mä haluun kotiin. töissä on kamalaa, joudun tekee kaikki tylsimmät ja likasimmat hommat ja kaikki mitä teen on väärin. ku janne on paikalla mun töissä ei oo mitään vikaa, mut ku se selkänsä kääntää ne tädit käy ilkeiks. ne on virosta, kuinka ne kuvittelee voivansa tulla suomeen ja komennella muo miten sattuu? ne ei oo millään tavalla ihmisenä muo parempii. ne on ylimielisii ja ilkeitä ja mä oon taas se täys idiootti, tyhmä suomalainen, joka ei ymmärrä mistään mitään. en mä jannelle kehtaa mennä valittamaan että mä en haluu tulla huomenna töihin koska ilkeet virolaiset kiusaa. mä tiesin että tästä kesästä ei oo ku harmia mun omalle tunnolle. mun mielestä ihminen joka määrätään auttaa muo, vois oikeesti auttaa eikä pyöritellä silmii ja kattoo alaspäin apuu pyydettäessä. ku mä torstaina alotin ensimmäinen asia minkä janne mulle sano oli: ''uskalla pyytää apua jos tarviit.'' ja kaikki tädit hymyili kauniisti rivissä, niiiiiiiin ystävällisinä. kurjimmalta mahdollisesti tuntuu ne jäätävät vilkasut sillon tällön ku teen hommia. mikä nyt on menny vikaan? MITÄ MÄ NYT OON TAAS VITTU TEHNY? ensimmäisenä ku pääsen takas mökille meen makaa sängylle ja tuijotan kattoo. tätäkö tää todellinen työnteko nyt sit on? mun hommat loppuu 31. päivä nii kauan oon super nopeiden ja tarkkojen valvovien silmien alla. joka aamu mä herään ja kelaan: ''ei taas, mä en haluu.voinko jäädä nukkumaan?'' mun on pakko kestää mä en voi nyt romahtaa mulla on paljon muutaki ajateltavaa.painajainen kesälomalla.
