa katseen lauraa ja jutella sille mukavii ja jatkaa siihen mihi jäin, mä jumitin. mun puhe oli katkonaista ja mä änkytin säälittävästi enkä saanu sanaa suusta. samalla mä tunsin kui mun posket kuumotti ja muo palelti.musta tuntu siltä ku sekoisin minä sekunttina hyvänsä ja mun päässä heitti. menin täysin sekasin ja laura vei mut pois. ongelma on kuitenki siinä et se ei oo oikeesti se kyseinen henkilö jolta mun ois tarkotus repii silmät päästä, vaa se muistuttaa sitä liian erehdyttävästi. mä en tajuu mikä muhun meni.

seuraava jäätyminen tapahtu kotona ku huomasin kauhukseni että mulla ja sillä oikeella henkilöllä on yhteinen ystävä facebookin kautta. voi taivas tuijotin silmät selällää tietokoneen ruutuu ja kiroilin äänee. mietin taas enemmän ku pitkää aikaa kuinka saan mun hermot kasattuu. se onnistu tallille lähtemäl ja koneen kiinni pistämisel. silti mun mieles kummitteli sen blondin inhottavat kasvot.