selkäänpuukottaja kansa pahoinvointi valtiossa. sääntö nro 1. älä luota keneenkään. sääntö nro 2. vihaa kaikkia.täst ei partyt parane. ämmä puhuu suu vaahdos kaikist paskaa (korjataan: ihmisten huonoista puolista) ja kelaa miks jengi nauraa sille seläntakana ku se selvittelee jatkuvia poissa-olojaan. hei kulta se luottamus on tärkein ja muista viel et se pitää ansaita. vaikka en ookkaa sinut itteni kans ja mulle on samantekeväää kutsutko muo selän takana lumpuks vaiko lihavaks. todennäkösesti jälkimmäine voi kirpasta enemmän.
se kelas ettei se oikeesti menetä, etten mä oikeesti sano tosissani bye ja kävele pois. silti mä tein sen ja taisin vielä jättää tuntuvan jäljen muistoihin. eniten muo tässä tilanteessa harmittaa mun oma kylmyys: mä en tunne mitään. en suruu en menetyst en masennust enkä yksinäisyyttä. missä vika? siinä että muo kiinnostaa täysin toinen ihminen.
törkeen hyvä päivä loppujen lopuks. nikotiinin höyrystäny kaveriporukka, salaiset kansiot, naurua, yrttiviinaa ja yllättävä sankari joka veti mut sanattomaks ja annoin ittestäni täyspäivä idiootin kuvan vaikka toisaalta se pelasti mun päivän. pikkuvikoi.
''SE ON MULLE PELKKÄÄ ILMAA! kulta, sä hengität ilmaa''
