voihan se olla et ihmiset ajattelee: ''vittu mikä teini'' emmä oikeestaa sitä oo. enkä mä ulospäin näytä kellekkään millane olo mul on sisällä. sitäpaitsi mun paras ystävä on liimautunu poikaystäväänsä ja ku tarviin siltä apua se antaa nii ristiriitasii ohjeita, tai se on muuten vaa miehensä seuras, tai sit sitä ei yksin kertasesti kiinnosta.
eilen ku yksin istuin siinä isossa asuntovaunussa jossa televisio ei toiminu, mulla meni tosi huonosti. laitoin radion päälle josta tuli joku satunnainen kanava. oli yö. kaikki biisit oli idiootti rakkauslauluja jotka sai mut minuutti minuutilt katkerammaks. lipitin aikani sitte 1,5 litran limua pillillä, ennenku rupesin itkee. enhä mä äänee itkeny. multa vaa valu silmistä kaks litraa vettä. sit ku kelasin enemmän niit biisei, naurahtelin sillon tällön katkerasti mun ajatuksille, kaikille muistoille ja hyville hetkille. paskat mulla enää mitää oo.
eniten mä haluisin vaa unohtaa koko mun menneisyyden jos alotettavs vaik vuodesta 2005. unohtaa kaiken mitä oon kokenu ja alottaa iha puhtaal pöydält. ettii kokemuksii. ehkä paremmal menestyksel? toisaalta mä en kovin nopee ihmisistä kiinnostu, mun pitää tuntee se ihminen aika hyvin. mul on loppujen lopuks tosi kova ja kylmä luonne. sanon mitä ajattelen ja ajattelen tarkkaan mitkä ajatukset mä haluun ilmasta. mul on vaa nii vittumaine olo, et en osaa ilmasta muille miltä musta oikeesti tuntuu.
