miten yks pieni ihminen voi saada näin paljon sotkuu aikaa pienell hyvällä teolla? kumma juttu ku kerranki kelaan olla kiltti ni homma kusee :) ei mun mielestä mansikka smoothien teko ennenkää oo ollu vaikeeta, nyt se oli ylitse pääsemätön este, varsinki mansikoiden siirtäminen pussista tohon kivaan kuppii. mut loppu tulos oli ihan jees. kamala kaloripommi, ei auta ku mennä lenkille.

eilen ku esittäydyin mun työn antajalle ja olin puol tuntii sit heränny enkä kerenny siistiytyy mun pääs lenteli monii ajatuksii. muo hävetti olla siin. ja samal tunsit itteni jotenki saamattomaks idiootiks. onnes herra on perhe tuttu, en ollu nii nöyryytetty ku mahdollisesti oisin ollu tuntemattoman eessä. kotimatkan sit kuuntelin novan top 2oo juhannus listaa ja lauloin koko matkan. vissiinki perhettä vitutti. siinä sadannen biisin kohalla huomattiin et rupesin väsähtää enkä enää jaksanu pitää samanlaista showta ja hoilottaa yhtä kovaa äänee ku matkan alkaessa. nova ainoastaa ja vaa siks koska nrj:n taajuudet ei riittäny sinne perseesee.

illal pyöräilin ainaki sen 5km. enkä menny suoraan himaa. ajoin jonnekki nurmikolle ja heitin fillarin sinne ja istuin siihen nurmikolle mun takin päälle vaaleenpunaset converset kaikkien nähtävil. ajattelin vähä vaa rauhottuu. kuuntelin musiikkii ja mietin. mietin koko ajan miks alkusii kysymyksii. tulin himaa ja menin koneelle, tapasin uuden ihanan ystävyyden. juttelin sen kans yö myöhää ja oli tosi nastaa ku se hiffas mitä ajoin takaa ja ymmärs. samal siit viel huomas kui se oikeesti arvostaa meit muijii. vaik mus ei paljoo ookkaa mitää arvostamista. oonhan sentää täys idiootti ja huora ja nää on vaa mm. juttuja sen lisäks et muo on lyöty, muhun on käyty käsiks ja karattu väkisin päälle. ku mä mietin viime kesää, ni se saa mul niskavillat nousee pystyy ja kurkkuu kiristää. mä haluun pyyhkii sen kaiken pois. teorias oonki sen jo tehny mut ei kaikkee voi koskaa unohtaa sen mä tiiän.