ailahtelevan hupaisa mieli. miehenää mä toteisin: sä oot stondis mun housuissa, mut naisena joudun toteemaan: sä oot kuuma-aalto mun vaihdevuosina.mikä vittu siinä on etten saa omia polkujani astella, ihan ku astuisin sudenloukkuu. ja nii se menee: viivi mä tahon vaan sun parasta, mä tahon että sä oot onnelline. minuutin päästä: älä nyt jumalauta oo hullu, sä kadut tota vielä tajuuks sä? sä kadut sitä ET HELVETTI TEE NIIN. oho en se minä ollukkaa anne ailahteleva vaan joku aivan muu. se oon minä joka tuijottaa koko session idiootti ilme naamalla ja odotan seuraavaa käännettä. mukaisaa?
voisko joku kiskoo jesaril mun naaman iki hymyy? hymypersees ja nättei sanoi kehii ni jengi on myyty vaik sisimmässäni mä huudan ja riehun enkä pysy nahoissani. himassa mä kierin kaksin kerroin ja nauran tuhmasti kui mä oon taas kestäny yhen päivän lisää tätä teini helvettii. ehe ehe viikko loppuu ja sit alkaa koe viikko mun ei siis tarvi kuunnella kenenkää marinoita enää sekunttiikaa, eiks jeba? ja mun kesä lomaa ei häiritä tai vannon iso vaarini nimee et tulee koukkuu ja potkuu nivusii ja nenää.
hei, suustani putosi taas selvästi astetta vakavampia sammakoita. musta tuntuu et oon edistymäs ku myönnän virheeni, vaikka vikahan ei siis mussa ookkaa; sun naamas ärsyttää muo lehmä. ja mä tein sen taas.
pohtikaamme siis seuraavaks onks ongelma kasvatuksessa, ympäristössä lapsessa vai lapsi ongelmassa? ollakko vai eikö olla, siinäpä teillä pulma. ja hei diggailkaamme myös ku meitsi kirjotti sadannen blogi kirjotuksensa just ny! tiedän et luette tätä, senki kierot kesken kasvuset rämeikössä kehittyneet nilviäiset.
suurella rakkaudella ja sydämellä; Viiiivi
