mä voisin mennä istuu huoneen nurkkaan sikiö asentoon ja vaan pillittää. ihan vaa sen takii et muo suututtaa. ja muo suututtaa niin paljon et se masentaa muo.mun opiskelu kapasiteetti laski just nollast sataa. mult lähtee tukka pääst ku stressaan, tätä menoo mul on viikon sisää enää luut jäljel ja multa kuoppa oottamassa. mul on jatkuvasti kylmä ja ajatus katkee kesken lauseen. mä en jaksa ottaa keneenkään yhteyttä, sillä tunnen vaa säälii itteeni kohtaan enkä osaa muotoilla asiaani suht järkeväänkää muotoo. mä en jaksa kuunnella kenenkää aukomista tai pienen pientä piilovittuiluu, mä en jaksa seistä ylimääräsenä osa puolena tuijottamas romantiikkaa. mä oon jummittunu paikalleni enkä pyri tekee asian eteen mitää. mä oon ku pieni ja mitätön päiväkirja, jolle ihmiset jaksaa syöttää paskaa kelaten samal et mä en tajuu niien valehtelevan. täst on siis hyvä lähtee.
eilen mul oli aika kiva päivä, ei mul muistu aamupäivän tapahtumat mielee, mut iltapäivä oli kiva. ja ilta.
mä sanoin just heiheit pitkälle matematiikalle. mä tiedän pystyväni opiskelee sitä jos tekisin edes jotain näistä: kuuntelisin tunnilla, tekisin läksyt, opiskelisin myös vapaa-ajalla. täl hetkel muo ei kiinnosta opiskella mitään muuta ku fysiikkaa ja ratsastaa. mä opin joka tunnist nii paljon lisää et oon taivas koko seuraavan viikon.
mä oon tylsällä tuulella ja kaipaan viihdyttävää seuraa, mä tiiän mistä mä sen löydän mutten jaksa vaivautuu oonhan mä sentään taitava suhteiden sabotoija ja nyt muo odottaa koulu, ainoo tavote on saadaa uusinnast semijees numero. kiitti moi
