Voi olla, että mä oon sokee ja tyhmä ja idiootti ja kaikkee mitä ei viitti ääneen ees lausua. mut tosiasiahan on vaan se, että kaikki mun asiat on mun asioita ja tiedostan varsin hyvin olevani itseppäinen juntti. mä vannn lopettavani kaiken maailman kitisemisen ja valittamisen ja kaiken muunki kuhan mä vaan saan ajatella itte. ei mulle tarvii takoo päähä et sit huudat sille ja hakkat sen ja sit unohat koko mulkun. mun mielipidehän ratkasee mun asiois, vai miten se menikää?
kyllä mä arvostan sitä et mulle kerrotaan ja musta välitetään jnejnejne. mut jos mulle ruvetaa oma kätisesti lataa ohjeita naamaa, ni tottakai se pistää mun pään vähemmästäki sekasin ja oonku kakssuuntastamieliala häiriöö sairastava urpo? yritän nyt muotoilla fiksusti mite ois? ; oon jo iso tyttö, käyn lukiota, mulla menee ihan hyvin, ehkä mä pärjään?
kyllä mä nään jos sä valehtelet, ainaki luulen nii.
mä nyt kelasin keskittää mun ajatuset tosissani kouluu, ehkä must voi sit vahingossa tulla jotain?
heti ku laura lähtee ruotsii vaihtoo ja stella palaa takas saksaa musta tuntuu et oon alta aika yksikön narun jatkeena jossaki sadan kilometrin eräjormailun päätöksenä. mut onhan mulla aikaa ottaa kontaktii vantaan lissukuntaan ja hedelmämehu aivoihi.
hei ps. must on tullu törkee taide friikki ! rakastuin peformanssi taiteesee ja lainasin kirjan siitä, sit rakastuin viel palavammin kubismiin ja mun on päästävä kattomaan ateneumiin pablo picasson näyttely ja kiasmaa va kävelee ja ihailee hullujen ihmisten käsialaa. ehkä se kalmari sai mut taas innostuu kuviksesta ja rakastuin totaalisesti kaikkiin töihin mitä tehtiin sen tunnil, hei beibit taisin olla liekeissä.
